- Pelottaa niin pirukseen!
Horo anus.
Romu polvi ja vastakkainen lonkka.
Molemmat olkapäät remontin tarpeessa.
Aortan läppä fuskaa.
30:n vuoden takaisen sydärin jäljet näkyvät sepelvaltimoiden tähystyksessä.
Maksimisyke ikään nähden liian korkea.
Pahinta kaikesta, että harvoin nautittu alkoholi holahtaa maksan läpi olemattomin sivuvaikutuksin kuten päihtyneenä örveltäminen.
Painokin laskee nyt jo yli kilon vuosivauhtia.
Jos nuo ei pelota 78 vuotista ukkoa niin mitä kauheutta vielä pitäisi tulla vastaan.
Joo. Ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki. - Yrittämisestä huolimatta ei aina onnistu.
Harjoittelin alkoholistiksi siirtymistä vuosikymmenet mutta puutteen torjunta häiritsi pahemman kerran.
Täytettyäni 57v aloitin jokapäiväisen treenin. Nyt puolestaan vaimoni häiritsi treeniäni. Kun olin jäänyt kotiin niin vaimoni ei uusinut ajokorttiaan joten kuljetukset jäivät minun vastuulleni.
Vaimoni aikaansaama häirintä?
Hänet täytyi kuskata parin viikon välein verikokeisiin reilun 10km:n päähän joten sen aiheuttama kuljetusvelvollisuus oli otettava huomioon edellisen päivän ryyppäämisessä. Häiriö mikä häiriö!
Kyllästyin tuohon häiriköintiin kolmessa vuodessa ja muutin treenin ajoittaiseksi tilanteen tarkistamiseksi.
Kaikkea kiusaa ikääntyvästä naisihmisestä! - Iltaruskoni lämmön elämän helpottaminen ja tekeminen miellyttäväksi.
Ruokahuolto ja muut taloustyöt. Siivous joka toinen viikko. Kuljetuspalvelut.
Ajoittainen päivystys terveysylläreiden varalta.
Kun siihen lisää 6 viikottaista kuntoilukeikkaa niin eipä hauraan vanhuksen elämään paljon mutta mahdukaan. - Mieltymysten ja tarpeiden mukaan.
Ajatuskin, että olisimme parikymmentä vuotta sitten jääneet keskenämme harhailemaan keskenään rinnetalon kahden kerroksen 164m2:iin tuntuu kammottavalle.
Vaikka keskustaan oli matkaa alle 1500m niin sekin olisi rajoittanut harrastuksiamme tähän nykyiseen verrattuna.
Eräs harrastukseni, pontikan valmistus loppui jo 1988 joten se ei kyntelötä.
Tässä nykyisessä valmistin vielä muutaman vuoden uuteolutta.
Lähtiessämme pitemmäksi ajaksi pois tarvitsee vain muistaa jättää käytävän sisempi ovi auki postia varten. Joo. Joo. Katkaistaan. Katkaistaan mutta siitä huolimatta sitä siunaantuu jo lyhyemmässäkin ajassa kuin 3kk.
Varsinkin nyt, kun taas olen yksin epämääräisen ajan, niin suuremmassa asunnossa olo olisi nykyistäkin kolkompaa.
Pieni, jos ei olekaan välttämättä kauniimpaa niin se on käytännöllisempää, kodikkaampaa ja helpompaa. Meidän elämäntapoihimme sopivaa mutta en väitä tätä kaiken kattavaksi totuudeksi. - Kiitos kannustuksesta! En viitsi likimainkaan joka kerran kirjaantua mutta kommentteihini ei nimettömyys vaikuta.
Parikymmentä vuotta sitten kun uhka uhka ilmeni toisessa muodossa, tulivat nämä asiat ensimmäisen kerran käsitellyiksi eivätkä asenteemme ole sen jälkeen muuttuneet.
Ryyppääminen olisi nopempi ja "sameampi" päätös eikä siihen liittyisi tietyn fyysisen tarpeen tyydyttämistä, joka tuossa toisessa vaihtoehdossa olisi mahdollisesti haettava kaupalliselta sektorilta.
Loppuhenkonen: Suunniteltu joulu on peruttu. - Aina käsittelyn alaiseen asiaan liittyen! Voi harmi, että se riepoo sinua!
Pitänet yhteenvetoa vierailemieni palstojen hengentotteistani?
-matkailu
-paikkakunnat
-seksi
-suhteet
-talous
-urheilu ja kuntoilu
-yhteiskunta
Kaikissa useita alaosastoja. Esimerkiksi yhteiskunnassa olen häiriköinyt 5:llä alanimikkeellä.
Nuo esimerkkisi antavat turhan valjun kuvan!
Lohduttaakseni sinua en malta olla mainitsematta, että ollessani eilen "kohmeessa" keskiviikon pitkistä mave ja normitangon hack-kyykyn sarjoista vedin hack-pyramidin vain 170kg:oon. Johan tuosta luulisi riemusi repeävän!
Laikkinensa, mielenkiintosi imartelee minua ja on osoitus, ettei vaivannäköni ole ollut turhaa.
Jatka samaan malliin. - Olipa aloitus mihä tahansa niin muutama arkahipiäinen palstalainen ärsyyntyy parin osallistujan omia kokemuksia tai elämää sivuavista kommenteista.
Olen silmäillyt harppoen molempia "aatesuuntia" ja johtuneeko omituisesta huumorintajustani niin havainnut varsin huvittavia piirteitä tuomiopäivän pasunoiden reaktioissa.
Koko höskässä on, tuon huvittavan ulottuvuuden lisäksi myös jossakin määrin mielenkiintoisia osuuksia koska minua ei häritse tippaakaan omien asioiden kertoilu.
Paikoitellen niissä on joitakin yhteyksia omaan elämääni ja niiden lisäksi joskus sisällössä on jotain kiinnostavaakin.
Mammat ovat maratoonareita. Jaksavat härnätä herkkäsieluja. - On kivaa keväät ja syksyt. Ei ole kivaa koronan kanssa. Tammikuussa ilmenneiden esteiden vuoksi emme ehtineet edes tilata lentoja kun korona iski päälle.
On ollut kivaa jo 1985 alkaen ja 1986 lähtien vielä kivempaa.
Odotamme koronarokotetta päästäksemme jatkamaan kivoja kevät ja syksy kuukausia.
Sydäntalvella ei ole kivaa koska kaupunki hiljenee emmekä ole hakeneet kivaa suomalaisreservatioista.
Kiva löytyy jostakin muualta missä ei ole niin paljon vuodenaikojen tuntuvia vaihteluja. - Rokote tulee. Ensin toivoin sen tulemista jakeluun tämän vuoden puolella mutta olen siistänyt toiveeni ensi kevgääseen.
Tämä tilanne syö mieltä ja kukkaroa. Espanjan mantereen puolen keskustan rantakolmiosta menee hoitovastiketta 52€/kk veden ja sähkön perusmaksut pari euroa kuukaudessa.
Viime syksyn jälkeen sinne ei ole ollut asiaa.
Mieltä kalvaa inhottava tieto, että rannan puoleisten makuuhuoneiden seinät homehtuvat asumisen puutteessa. Niiden käsittely ja homeen esto maalaus ovat ensimmäisiä puuhia. Vaihtoehtoina teenkö minä vai maksanko talossa asuvalle talovahdille työstä.
Tyttäremme ompelukone ja robotti-imuri ovat taatusti ruosteessa vaikka viime syksynä yritimmekin "umpioida" ne muoviin.
Vaimoni terveydetilan kehittyminen on vieläkin suurempi kysymysmerkki ja uhkatekijä.
Tuskin tämä tieto, että jollakin on vielä mittavammat huolet sinua lohduttaa mutta yritän kuitenkin. - Kerran maistanut. Vaimoni ollessa keskussairaalassa kävin päivittäin ilahduttamassa häntä vaihtelevina aikoina.
Yhdellä lounasaikaisella käynnillä hän oli jättänyt lautaselle syömättä herkullisen näköisiä lihapullia. Rutiköyhän kodin pula-ajan lapsena moinen tuhlaus näytti riettaalle ja ajattelin perustella lihapullat suihini.
Kertahaukkaus riitti. Ne olivat jotain juuresmössöpalleroita. Vaimoni ei varoittanut. Pidätteli nauruaan josta päättelin hänen olevan tervehtymään päin ainakin kotiin pääsyn kuntoon. - Sitku petti. Olimme vaimoni kanssa suunnitelleet pollukan kiertämistä rinkat selissä ilman aikataulua, liikkuen mantereet paikallisilla kulkuneuvoilla ainoastaan meret ylittäen lentäen ja pienemmät lätäköt laivoilla.
Olimme "eläköityneet" palkkatöistä 50v vaiheessa.
Kun suunnitelmaa olisi täytynyt ryhtyä täsmentämään ilmeni vaimoni terveydessä häiriö joka esti tropiikissa tarvittavat estolääkitykset jotka katsoimme välttämättömiksi liikkuessamme "kansan" tavoin kuten myös paikallisten hygienianormien mukaiset majoitukset.
Etsimme "siistimmän" ja helpomman vaihtoehdon. Varasimme lennot Balille ja ajattelimme sieltä käsin katsoa sekä Balin, että varsinkin saariston vaihtoehtoja.
Hieman ennen lähtöä iski ensimmäinen aivohalvaus. Ensimmäinen neljästä.
Jatko tuskin kaipaa selitystä.
Nyt tämä riivatun korona sotki kevään, kesän ja syksyn rutiinit. Varattu joulukin on epävarma johtuen vaimoni monipuolistuneesta taudin kuvasta.
Sen olen oppinut, ettei minunkaan kannata pullistella sillä, ettei minuun pystyisi mikään! - Syketaso suhteessa oikeaan maksimisykkeeseen? Se ratkaiseen kuntoilun tehon!
- Vaimoni tietää minulle sopivan tukkamallin.
Normaaliin aikaan käyn vuosittain parturissa 3 tai 4 kertaa.
Kahdesti 6€:n leikkurilla. Kerran tai kahdesti 25€:n riistohinnoittelijalla.
Tuolla 6€:n leikkaajalla vaimoni tulee mukaan vahtimaan ja ohjeistamaan leikkaajaa.
25€:n parturiin hän luottaa ilman silmälläpitoa.
Vertailun vuoksi mainitsen, että tuo 6€:n hntaero merkitsee 47 oluttölkkiä tai 1,5 litraa votkaa. - Kurjasti olisivat asiat jos se "kiva" yhdessä tekeminen rajoittuisi kuntoilujouluun.
Teimme yhdessä "kivoja" asioita useana jouluna peräkkäin joten nyt olisi ollut jo "kiva" panostaa perusteellisesti kuntoiluun ja rentoutumiseen.
Kotioloissa päivittäiset rutiinit määrittävät tekemiset hyvin pitkälle. Rutiinien joukossa on aimo annos yhteisiä "kivoja" asioita joten lähimenneisyyden jouluista poikkeava on vaihtelua vaimollekin.
Tuolla kuntouttamissalilla ei pysty huhkimaan. Suuri sali on täynnä hienoja vekottimia mutta tietenkin puuttuu nostolava, normitanko levyineen, jalkajumppatelineet.
Ei ole esimerkiksi rekkiä. Hienojen vehkeiden painopakat ovat lapsellisia eikä ole edes käsipainoja niiden lisukkeiksi.
Normaalisti olisi treenit aamu- ja iltapäivällä. Väleissä lepo ja syöminen. Illalla perusteellinen saunominen ja allasosastolla muhiminen. Karanteeni-ikäinen vaimonikaan ei ole pannut pahakseen noita hänen lepopäiviä. Hauras, vanha ukko on kuitti ja aloittaa yöunet klo22 tienoissa. - Vanhanaikainen käsitykseni on, että lisistä on hyötyä kun on havaittu täsmällinen puute.
Tietysti, mieltään rauhoittaakseen voi täydentää normaalia ravintoaan. Minäkin silppuan lounassalaatin joukkoon hienoksi inkivääriä toivoen sen hidastavan nivelteni, lähinnä olkapäiden ja toisen polven, rappeutumista.
Olen kylläkin varautunut siihen, että inkivääristä huolimatta joudun tukemaan leikattua polveani tehdessäni kyykkyjä ja maastavetoja. - Ainakin tulossa on poikkeavat bileet!
Vajaaseen 20:een vuoteen emme ole olleet joulua kotona.
Kylpylät, urheiluopistot, jouluiset kiertomatkat ja pari joula Espanjassa ovat olleet ohjelmassamme.
Emme säiky koronaa mutta se on asettanut rajoituksia.
"Normaalijoulut" on täytynyt unohtaa ja saa nähdä tuleeko tämän vuoden varatusta joulustakaan mitään.
Jo syyskesällä varasimme läheseen, vajaan 100km:n päässä olevaan hoitolaitokseen ohjelmallisen joulun. Miten käynee?
Mainostivat mm. kuntosaliaan mutta, kun kävimme katsomassa paikkaa muutenkin niinheidän kuntosalinsa on kuntouttamissali peruspuutteineen.
Mutta mitäpä en uhraisi vaimoni viihtyvyyden eteen! - Yli 50 vuotta sitten ei ollut haaveita. Tavoitteena oli vain vakiintunut elämä niissä puitteissa mihin resurssit tulisivat kulloinkin riittämään. Onneksi elinkumppanikseni osunut nainen oli samalla aaltopituudella.
Tavoitteet muotoutuivat hiljalleen mukautuen edellytyksiin.
Hahmottelimme elämällemme pitemmän tähtäyksen puitteita varautuen suuriinkin muutoksiin.
Sama koski muutaman vuoden suunnitelmia.
Vuosi eteen päin oli jo melko konkreettinen suunniteltava.
Mitään vaikutusmahdollisuuksiemme puitteissa olleita yllätyksiä ei ole tapahtunut.
Yhteen, vakavampaan terveydelliseen häiriöön on vaan ollut mukauduttava.
Yhtään parisuhdekriisiä ei noihin vuosikymmeniin ole mahtunut. Kun viimeinen tenavamme lähti omilleen oli vaimoni muutaman kuukauden lievästi poissaolevan tuntuinen.
Koska meillä ei ollut unelmia niin tässä vaiheessa voi todeta, ettemme olisi osanneet aokanaan kuvitella miten hyväksi elämämme on muodostunut. - Riippuu siitä mitä sisältyy käsitteeseen ystävä?
Minulla on ystäviä ja kavereita eri ikäisissä molempien sukupuolten edustajissa mutta tässä yhteydessä tarkoitan ystävällä kiinteää suhdetta mahdollisesti samassa taloudessakin.
Asiaan liittyy vielä yksi ongelma. Naiset jotka saattaisivat olla kiinnostuneita moisesta eivät välttämättä kiinnosta minua. Ne naiset joista saattaisin olla kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita minusta. Välialue on hyvin kapea ja niukasti naisitettu.
Kaverit kavereina. Se ei ole mikään ongelma! - Olenkohan turhan itsekriittinen koska minun on mahdotonta kuvitella ketään uutta naista kanssani tiiviimpään oleiluun koska en usko kenenkään uuden sietävän oikkujani ja sama myös toisin päin. Vertaaminen vanhaan olisi väärin uutta kohtaan.
Toistaiseksi pelkkä kaveruus uuteen jää lyhyehköihin tapaamisiin eri tilanteissa kuten kaikkien ulkopuolisten ihmisten kohdalla.
"Paikkaajan" vaihtoehtoa pidän täysin mahdottomana. Hetkellisiin, pintapuolisiin tarpeisiin löytyisi kai ratkaisuja niin kauan kuin tarvitsisin sellaisia.
Lohduton ennuste leskeytymiselleni. Minä joko ryyppäisin tai treenaisin itseni hengiltä. - Yksi tarina lisää. Mestyvän kuljetusliikkeen perijästä kahdessa vuodessa konkurssiin ja sähköasentajan oppisopimusoppilaaksi.
Miten? Perinnön yksin saanut herra siirtyi johtamaan yritystä Italiasta käsin. Firma meni mutta oppipa heittämään Roomaa ilmaan.