- Kun ajattelemme tilannetta kokonaisvaltaisesti on myös muistettava se, että yhä useampi ihminen tahtoo elää ekologista ja luonnonläheistä elämää. Tällöin perusvaatimuksiin kuuluu se, että turhan kodin elektroniikan ja laitteiden määrä pyritään pitämään minimissä. Ja korvaamaan niiden käyttämättömyydellä voitettu aika esimerkiksi lähiluontokokemuksilla. Siksi tilaa turhalle ei tarvitse. Toisaalta myös yhteisöllinen asuminen voi olla eräs tulevaisuuden asumismuodoista, jossa hankalia isompia asuntoja voidaan jakaa useamman henkilön kesken, siten ettei niitä tarvitse muuttaa pienemmiksi asunnoiksi. Ahtaus asuntojen suhteen on vain mielikuva, jolla pyritään vaikeuttamaan ihmisten säästeliästä elämää.
- Kumipyöräliikenteen eräät suurimmista ongelmista liittyvät sen synnyttämään mikromuoviongelmaan. Josta on todettu, että se aiheuttavaa mm. hedelmättömyyttä ja tyhmyyttä tutkituissa ravintoketjuryhmissä. Mm. kalat kokevat mikromuovit mieluisiksi vieheiksi itselleen. Ja tätäkin kautta ravintoketju rikastuu. Pahimpana mikromuovin ravintoketjuun rikastuttajana voitaneen pitää turhaa henkilöautoilua kumipyörineen. Joka yhdessä edellä mainitun ongelman ja muiden turhan henkilöautoilun aiheuttamien päästöjen ja katupölyn kanssa ovat suuri murhe ja suru niille, jotka niiden vaikutuspiirissä joutuvat olemaan. Vesistömme, maa ja ilma sekä koko luonto ja elämän edellytykset ovat vaarassa.
Tätä taustaa vasten on selvää, että myös bussiliikenne on joutunut tarkkailun alaiseksi ja vaihtoehtoja sille on etsitty. Kuitenkin on parempi että bussiliikenteen rooli kokoojana joukkoliikenteen runkoratkaisuna toimivaan ja yhä edelleen kehittyvään ratikkaverkostoon tulee olemaan merkittävä. Koska se on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin turhaan henkilöautoiluun perustuva. Siirtymävaiheessa on kuitenkin selvää, että nyt kaupunkiin tehdyillä liikenne ja parkkiratkaisuilla on ihmisten valinnan mahdollisuudet tehty helpommaksi. Ja, että demokratiassa ihmisillä on oikeus valintoihin. Mutta demokratiaan myös kuuluu vastuu. Ja asioista tiedottamisella voidaan saada ihmisten päätettäviksi faktatietoon perustuvia mahdollisuuksia. Jota kautta turhan henkilöautoilun ympäristö, talous ja terveyspoliittisia kokonaisvaikutuksia ja niissä tapahtuvia rahallisia menetyksiä voidaan arvioida. Puhumattakaan ihmisten elämänlaadun muusta paranemisesta, kun siirtyy joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen sekakäyttäjäksi, Myös yksilöillä on itsessään omat vastuut luonnon ja sen suojelemisen osalta. Puhdas Tampere on terve ratkaisu kaikille. - Monet näkevät, että voi olla mahdollista se, että esimerkiksi Tampereen ratikkalinjan avaamisen yhteydessä, voitaisiin Tampereella joukkoliikenteen alueella asuville antaa lahjaksi kahden matkan tutustumismahdollisuus uudistuneen joukkoliikenteen paraneviin palveluihin. Tämä kuitenkin vaatisi sen, että joukkoliikenteen vastustajat voidaan saada mukaan puoltamaan kokeilun mahdollisuutta.
Ympäristövallankumous lähtee liikkeelle pienistä teoista. Kun ihmiset saavat tieto niistä vaietuista totuuksista, joita asioihin liittyy. Eilinen, tai ainakin jokin aika sitten tullut tv:n mot ohjelma toi esille Suomenkin sisävesiä koskettavan muoviongelman. Kohteena tällä kertaa Savon sydämessä oleva järvi. Tutkimustulosten mukaan yhtenä pahimpana järvien saastuttajana ovat henkilöautot ja niiden renkaista irtoavat partikkelit, jotka kerääntyvät maamme vesistöihin. Se, että Tampereelle luontaisia karuja ylämaajärviä ei ole tutkittu, ei kuitenkaan anna olettaa, etteikö niidenkin tilanne olisi vakavasti uhattu, niiden moninaisten haittojen takia, jotka turha henkilöautoilu on tuonut mukanaan.
Monikaan ei kuitenkaan tahdo saastuttaa omaa kotikaivoaan. Ja siksi Tampereella on valittu toteutettavaksi eurooppalaisessakin mittakaavassa merkittävä ympäristöteko rajoittaa keskustan alueen pahinta saastuttajaa, eli turhaa henkilöautoilua. Turvallinen ja puhdas ratikka on ollut hyvä valinta. Joka on avaamassa ovia kotimaiselle ympäristöystävälliselle liikenneteknologialla mm. siinä muodossa, että samoja vaununa ratikkaan on valittu nyt myös Saksan kovin kilpailluille markkinoille käyttöön.
Voittoa tuottavassa Tallinnan kaupungissa on tahdottu toteuttaa liikenteen kansainväliset ympäristövaatimukset siten, että osa budjetin ylijäämästä käytetään joukkoliikenteen ylläpitoon. - Kaikkein tärkeintä on muistaa se, että uusimman tutkitun tiedon mukaan kaupunkien hengitysilma kärsii vakavasta nastarenkaiden aiheuttamasta pölyämisongelmasta myös talviaikaan. Ongelma on suuri ja todellinen. Ja siitä kärsivät kaikkein eniten tietenkin pienet lapset, joiden tasolla vaarallisen myrkkypilvi tekee pahiten tuhojaan.
Tätä vaarallista tosiseikkaa vastaan on Tampereella kuitenkin käyty laajalla poliittisella rintamalla ja ihmisten enemmistön vakaata tahtoa noudattaen. Uudistettu joukkoliikenne ratikan muodossa antaa ihmisille valinnan vapautta. Ja tätä kautta hankalaksi koettu henkilöautoilu voidaan siirtää niille alueille, joissa niiden monet vakavat haittavaikutuksen jäävät mahdollisimman pieniksi ihmisten, ympäristön ja luonnon toiminnassa.
Keskustelteltavaksi voidaan myös nostaa ratikkaprojektin ensimmäisen vaiheen, toisen osan reittilinjaukset. Onko järkevää se, että esim. uusi Hiedenrannan kaupunginosa jätettäisiin ratikkalinjauksen ulkopuolelle? Ja samanaikaisesti jätettäisiin uusien kaupunginosien ihmiset henkilöautoilun armoille. Kytkien samalla ratikka vain välineeksi pidentää Lielahden liikkeiden kassajonoa? Toki ratikka tulee yhdistää myös Lielahden liikkeisiin, että ihmiset voivat saada valita ympäristöystävällisiä tapoja matkustaa. Mutta pelkkä ajatus rahakkaiden ratikkamatkaajien kytkemiseksi osaksi kauppojen kassajonoja ei kuitenkaan ole se ainoa aspekti, jonka tähden mielekkääseen ratikkaratkaisuun alun perin päädyttiin. Koska toinen jalka hankkeessa on aina vahvasti ollut ja tulee aina olemaan ihmisten ja luonnon hyvinvointia parantavat ympäristönäkökulmat. Eli ei ainoastaan ostaminen pakkomielle, vaan myös ympäristöä tukevat kokonaistaloudelliset ratkaisut. Kuten sellutehtaan alueen hyödyntämisen uudenlaisena ihmisten omaehtoisen toiminnan ja ruohonjuuritason toiminnan, sekä kestävän kehityksen mukaisen kaupan alueena. Niin lähialuetuotannoissa sen eri osa-alueilla, kuin myös reilun kaupan kestokulutushyödykkeiden valinnan mahdollisuuksina. - Esim. automaattiseen valvontaan ja rekisteritunnistukseen perustuvat ruuhkamaksut voisivat olla yksi tie avata nykyisiä henkilöautoilun aiheuttamia ongelmia Tampereella. Vastaavanlaisia järjestelmiä on jo ollut käytössä monissa eri kaupungeissa Euroopassa. Tällöin henkilöautoilija voi itse valita tahtooko hän maksaa ennakkoon sovitun summan siitä, että hän voi käyttää rajallista tie kapasiteettia juuri silloin, kun niiden käyttöhuiput ovat suurimmat. Vai jättäytyykö hän automaattivalvonnassa tapahtuvan laskutuksen pariin?
Samoin voitaisiin ottaa käyttöön järjestelmä, jossa parkkiautomaatista ihmiset voivat ostaa myös joukkoliikennelippuja niille vyöhykkeille, mille he itse tahtovat operoida. Tämä mahdollistaa yhä useammalle sen, että he voivat jättää ajoneuvonsa parkkiin. Ja samalla hoitaa asiansa entistä helpommin.
Vanhemmissa henkilöautoissa tulee huomioida myös se, että vaikka niiden päästöt eivät enää täytäkään nykyaikaisia päästönormeja, niin silti niiden ajomäärät voivat olla vähäiset. Ja tätä kautta esim. harrasteautoilija voi olla vähemmän yleistä haittaa aiheuttava, kuin aktiivisesti joukkoliikennettä välttämään pyrkivä henkilöautoilija. Siksi on oltava tarkkana, että henkilöautoilulle kohdistettavat haitta ja saastemaksut kohdistuvat oikeudenmukaisella tavalla siihen osaan henkilöautoilua, joka eniten haittaa luonnon ja ihmisten arkipäiväistä elämää. - Pyytäisin hieman arjen realismia mukaan. Ei menneisyydessä tehtyjä virheitä voida hetkessä korjata. Mutta suunta on kuitenkin oikea ja se tulee saamaan jatkoa. Liityntäparkeilla voidaan saada paljon aikaiseksi. Ja parantaa niiden ihmisten elämänlaatua, jotka ovat olleet ratkaisujen tähden henkilöautoiluun sidotut. On kuitenkin totta, että Tampereellakin henkilöautoilu on enimmäkseen sellaisia lyhyitä matkoja, jotka voidaan tehdä järkevämmillä tavoilla.
- Monia vuosia jatkunut henkiöauto dominanssi on aikaansaanut sen, että muut maksavat asiakasryhmät eivät ole päässeet keskustan liikkeisiin. Tällöin on ollut selvää, että osa potentiaalisista asiakkaista on joutunut jättämään asioinnin väliin. Kun munat laitetaan samaan koriin, ei niitä ole hajautettu.
Kaikenkaikkiaan on ikävää, että keskustan kauppa on kärsinyt turhan henkilöautoliikenteen tähden, kun kaikki ovat menneet laatikkomarketeihin. Ja on syntynyt aivan turhaa logistiikkaa, jolla on merkittävä rooli mm. kaupungin hiilijalanjäljen kasvamiseen. Yleiseurooppalaiset sopimukset ja terve järki ovat kuitenkin voittaneet. Ja uusi kaupungin keskusta rakennetaan ihmisten, luonnon ja ympäristön ehdoilla. Jolloin kaikki pääsevät mukaan.
Toinen kysymys on toki se, että monet kestokulutushyödykkeistä on muutettu siihen suuntaan, että niiden elinkaari toimivina yksiköinä on lyhentynyt. Ja kun perinteinen teollisuus on osoittanut kilpailukyvyttömyytensä kulutushysterian markkinoilla. Ei kansalaisille ole jäänyt mahdollisuutta ostaa pitempiaikaista kestävää tuotekantaa. Joka on osaltaan ollut lisäämässä ihmisten pahoinvointia.
Asiat voidaan tuottaa vähäisemmin ympäristönormein sielä, missä hiilijalanjälki on muutenkin pienempi. Tätä ikävää kehitystä vastaan ei ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin vaatia sellaisia hyödykkeitä, joiden valmistustapa on ympäristöeettinen ja kestävällä pohjalla .
Tämä voi olla yksi uuden ympäristötietoisen ja paremman Tampereen mahdollisuuksista. - Kumman tulee ennemmin väistää? Autojen, ihmisten, luonnon, ihmisten esteettömän liikkumisen vai kulttuurin ja arkkitektuurin . On olemassa joku raja siinä henkilöautoilun hegemoniassa, joka ylitettäessä ihmiset eivät enää ymmärrä ja hyväksy sitä kehitystä. Tampere ei yksin pysty kääntämään kehityksen pyörää taaksepäin. Eri aikakausilta voi ja saa olla omia esimerkkejään. Siitä muodostuu se kaupungin rakenteellinen monimuotoisuus, jota tulee ylläpitää. Ja ihmisten itsensä tehtävä on ylläpitää ja käyttää rakennuksia niin, että niissä kunakin aikana on niille soveltuvaa ja ominaista toimintaa. Rakennusten purkaminen, luonnon tuhoaminen ja ihmisten elämän vaikkeuttamien henkilöautojen tähden ei ole enää tätä päivää.
Teemoille voidaan laatia museoita ja aikakauden suojeltuja kohteita. Koska esim. turhalla henkilöautoilullakin on ollut joskus oma roolinsa Tampereen historiassa. Mutta sellaisen ajanjakson vaatimiminen takaisin tämän päivän luonnon ennallistamisen ja kunnioittamisen. sekä ihmisten helpontuvan kulkemisen maailmaan ei vain yksinkertaisesti ole järkevää. - "Mutta omalla autolla kulkeminen esteettömästi ei ole lain turvaama??? "
On totta, että Tampereella on kuljettu pitkä matka eteenpäin siitä, kun kaikki liikenne kulki Hämeenkadun kautta. Yksi maan laajimmista liikennejärjestelmistä on rakennettu Tampereelle, niin ohikulkuteiden, kuin tunneleiden ja parkkitilojen osalta.
Toisaalta voidaan samalla myös kysyä, ovatko kaikki paikat sellasia, joiden ohi tulee päästä ajamaan henkilöautoilla? Keskusta, puistot, liikuntapaikat jne. ovat mm. sellaisia, joissa ihmiset tahtovat, että he voivat asioida häiriöttömästi ja helposti. Ihmiset tahtovat muutosta ja parempaa kevyenliikenteen verkostoa.
Juuri julkaistu suomen pyöräliiton tutkimus kertoo selkeää kieltään siitä, miten kansantalouden kannalta synkät lukemat saadaan paranemaan kevyeen liikenteeseen panostamalla. Samalla, kun ihmishenkiä voidaan säästää.
Myös liikenne ja viestintäministeriö on ilmaissut tukensa kevyenliikenteen väylien kehittämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Tässä meidän on kuitenkin muistettava kansankielellä sanottuna se tosiseikka, että: "nykyaikana fyrkka on tiukassa". Ja, että samassa kategoriassa omaa kevyenliikenteen väylästöään kehittämässä ei ole ainoastaan Tampere, vaan myös monet muut kaupungit. Mutta kuitenkin me voimme hyvällä syyllä uskoa, että Tampere tulee olemaan yksi niistä voittajista, jotka tulevat saamaan omaan kevyenliikenteen väylästöönsä tukea. Koska aivan perustellusti voidaan osoitta, että sen runkoreitistön kunto ja laajuus, eivät ole riittäviä, niitä tavoitteita silmälläpitäen, joihin myös Tampereella ollaan sitouduttu asian eteenpäin viemiseksi. Samoin on keskustan alueen kevyenliikenteen reitit merkittävä selkeästi ja lisättävä niiden määrää. Sekä parannettava myös niiden kunnostapitoa siten, että ne lähiöihin suuntautuvien toimivien kevyenliikenteen yhteyksien avulla, voivat olla ympärivuotisessa käytössä. Siten, että ihmiset voivat kulkea niillä turvallisesti. Tämä on minimi edellytys, josta ei voida tinkiä. Luonnon ja ihmisten hyvinvointi ja turvallisuus ovat tärkeimmät asiat. - "Ja sellaiset työpaikat jotka vaativat oman henkilöauton omistamista pitäisi kieltää jo ympäristösyistä. Ympäristön etujen on ajettava yksityisten etujen ohitse. Työnantajan hallussa olevat työntekoon liittyvät kulkuneuvot ovat eri asia, mutta työntekijöitä ei saa velvoittaa käyttämään omaa autoa työn vuoksi. "
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Jo pelkästään yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvo laki lähtevät siitä ajatuksesta, että ihmisiä ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan mielipiteidensä tähden. Samoin ihmisten esteetön kulkeminen on turvattava. Joten on ymmärrettävää, että ihmiset tahtovat valita henkilöautottoman tavan kulkea töissä. Oli se sitten julkisen liikenteen käyttäminen tai kevyt liikenne.
Erimieltä olen siitä asiasta, onko oikein pakottaa ihmisiä käyttämään henkilöautoja työssään? Mielestäni työnantaja ei saa pakottaa ihmistä käyttämään henkilöautoja työtehtävissä, mikäli niiden käyttäminen ei ole ehdottaman välttämätöntä. Varsinkaan, jos tarjolla on järkevämpiä tapoja suorittaa kulkemistaan.
Tällöin ei tule olla merkitystä sillä, kuka henkilöauton omistaa. On kovasti ihmisten arvoja ja periaatteita loukkaavaa, mikäli heidät pakotetaan käyttämään henkilöautoja. Ja ymmärrän hyvin miksi niin monet ihmiset ovat tehneet ratkaisunsa. Elämä on kuitenkin kovin lyhyt aika tuhlattavaksi henkilöautossa olemiseen. - Isossa kaupungeissa on enemmän niitä kohtia, joissa henkilöautoiluun perustuvan liikenteen ongelmat ovat nousseet niin suuriksi, että niihin täytyy puuttua. Samat ongelma toki koskevat pienempiäkin kohteita, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Koska niissä voi olla vähemmän katuja ja siten lukumääräisesti vähemmän niitä kohteita, joissa turhan henkilöautoilun ongelmat ovat nousseet yli sen tason, jossa viranomaisten tulee puuttua niihin. Samoin on eripuolilla erilaisia määrittelyitä siitä, mitkä ovat ne rajat, jolloin tilanteisiin tulee puuttua ja reagoida.
Päällimmäiseksi sanomaksi LA:n kohdalla esiintuodussa tapauksessa kuitenkin näyttää muodostuvan se, että siirtyminen kohti joukkoliikennettä on todellisuutta kaikkialla.
Ja, että asian pääpaino voi olla siinä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuutta jättää henkilöautonsa kotiin. Ja saada sitä kautta lisää elämänlaatua itselleen. Ja ajatuksen mahdollisuudesta vaikuttaa oman kotiseutunsa ilmanlaatuun.
Kaikenkaikkiaan voidaan hyvällä syyllä todeta, että nyt tehtyjen ratkaisuiden kohdalta Tampere on ajan hermoilla ja veitsenterällä. Mm. Pariisi, Lontoo ja muös muita kaupunkeja on tehnyt päätöksen henkilöautoilun kieltämisestä. Samoin on monissa kaupungeissa käytäntöinä erilaisia rajoituksia sille, kuinka niiden alueilla voidaan henkilöautoilla.
Myös Tampereella joukkoliikenteen runkoratkaisu järkevöitetään ja muun joukkoliikenteen reitistöä ja kalustoa parannetaan palvelemaan asiakkaita paremmin. - Ei kukaan kiistä polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen kuulumista nykyaikaiseen yhteiskuntaan. On kovin vaikeaa ajatella esim. palo ja pelastustointa, poliisia, rajavalvontaa, jne. kuljetus, huolto ja hyötyliikennettä ilman autoja. Mutta ongelmaksi monilta osin voi muodostua se, että tietyillä alueilla näiden ulkopuolisen liikenteen vaikutukset ilmastoon ja ympäröivään luontoon voivat muodostua liian haitallisiksi. Otetaanpa esimerkkinä vaikka Tampereen rantatientunneli, joka valmistuttuaan konkreettisesti osoitti sen, mikä määrä pölyä ja saastetta hyvin lyhyessä ajassa muodostuu, kun tietty paikka on kovan kuormituksen alaisena. Aiemminhan tuo kaikki oli mm. kulkeutumassa ihmisten keuhkoihin. Ja samanlaisia ylikuormittuineita kohtia kaupungissa on useita. Tällöin on vain selvää, että niiden tunnistaminen ja niihin oikealla tavalla reagoiminen on tervettä ihmisten ja elämän suojelemista.
Samoin on vailla pohjaa väittää, että joukko ja kevyenliikenteen edellytysten parantaminen, sekä muutaman kadun muuttaminen näiden tähden olisi jotakin vastaan. Koska autoilun edellytyksiä on kaupungissa on parannettu monin eri tavoin mm. ohitusteiden, parantuneiden liikennejärjestelyiden ja parkkitilan lisäämisen muodossa. Joista tosin voidaan olla montaa eri mieltä, onko asioita syytä rakentaa nykyisen henkiöautoiludominanssin ja siihen perustuvan hegemonian varaan? Varsinkin, kun ihmisten omatoimisen liikkumisen edellytykset eivät ole vielä sillä tasolla niinkuin niiden kuuluisi olla. Ympärivuotinen autottomuus ja omatoiminen kulkeminen tulisi olla Tampereella samassa asemassa henkilöautoilun kanssa. Ja samoin myös mahdollista. On ikävää, että kevyeniikenteen pyöräilyreitistö ei varsinkaan talvella ole monesti ajettavassa kunnossa. Ja tällä estetään ihmisten laillista liikkumista, koska ei ole laillista reittiä kulkea.
On perin omituista, jos ajatellaan, että on olemassa joitakin tabuja, kuten autoilu, josta ei saisi käydä kriittistä keskustelua. Missä siitä voi olla hyötyä? Ja mitkä ovat siitä aiheutuneet haitat? Ja milloin tilanne on sellainen, että se vaatii toimenpiteitä? Mitkä ovat turhan henkilöautoilun kulut yhteiskunnalle ja kotitalouksille jne? - Ihmiset ymmärtävät vähitellen turhan henkilöautoilun aiheuttamat haitat. Ja sen tähden sellaisessa ei tahdota olla mukana. On väärin pakottaa tavallisia ihmisiä kulkemaan jopa lyhyet työ, kauppa ja vapaa-ajan matkat henkilöautolla.
Samalla, kun seuraamme kansainvälisiä trendejä, voimme todeta, että esim. Ranskassa Pariisissa on asetettu tiukat päästörajat sinne tuleville henkilöautoille. Samoin on juuri tullut tietoa, että eräs tunnettu henkilöautojen valmistaja on lopettelemassa nykymallin mukaisten polttomoottoriautojen valmistuksen, siirtyen täysin ympäristön kannalta vähempihaittaisten sähköautojen tuotantoon. Jolle päätökselle odotetaan jatkoa myös muiden valmistajien taholta. Suuren maailman kehitys on jo kulkenut siihen pisteeseen, että ongelmat myönnetään. Ja niiden tähden tehdään eripuolilla ratkaisuja asian suhteen.
Miksi Tampereen pitäisi jäädä menneisyyden vangiksi, kun silläkin on mahdollisuus toimia siten, että ympäristö ja ihmiset voivat paremmin? Jokaiselle turhaa henkilöautoilua puolustavalle fanaatikolle voisi tehdä hyvää hiilinielumetsien ja viheraluiden istutustyö, jotta voi saada paremman käsityksen siitä miten suuren alan verran yhden henkilöauton haittavaikutukset ovat.
Kaupunkeja voidaan myös rakentaa siten, että ne vastaavat niiden ihmisten tarpeita ja toiveita, jotka siellä tulevat seuraavat 50 vuotta asumaan ja elämään. Suuria haasteita Tampereella asettaa myös mm. industrialismian ajan luontoon jääneiden aineiden kartoitus ja niitä sisältävien alueiden puhdistus. Herkät vesistöt ja niiden ranta-alueiden ennallistus. Lajityyppillisten metsien ja muiden luontoalueiden ennallistus jne. Jotka oikeastaan ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Ja voivat toimia tulevaisuudessa kärkihankkeina, joita Tampereelta käsin voidaan toteuttaa myös muualle, kun omat asiat on ensin saatu kuntoon. - A - ajokortti on ollut elämäni suurin virhe. Olen katunut sitä lähes koko ikäni. Autoilu vie elämästä sisältöä. Ja vie elämästä sitä aikaa, jonka voisi käyttää jotenkin toisin. Tuhlaten turhaan ihmisen resursseja. Olenkin luopunut autoilusta jo pitkä aikaa sitten. Eniten kadun sitä, että olen koskaan käyttänyt henkilöautoa. Koska se on käyttänyt uusiutumattomia luonnovaroja väärin. Tuhonnut mm. asfaltin muodossa elävää vihermassaa. Ja syytänyt suuren määrän erilaisia mikropartikkeleita viattomien ihmisten keuhkoihin. Vaikka sen ajoneuvon malli olikin eurooppalaiset tiukat päästöstandardit täyttävä. Ennen autosta luopumistani oikeutin, vielä erilaiset luontomatkat esim. muuttolintujen seurannassa henkilöautolla siten, että muuten niiden muuttoa ei pääsisi katsomaan. Samoin sieniretket, vaeltamisen, patikoinnit jne.
Mutta lopulta ymmärsin vain pettäväni itseäni. Koska nykyaikaisen tiedonvälityksen ja autoilun onneton loppuyhteentulema on vain se, että yhä kiristyviin aikatauluihin sisällytetään yhä enemmän minuuttiaikataululla tapahtuvia asioita. Ja tietovirran epäolennaisuudet, sekä turha henkilöautoilu kaappaavat ihmisten ajasta yhä suuremman osan. Kyllä ihminen voi kulkea varsinkin lähialueluonnossa muutenkin. Ja sijoittaa luontoretkensä pitemmälle, siten vapaisiin, että pääsee kohteeseen ilman turhaa ja rasittavaa henkilöautoilua. Puhumattakaan kaupunkialueesta, jossa henkilöauto on täysin tarpeeton. Ja vain suurten verukkeiden tähden voidaan ylläpitää sen olemmassaolon oikeutusta. Tai ainakaan puolustella sen käyttöä alle 10km matkoilla. Tosiasiassa pyörällä operoitava matka on yleensä n. 20km. Koska jos menee aamulla, niin illalla on mahdollisuus palata. Jos tahtoo. Mitään hyvää ei ole henkilöautoilussa. Ja totuus löytyy polkupyörän ohjaustangon takana. - Laki on ihmisten keskenään sopima asia. Ja niitä voidaan muuttaa, jos henkiöautoilun aiheuttamat ongelmat nousevat vielä nykytasosta. On liioiteltua todeta, että kaikki paikat ovat sellaisia minne henkilöautot voi jättää lojumaan. Koska tärkein periaate siinä on turvallisuus. Eräiden lakien ensisijaisesti tarkoittaen niitä, ketkä joutuvat käyttämään henkilöautoja. Kun henkilöautoa joutuu käyttämään on myös huomioitava kaikki muutkin lait, kuten luontoa, ympäristöä ja ihmisten vapaata liikkumisoikeutta koskevat lait.
Kun näihden yhdistelmä otetaan huomioon, saadaan henkilöautoilun aiheuttamia ongelmia vähennettyä merkittävästi.
Toinen seikka mikä tulisi ottaa huomioon on autokouluissa tapahtuvaan opetukseen lisättävä joukkoliikenneoppi, jossa ihmisille kerrotaan avoimesti niistä vaihtoehdoista, kuinka liikennesuoritteen voi tehdä ilman, että ihmisten täytyy käyttää hyvin ikävää ja monin eri tavoin haitallista henkilöautoilua.
Ajoekonomia ja ympäristön sekä ihmisten likkumisen tarpeet tulee huomioida ajo-opetuksessa siten, että henkilöauto on vasta viimeinen vaihtoehto, jota käyttää, kun kaikki muu on jo kokeiltu. Esim. invalideille ja iäkkäille ihmisille henkilöauto voi tuoda tervettä kulkemisen mahdollisuutta. Mutta muutoin terve ihminen ei sellaista elämäänsä tarvitse.
Eräs seikka mikä tulee myös huomioida henkilöautoilun haittavaikutuksia arvioitaessa on se, että se ei tue ihmisten tasavertaista oikeutta liikkumiseen. Henkilöautodominanssin omanneissa kaupungeissa ei ole otettu huomioon sen suuren enemmistön tarpeita, jotka eivät tahdo olla henkilöautojen kanssa tekemisissä. Samoin, jos kaupungin kulkeminen rakennetaan henkilöautojen varaan, on kaikila oltava henkiöauto. Ja se taas saattaa kehityksen pyörät siihen tilanteeseen mitä se pitkälle oli 60 luvun lopun ja 70 luvun aikana. Jolloin raitista ilmaa ei ollut Hämeenkadulla.
Sitä kehitystä vastaan ihmiset ovat sanoneet vastalauseensa. Ja demokratiassa yksilöille on annettu mahdollisuus tehdä aito valinta, kunkin kaupunginvaltuutetun äänestäjäryhmää kuunnellen. - Ottamatta kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen, koska en tunne sitä. On todettava, että on hyvin ikävää, jos joillekin on syntynyt mielikuva siitä, että autolla parkkeeraaminen on ollut sallittua. Ja näin ei kuitenkaan ole ollut.
Tämä ongelma voitaisiin poistaa sillä, että henkilöautoille asetettaisiin taajama-alueella yleinen pysäköimiskielto. Ja vain erillisillä merkeillä sallituille paikoille
pysäköinti olisi mahdollista. Tällöin ei em. kaltaisia ongelmia pääsisi enää syntymään.
Toinen asia mikä tilanteessa arveluttaa on se, että miksi henkilöautot pitää jättää lojumaan virallisten parkkipaikkojen ulkopuolelle, jolloin ne voivat haitata paitsi ihmisten kulkemista, niin myös mahdollisesti alueelle tapahtuvaa hyöty ja viranomaisliikennettä. Ja miksi pelkkä ihmisten ja tavaroiden perillevienti lyhyellä auton pysäyttämisellä ei riitä? Ja miksi ne pitää jättää lojumaan kaduille, aitovierile, kujille ja luontoon.
Tällöin voi on myös vaara siihen, että niidenkin, jotka joutuvat käyttämään henkilöautoa ja jotka toimivat nyt voimassa olevien yhteisten pelisääntöjen mukaaan. Ajaen autonsa niille varattuihin parkkihalleihin, eivätkä toiminallaan aiheuta ihmisten vapaalle liikkumiselle ja kulkemiselle ongelmia, leimaantuminen voi tapahtua. Joukkoliikenteen puutekohdat paikkaamalla voidaan ihmisille tarjota parempia vaihtoehtoja kulkemiseen.
Lisäksi voidaan myös kysyä, miksi joukkoliikenteen tarjoamia vaihtoehtoja ei ole käytetty mainitussa tilanteessa? Jolloin henkilöauton väärän sijoittamisen aiheuttama mahdollinen vaaratilanne muille ihmisille oltaisiin voitu välttää. - Jotenkin noinhan se menisi. Mutta on huomioitava, että maakohtaisesti päätöksiin saa hakea helpotusta. Kuitenkin on hyvin vaikeaa perustella miksi Tampereen keskusta ja monet sen lähiöt olisivat sellaisia alueita, joilla ei pärjää ilman henkilöautoa. Varsinkin ratikan täysimääräisen käyttöönoton jälkeen. (Mikäli itä ja etelän suunta saadaan rakennettua täysimääräisesti valmiiksi). Ja miksipä ei saataisi, kun ensimmäiset myönteisen kokemukset ratikka 1. vaiheen myötä ollaan saatu. Vaikkakaan päätöksiä ratikkareitin laajentamisesta ei tule tehdä ajallisesti kovin kaukana, sen ensimmäisen vaiheen jälkeen. Koska tarvittavaa kalustoa on hetken aikaa saatavilla. Invalidit, ikäihmiset (mikäli ikä asettaa esteitä) ja muutoin sellainen liikenne, jota ei voida suorittaa tietenkin tulee jättää ennalleen.
Eli siis kilometrimaksut henkilöautoille tulevat voimaan niille alueille, joilla voidaan selkeästi osoittaa, että ei ole kysymys ihmisten yhdenvertaisuuteen vaikuttavista seikoista. Ja jollei parkkiyhteydet julkiseen liikenteeseen ole muutoin järjestettävissä siten, että esim. koko työmatka joudutaan järjestämään henkilöautolla.
Suurista kaupungeista Helsingillä ja Tampereella on eniten tahtoa tehdä ihmisten elämänlaatua parantavia ympäristöpäätöksiä. Ja ottaa niitä käyttöön. Tänään kuitenkin elämme aikaa, jonka aikana myönteinen päätös asiasta eurooppalaisten valtioiden tasolla on lähempänä toteutumistaan, kuin koskaan aiemmin. Ja mahdollisuus jättää lapsille parempi ja puhtaampi maailma on toteutettavissa. - Se on totta, että laajat kansalaispiirit ovat yhdistäneet voimansa asian eteen. Varsinkin tänä keväänä Tampereellakin on ollut jokaisen havaittavissa, kuinka autoilu on saanut turhaa ruuhkaa aikaiseksi. Useat tutkimukset, joita jokainen voi itse etsiä internetistä osoittavat, että ruuhkainen työmatka autolla lisää ihmisen turhaa stressiä. Jolla taas on osoitettu olevan monia vakavia seuraamuksia ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen. Sen sijaan pienikin hetki luonnossa tai maisemoidussa kaupunkiympäristössä ilman autoa, vaikkapa pyöräillen voi saada ihmisen henkilöautoilun myötä turhaan kohonneet stressitasot laskemaan. Mm. ratikkaprojekti toteutetaan osin ns. viherväylänä. Jossa osa reitistä on nurmipäällysteinen, jolla on osuutta hiilinieluna toimimiseen ja kaupunkipölyn sitomiseen, sekä ihmistä tuomiseen lähemnäs niitä stressittömiä olosuhteita, jotka ihmisiltä on riistetty sillä, että heidät huijattu käyttämään monin eri tavoin vahingollista turhaa henkilöautoilua.
Puhumattakaan niistä taloudellisista tappioista, joita kansakunta tekee käyttämällä vähäistä varallisuuttaan velaksi ulkomaisia energialähteitä käyttävään haittahenkilöautoiluun. On haittahenkilöautoilun toinen esiinnostamisen arvoinen seikka, juuri aiemmin mainitut maisemalliset ja ympäristölliset näkökohdat. Tasaiseksi lanatut ja asfaltoidut maa-alueet, joita parkkipaikat ovat, edustavat kuollutta maata. Jotka ovat vain hyvin vaivoin, jos ollenkaan on entisöitävissä siihen kuntoon, joissa ne ovat olleet. ennen kuin haittahenkilöautoilun myötä kasvanut haittamaankäyttö on ne turmellut. Asuminen laajalla asfalttikentällä ei ole ympäristön ja ihmisten kannalta paras vaihtoehto. Jos henkilöautoilu keksittäisiin tänä päivänä, jolloin sen kokonaisvaltaisista haitoista on enemmän tietoa. Niin se kiellettäisiin tai sitä rajoiteittaisiin sen ympäristölle ja ihmisille aiheuttamien vakavien ongelmien tähden.
Vähentämällä turhaa haittahenkilöautoilua saadaan sen tuhoamia maa-alueita vähenemään tulevaisuudesssa. Kansakunnan raha säästyvat. Kotimaisia energianlähteitä suosivia liikennemuotoja voidaan valita paremmin. Ja kevyt liikenne lisääntyy, sekä ihmisten turha stressi vähenee.
Esim. sähköautoilua pyritään suosimaan tänään käsiteltävässä haittahenkilöautolun eliminoimiseksi käytävässä kokouksessa. Ja varmaan tulevaisuudessa henkilöautoille on valittavissa kotimaisten vastuullisten toimijoiden osalta kiinteähintaisia kotimaista uusiutuvaa energiaa käyttäviä liittymiä. Joista autosähköä ostamalla voidaan olla varmoja siitä, että luontoarvot on otettu huomioon sen tuotannossa. Jota onkin kutsuttu autoilun suurimmaksi viheraskeleeksi, jonka avulla autoilijat voivat tehdä ratkaisuja. Parhaiden mahdollisuuksien ollessa tietysti julkisen liikenteen ja kevyen liikenteen puolella. - Ei niitä ajojohtoja voida maahan laittaa, koska joku olisi kuitenkin kohta kepillä sörkkimässä niitä. Tai hyppimässä niiden yli tai kokeilemassa kusemista "kuumaan karvaan". Parempi se vaan on tehdään niin, että hyvä tulee.
- Kun väsyneet ihmiset pakotetaan henkilöauton rattiin. Voi sen seuraamukset olla vakavat. Mikään riemun aihe se ei ole. Nyt on vain laitettava jäitä hattuun. Jätettävä turha henkilöautoilu kaikkialla siellä missä se on mahdollista. Ja valittava polkypyörä. Luotettavien tutkimuksien mukaan alle kymmenen kilometrin kaupunkisiirtymät on tarkoituksenmukaista tehdä pyöräillen. Ja samalla ihmisen kunto kasvaa ja henkilöautoruuhkat vähenevät.