- Jäätyäni kokoaikaiseksi kotipuolisoksi 15-vuotta sitten luopui vaimoni tarpeettomasta ajokortistaan.
Hän piti itsestään selvänä, että minä hoidan kaikki kuljetukset ja oli siinä oikeassa.
Keskusta-asujina tarvitsemme autoa vain Seutulan, pk-seudun, labrakäyntien ja kesäisten tuttavien huviloilla luumuilujen vuoksi.
Kesäisin vaimoni ajaa jonkin verran fillarilla mutta viime kesänä en ottanut omaani tallista ulos kertaakaan. - Inhottava ikääntyminen! Painoni laskee 1kg/vuosi vauhtia. Rasva% ja viskeraalirasva kestävät samoissa lukemissa.
Meuhkaan salilla 6krt/viikko mutta viimeisten haavereisen vuoksi en pysty tekemään täysitehoisesti kyykkyjä enkä maastavetoa jote suuret lihasryhmät ovat kuihtumislistalla. - Paino on sopiva silloin kun pystyy liikkumaan normaalisti eikä painosta ( laardista ) ole terveydellistä haittaa.
On turha vauhkoilla vaakalukemien kanssa - Riippuu kävelyalustasta ml. keli. Haitatun kävelyn askelparin pituus riippuu taakasta. Repussa vai kädessä. Mikä paino. Onko molemmissa käsissä vai ainoastaan toisessa.
Vapaan kävelyn askelparin ja pituus on -1,5m. - Luettuani omien ja yhteisten tilien ja kustannusten jakamisten eri versioita niin voin vain todeta, että kaikissa vaihtoehdoissa olisi vaimoni elämä ollut tähänastista paljon niukempaa.
Feministien kiljuma TASA-ARVO olisi hyvin kaukana. Minusta todellista tasa-arvoa on se, että molemmat osapuolet elävät saman tasoista elämää! - Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.
Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.
Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.
Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.
Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan. - Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.
Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.
Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.
Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.
Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan. - Vanhaa kauraa!
Meidän hyvin epätasaisesti ja usean vuoden ajan yksipuolisesti kertyneet tulomme ovat menneet yhdelle ja samalle, hra tai rva tilille kohta 47 vuotta.
Varsinkin vaimoni kotivuosina minusta olisi ollut hänen nöyryyttämistään olla missään talousrahajärjestelmässä.
Kaikki on puoliksi paitsi Espanjan asuntomme. Kun 29-vuotta sitten olimme menossa notariaattiin tekemään papereita, vaimo havaisi matkan varrella kiinnostavia hamosia tai jotain sellaista. Hän jäi hypistelemään rättejä ja asunto jäi vahingossa minun nimiini.
Tuskin tuosta on haittaa koska se on testamentattu lapsillemme mutta vaimollani on elinikäinen nautintaoikeus.
Yksi perhe, yksi talous, yhteiset ja yksityiset menot, yhteiset varat. Helppoa ja hauskaa. - "Aina ilman ennakkovarausta" kertoo kaiken. Omalla autolla tehdyllä matkoilla emme koskaan varanneet muuta kuin laivaliput.
Kentiltä vuokrattujen autojen reisuilla varasimme JOSKUS majoituksen ensimmäiseksi tai viimeiseksi yöksi aikatauluista riippuen.
Sohvasurfailu on ehkä hieman harhaan johtava ilmaisu koska vain muutaman kerran yövyimme oikeasti sohvalla.
Alkuaan käytimme kohdalle osuvia yksityismajoituksia. Niissä tutustuimme ihmisiin ja perheisiin joten pidimme harvakseltaan yhteyttä, lähinnä joulu- ja pääsiäiskorttien muodossa.
Vierailimme näissä perheissä täysin spontaanisti. Touhu oli meikäläisen kaltaista. Ajamme talon eteen. Isäntäväen ollessa paikalla, vaihdamme kuulumisia ja puhumme joutavia. Isäntäväki kyselee suunnitelmiamme. Kerromme jatkoajatuksia ja heidän tiedusteluunsa yöpymisestä sanomme esimerkiksi katsovamme läheisestä Gasthofista huonetta. "Ei missään tapauksessa! Tietenkin jäätte meille. Manfred onkin kaivannut juttuseuraa". Ja niin edespäin.
Isäntäväki lähtee aamulla töihin. Keitiössä kahvi on termoskannussa ja leikkeleleivät jääkaapissa. Edellisenä iltana on sovittu avaimien jättämisestä postilaatikkoon.
Vastavuoroisuus oli symbolista. Kerran veimme unkarilaisen tytön kotiinsa. Kommarivallan aikana Unkarissa ostimme valuuttakaupoista jotain heille saavuttamattomissa olevaa. Vaihdoimme rahaa yms.
Saksan ja Itävallan puolella pidin mukanani erilaisia liikelahjoja, puukkoja joita eräät itävaltalaiset tuttavamme arvostivat koska heidän poikansa olivat olleet YK:n Kyprosjoukoissa suomalaisen pataljoonan naapureina. Taidelasia, valikoitua keramiikkaa yms. pientä. Kyse oli enemmän symboliikasta kuin korvaamisesta.
Kerran unkarilainen isäntäväki otti arkipäivän vapaata ja lähtivät oppaiksemme Budapestiin.
Toisen kerran unkarilainen jengi otti vapaata näyttääkseen meille Unkarin Slovakian välistä, matalaa vuoristoa.
Muulloin isännät elivät elämäänsä.
Yksi tuttavuus johti Helsingin Unkarin suurlähetystön kutsuun vuosikekkereille. Kysyessäni syytä minulle kerrottiin meidän olevan Unkarin ystäviä.
Saksalaiset olivat muodollisempia. Itävaltalaset todella sydämellisiä.
Voi pyhä sylvi! Eihän tästä loppua tulisi. - Epäonnistunut "sitku".
Olimme suunnitelleet, että "sitten kun" olemme täysin vapaalla niin lähdemme kiertämään palloa ajan kanssa. Välttämättömät merten ylitykset lentäen mutta muuten paikallisia kulkuvälineitä käyttäen ilman ennakkovarauksia ja aikataulua.
Juuri kun tavoitimme "sitku" vaiheen 57/52 vuotisina ilmeni vaimollani pysyvä riesa joka estää, flunssapiikkiä lukuun ottamatta, kaiken estolääkityksen.
Tuosta syystä olemme joutuneet tyytymään aneemisiin vaihtoehtoihin. - En käyttänyt. Jakoketju lukittui kun pudotti sen peltihylsyn ja varmisti tunkin varrella.
- Kirosin monta kertaa henkilökohtaisen verotuksen! Niinä vuosina kun vaimoni oli kotona saamatta mistään killinkiäkään maksoin minä pahimmoillaan tuloveroa 47,5% ja lopullisen verotuksen palautus oli nimellistä luokkaa.
Epätasapaino oli suurta myös vaimon osa-aikavuosina.
Yksi talous! Yhteisverotus olisi oikeudenmukaista! - Plussana lyhyet lentoajat! Vaimoni suosimia rättien hypistelymatkoja ystävänsä kanssa. Käymme myös keskenämme pari kertaa vuodessa. Joulumarkkinoilla ja kesällä.
- Meret ja joet. Jokiristeilyistä olemme käyttäneet Suomesta tilaten vain Niilillä.
Tonavalla ja Reinillä olemme ajelleet paikallisilla piljeteillä.
Meret jatkoviikkoineen ovat kutsuneet enemmänkin. Karibia, Atlantti, 3 x Välimeri, viimeeksi viime lokakuussa. Aina eri reitit.
Jatkoviikot sopivat pieneläkeläisen kukkarolle. Atlantin risteilyn jatkona viikko Funchalissa, keskustassa Katedral hotskussa, muistaakseni 87,50€/hlö viikko.
Korfulla keskustan huoneistohotsku 60€/hlö viikko.
Dominikaanien lisäviikon hintaa en muista mutta kyllä sekin oli kylkiäisenä halvahko.
Toinen laiskan matkailijan tapa ovat kiertomatkat. Joku vierastaa paikkojen vaihtoja mutta eihän jokainen kerta tarvitse purkaa kaikkea. Sitä paitsi, kiertelyn loppupäässä on, ainakin meillä, ollut useampi päivä samassa kaupungissa. Dublin, Tirana, Sanghai, Havanna.
Laiskin tapa, joka tosin ei ole matkailua, on luumuilu Espanjan asunnolla. Ainakin ympäristö ja kieli poikkeavat kotoisista puitteista. - Kuka määrittää, ja millä oikeudella, vanhanaikaisuuden? Onko siinä positiivinen vai negatiivinen sävy?
Elättäminen on terminä vähemmän onnistunut eikä lainkaan kuvaava. Kyseessä on sovittu työnjako joka perustuu tarkoituksenmukaisuuteen ja mieltymyksiin.
Avioituessamme 60-luvun lopulla, oli alusta alkaen selvää, että minä vastaan perheemme hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Yhtä selvää oli, että jäätyään kotiin lasten kanssa, vaimoni hoiti perheen kaikki arkiset asiat ja minä hoidin vain puutteentorjunnan.
Oli myös selvää, että lasten vartuttua vaimoni lähti virkistäytymään marketin kassalle osa-aikaiseen työhön.
Vaimon kotivuosina oli helppo vaihtaa paikkakuntia.
Välissä oli 12-vuotta jolloin vaimolla oli kaksinkertainen taakka. Olin pois arkiviikot jolloin osa-aikatyön lisäksi hänen hoidossaan olivat taas kaikki kotipuuhat taloustöistä ja maksuliikenteestä aina talvisiin lumitöihin sitten kun työvoima ( =lapset ) oli lähtenyt.
Laiskistuimme täysin 57 / 52 vuotisina jolloin työn- ja vastuunjako muotoutui uudelleen.
Elättäminen? Vaimoni eläke on lähempänä 1000€:a kuin 900€:a joten kyllä hän elättää itsensä vaikka kaikki killingit ovat menneet aina samaan kassaan käyttöoikeudella hra TAI rva.
Tuo "elätti" vaikuttaa varsin tyytyväiseltä elämäänsä ja minä tunnen itseni moderniksi, vastuuntuntoiseksi mieheksi! - Väkivallan perinne! Kotiväkivaltaa näin riittävästi lapsuuteni kodissa. Isäni kannustamana harrastimme reipasta "ulkoilua" vuodenajasta riippumatta.
Usein puukon vauhdittamana.
Äitinikään ei ollut täysin avuton eikä syytön tapahtumiin. Aloitettuaan nalkutuksen humalaiselle ukolleen oli tietoinen, että jotain alkaa tapahtumaan. Usein isäni ei ollut riittävän humalassa mutta jos oli niin saattoi saada päähänsä valurautaisesta paistinapannusta.
Viimein 18v veljeni tyrmäsi isäni ja sen jälkeen poistui välittömästi muutamaksi vuodeksi paikkakunnalta.
Lähdin itse vapaaehtoisen intin jälkeen Ruotsiin.
Jo varhain kypsyi päätökseni, etten missään tapauksessa halua, enkä suostu elämään samanlaista elämää. Vaikutti myös hidastavasti parisuhteeseen sitoutumiseeni koska halusin pelata "varman päälle".
Ajatuskin naisen, kenen tahansa lyömisestä, on hurja. Jos olisin lyönyt vihapäissäni niin luita olisi särkynyt.
Olen nähnyt yllättävää väkivaltaa aivan lähipiirissäni. Pitkäaikainen tuttavapariskunnan ollessa vieraanamme Espanjassa veti herra vaimoaan vasten kasvoja uhoten "kun minä lyön niin se koskee myös"!!!!!
Koska rouva selvisi mustelmilla ja turvotuksella niin mielestäni voimankäyttö oli harkittua, eikä rouvan kertoman mukaan ensimmäistä kertaa.
Olivat niin rakastuneita 6-kymppisiä! - Esmerkkejä. Pakon edessä tilanteessa jossa ei todellakaan pääse pois. Muutaman väistämisen jälkeen löin täysillä. Oli tuo viimeinen rettelö. Rystynen murtui.
Ärsytettynä. Poikamiehen touhua. Puolituttu kaveri työnsi leukaansa eteen lausuen "lyö jos uskallat"! Tarvitseeko enempää yllyttää?
Peloissani olen lyönyt ensiksi tilanteissa joissa lopputulos on ollut epävarma. Varsinkin sen jälkeen kun en osannut laskea kahteen.
Poikamiesasuntoloissa ja -parakeissa ei voinut välttyä tilanteilta. - Vain pakon edessä, riittävän peloissani tai ärsytettynä.
Viimeiseen kertaan on aikaa jo 27-vuotta. - Palaan aikaisempaan. Painoindeksin saa,lukuna sinänsä, työntää hanuriinsa!
Itsessään se ei kerro totuutta terveydestä eikä edes ulkonäöstä, jos se sitten on elämää ohjaava arvo.
Ainoastaan indeksin muutoksella on merkitystä jos muut tekijät pysyvät entisellään.
Ikä / rasva%. Kehoittaisin kiinnostuneita vilkaisemaan esimerkiksi InBody720 tulosteesta viskeraalirasvan aluetta! Koilliseen suuntautuva, ovaali alue kertoo, että iän karttuessa vatsaontelon rasvan määrä kohoaa.
15-vuotta sitten, erään kroonisen sairauden yhteydessä, lääkäri määräsi vaimoani nostamaan painoaan. Rouvalle alkoivat maistumaan kahvipullat, täytekeksit yms. aiemmin pidätellyt herkut. 6kg:n lisäys tyydytti lääkäriäkin.
Omalla kohdallani pidän painon laskevaa kehitystä ikävänä mutta väistämättömänä ilmiönä. Painoni laskee 1kg/vuosi vauhtia rasvan pysyessä 16%:ssa ja viskeraalirasvan 100 - 110 välissä. Nyt tilanne on 172cm / +-88kg. - Yritän hidastaa entisten taitojen ja kykyjen hiipumista. Kielitaidosta fyysisiin suorituksiin. Uutena kokeilen tällä viikolla kahvakuulatreenejä. Uskoisin, että siinä on luonnollinen mahdollisuus yhdistää aerobinen ja lihaskuntoharjoitus,