Ihmisen tavatessa toisen on tilanteeseen kautta
aikojen liittynyt jonkinlainen rituaali. On
kyselty vointia, on toivotettu jotakin:
terveyttä, menestystä, hyvää ajan jatkoa, uutta
tapaamista.
Tätä osoittavat erilaiset suomen kielenkin
perinteiset tervehdys- ja hyvästelysanat(esim.
Terve!, Päivää!, Näkemiin!), joilla on selvä
merkitys. Eri kansoilla on erilaisia ilmauksia,
esimerkiksi arabit ja juutalaiset toivottavat
rauhaa (Salem aleikum!, Shalom!), venäläiset,
virolaiset ja muinaiset roomalaiset, monien
muiden muassa, terveyttä (Zdravstvujte! Tere!
Valete!) jne.
Yhä enemmän on näiden tilalle tullut meillä
tyhjiä yksitavuisia sanoja, jotka täyttävät vain
tuon tehtävän, mutta eivät ilmaise mitään:
ensinnäkin ruotsista tullut Hei! ja sitten omalta
kansalliselta pohjalta syntynyt Moi! Ne ovat
meille yhtä mitään sanomattomia kuin koiran
haukahdus tai hevosen hirnahdus sen tavatessa
lajitoverinsa.
Mieidän olisi syytä päästä eroon noista eläinten
kieleen rinnastettavista äännähdyksistä ja
ruvetaan käyttämään oikeita ihmiskielen sanoja
tavatessa ja erotessa. Vaikkapa "Terve!" sopii
niin tapaamiseen kuin eroamiseenkin ja
terveyttähän meidän sopii jokaisen toivottaa
toisillemme; lisäksi se on suomalaisilla ollut
vanha tervehtimisen muoto, ja siitähän suomessa
tervehtimisen käsitekin on lähtöisin.
aikojen liittynyt jonkinlainen rituaali. On
kyselty vointia, on toivotettu jotakin:
terveyttä, menestystä, hyvää ajan jatkoa, uutta
tapaamista.
Tätä osoittavat erilaiset suomen kielenkin
perinteiset tervehdys- ja hyvästelysanat(esim.
Terve!, Päivää!, Näkemiin!), joilla on selvä
merkitys. Eri kansoilla on erilaisia ilmauksia,
esimerkiksi arabit ja juutalaiset toivottavat
rauhaa (Salem aleikum!, Shalom!), venäläiset,
virolaiset ja muinaiset roomalaiset, monien
muiden muassa, terveyttä (Zdravstvujte! Tere!
Valete!) jne.
Yhä enemmän on näiden tilalle tullut meillä
tyhjiä yksitavuisia sanoja, jotka täyttävät vain
tuon tehtävän, mutta eivät ilmaise mitään:
ensinnäkin ruotsista tullut Hei! ja sitten omalta
kansalliselta pohjalta syntynyt Moi! Ne ovat
meille yhtä mitään sanomattomia kuin koiran
haukahdus tai hevosen hirnahdus sen tavatessa
lajitoverinsa.
Mieidän olisi syytä päästä eroon noista eläinten
kieleen rinnastettavista äännähdyksistä ja
ruvetaan käyttämään oikeita ihmiskielen sanoja
tavatessa ja erotessa. Vaikkapa "Terve!" sopii
niin tapaamiseen kuin eroamiseenkin ja
terveyttähän meidän sopii jokaisen toivottaa
toisillemme; lisäksi se on suomalaisilla ollut
vanha tervehtimisen muoto, ja siitähän suomessa
tervehtimisen käsitekin on lähtöisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tärkeintä ei ole se, millä sanalla tervehditään,
vaan miten. Kivempi on saada ystävällinen moi,
kuin hampaat irvessä lausuttu "kohtelias
tervehdys". Taidat olla fariseus!
Tuosta "typerän mielipiteen" kirjoittajan
tekstistä voi päätellä, ettei kohteliaisuutta
enempää kuin hyviä tapojakaan ei tarvita. -
Ystävällisyys ei ole mitenkään erityisen
tyypillistä "moi"lle, joka tarkoittanee: olen
huomannut sinut.- Tervehtimiseen kuuluu sekä
ystävällisyys että kohteliaisuus; moi-haukahdus
on otettu välttämään muka aiheetonta
kohteliaisuutta ja siten toisen huomioon
ottamista ja siksi Moi! ei kuulu minunkaan
käyttämiini ilmaisuihin.
Sinullahan on vapaassa maassa vapaus tervehtiä
ihmisiä ja ystäviäsi aivan kuten haluat. Siis
sinun ei tarvitse moitella. Ihmisen kuuluu
ymmärtää, että kaikkia ei tervehditä samalla
tavalla. Puolituttua vanhaa ihmistä eivät useimmat
tervehdi samalla lailla kuin parhaita oman ikäisia
kavereita. Jos joku on sitä mieltä, että jos kaksi
nuorta hyvää kaveria käyttäytyy huonosti, tai
töpeksii, tervehtimällä toisiaan sanomalla "Moi",
niin kyseisen mielipiteen esittäjä on vähintäänkin
tiukkapipoinen hapannaama.
Piti sanomani, että itse en juurikaan käytä
moi-tervehdystä. Minusta vain tuollainen
maailmanparantaminen, että jos ei itse ole
tottunut käyttämään jotain sanaa, niin sen käyttö
pitäisi tuomita, on lapsellista. Edelleen olen
sitä mieltä, että sydämellinen tervehdys, oli sana
mikä tahansa, on parempi, kuin ei-sydämestä
lähtevä muodollisesti hieno tervehdys.
Moi! on pinnallisuuden osoitus. Miten sen
käyttäjät käsittävät tervehtimisen maissa ja
kulttuureissa, joissa tervehtiminen on oma
rituaalinsa?
Mitä väliä sillä on, mitä esim. arabi ajattelee
siitä miten suomalaisnuoriso tervehtii toisiaan?
Tervehdys on yhtä pinnallinen, oli sana mikä
tahansa, jos se sana ei tule sydämestä. JA huom!
Vapaa maa on tämä. Sinä saat tervehtiä vaikka
kuinka pitkän kaavan mukaan. Saat vaikka sanoa
lestatervehdyksen, Jumalan terve.
"Typerä mielipide" Siinä upea tervehdys.
Ja varmaan tuli Pakanan sydämestä.
JA syvältä!
Arabitervehdykseen kuuluu toisesta kiinnostuminen
ja sen osoittaminen, suomalaistervehdys on
pinnallinen ja mahdollisimman yksinkertainen
äännähdys.
Jos kansa on noin tyhmä, niin pitäisikö kansa
kenties vaihtaa?
kyllä tämä moi ja muukin morostelu on enemmänkin
nuorten hommia.
ainakin itse olen tässä vanhetessani huomannut
että aamuisin tulee toivoteltua työkavereille
hyvät huomenet ja tutulle sanottua kohdatessa
terve. kun taas lähden tapaamisesta pois niin
kyllä nykyään entisen moro sijasta tulee sanottua
että soitellaan tai että nähdään.
onkohan tämä sitä "vanhuuden" aiheuttamaa
käytöstapojen parantumista vai mistäköhöhän
tämmöinen "sivistynyt" käytös oikeen johtuu?
eikös kättelykin keskiajalla osoittanut että
tultiin paikalle rauhanmerkeissä ja että ei ole
aseita mukana?
olen jopa huomannut itäisen naapurimme väestön
halailu perinteen.
eikös ranskalaiset, ainakin kliseiden mukaan,
anna poskipusuja kohdatessaan.
että hyvät jatkot vaan missä ikinä kuljetkaan
Kyllä jotain tarkoittava tervehdys tosiaan on
paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hyviä
tapoja ainakin osoittaisi.
Oikeastaan Suomessakin pitäisi olla samanlainen
perinne kuin tuolla Keski-Euroopassa...pitävät
epäkohteliaana jos ei paria poskipusua moiskauta
edes sinnepäin. Itseasiassa sikäläiset tuttavani
nauroivat, kun kerroin, miten Suomessa
tervehditään.
(Hyville kavereille yliolkainen "moi" tai vielä
yliolkaisempi "mo", virallisemmassa tapaamisessa
jämäkkä kädenpuristus ja jotain epämääräistä
mutinaa)
Mikäs on vialla?
Tietääkö joku, onko täälläkin joskus muinoin
ollut jotain tervehdysrituaaleja (muitakin kuin
tuo perinteinen käsien vatkaaminen)?
Pitäisikö sanoa että jumalanterve niinkuin
lestadiolaiset konsanaan?
Ei ole varsinainen tervehdys,vaan aikaisemmin
sanotun "näkemiin" uusi muoto.Olen itse
asiakspalvelussa ja sanon automaattisesti
näkemiin,mutta monta kertaa se jää
änkyttelyksi,kun huomattavasti vanhempi asiakas
hihkaisee iloisesti heippa!
"Jumalanterve" on juuri sellainen sana, johon
liittyy toivotus. Sopisi hyvin, aivan kuin "salam
aleikum" tai "shalom".
Käsittääkseni Pohjois-Saksassa on käytössä
tervehdys "Moin". Luulisi että suomenkielen Moi
on ainakin jollain tapaa peräisin sieltä.
Moi sana on ollut käytössä jo 1300-luvulla. Sana on levinnyt nykyisen Hollannin alueelta hansa-kaupan myötä. Moin historiaa on tutkittu viime vuosina paljon. Se merkitsee kauneutta, ehkä kuten englannissa "fine" tai kuten Bubbles sanoisi "decent"!