Heippa! Kertokaas, jos on kokemuksia, että miten on gordoninsetterin riistavietti säilyny jalostuksen kourissa näin niinkuin ihan oikeesti. Wikipediassa sitä kehuttiin noin kautta linjan. Tuossa noin eräs kasvattaja kertoi, että hänen pennut sopivat hyvin myös metsälle, mutta pentujen vanhemmat eivät ole metsästäneet. Näyttelykoiria.
Muitakin kokemuksia saa kertoilla, minkälainen ko. rotu on :)
Muitakin kokemuksia saa kertoilla, minkälainen ko. rotu on :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietysti koirasta kuin koirasta voi yrittää kouluttaa metsästyskoiraa, ovat vanhemman sitten minkä rotuisia ja viettisiä hyvänsä, ei koira siitä kuinkaan kärsi. Eri asia onkin sitten se, oppiiko koira metsästystä. Eihän koirista oltaisi alunperinkään saatu kehitettyä metsästyskoiria, jos koirat eivät sellaista viettiä miellyttämisenhalun lisäksi luonnostaan omaisi. Tuttuni dobermanni ajoi luonnostaan jäniksiä ja sitä päätettiin alkaa käyttämään kanalintujen haukkumusessa sekä joskus vesilintujen noutamisessakin (tämä ei ole vitsi).
Koira ei kärsi, vaikka sille mitä yrittäisi opettaa, mutta metsästäjä kyllä. Seurakoira ja muihin harrasteisiin sopiva koira jo löytyy, mutta metsästykseen siitä ei ole. Paras, kun löytyisi koira, jolla on vahva taipumus. Sitte vaa hiotaan loput.
Meillä oli joskus gordoni.
Oli riistaviettinen ja käytiin linnustamassa sen kans. Muutenkin mukava koirarotu.
Setterifoorumilta saat paljon enempi infoo ja nykypäivän kokemuksii.
No miksikäs tuo ei heti tullut mieleen :D Kaikilla on tietty tänä päivänä oma fooruminsa! Kiva kun herätit mut!