moikka!
oon pitkään miettiny mikä mulla on hätänä, mutta en vaan ole uskaltautunut terveydenhoitajan tai muun sellaisen puheille, niin kysyn apua alkuun täältä.
kaikki alkoi ala-asteella, kun viidennen luokan aikoihin aloin kärsiä unettomuusongelmista. valvoin yöt itkien ja nukahdin vasta myöhään yöllä, joten kouluaamuina olinki hyvin väsynyt parin tuntien yöunien takia.
vaihe meni kuitenki ohi, mutta henkinen pahoinvointi palasi kahdeksannen luokan lopulla. ulkonäköpaineet tulivat. laihuin todella monta kiloa ja silloin alkoi ensimmäistä kertaa oksentelu. tällöin oksentelu oli tahallista ja oksensin aina ruokailun päätteeksi(niinä harvoina kertoina kun edes söin). tätä kesti ysin puoleen väliin, kunnes se taas loppui hetkeksi.
nyt olen lukion toisella, ja ongelma on taas palannut, mutta paljon pahempana.
tunnen itseni jokapäivä hyvin väsyneeksi, haluisin nukkua vaan kaikki päivät.
minua on vuoden ajan myös vaivannut todella paha päänsärky, ja silloin tällöin huimaus. minulla on myös muita ongelmia, kuten hallitsematonta agressiivisuutta.
en jaksaisi käydä koulussa ja pienenkin asian, kuten koulutehtävien tekeminen tai pyykkääminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. minulla on usein itsetuhoisia ajatuksia, ja ne kauhistuttavat välillä itseänikin.
tunnen myös kehoni hyvin vastenmieliseksi, olen lihonut ja haluan todella kovasti laihtua.
elämäntapani ovat menneet todella huonoiksi sitten yläasteen, useimmiten näännytän itseäni nälässä koko päivän, kunnes syön jotain roskaruokaa(esim. pitsaa tai sipsipussin) ja se jääkin useimmiten koko päivän ainoaksi "ateriaksi". tunnen syyllisyyttä tästä, mutta en silti osaa muuttaa tapojani, vaikka olen usein yrittänyt.
tiedostan että väsymykseni johtuvan enimmäkseen siitä.
minua vaivaa on kuitenkin se, kun oksentelu on taas alkanut, mutta tällä kertaa se ei enää ole tahallista, vaan jos jokin asia stressaa tai tunnen epäonnistuneeni jossakin, oksennus tulee automaattisesti. en pysty kontrolloimaan sitä millään tavalla.
oksentamisesta kuitenkin tulee outo hyvän olon tunne, ja siitä on tullut luotettava keino helpottaa pahaa oloani.
tuli melko pitkä stoori, mutta toivon että joku jaksaisi lukea ja auttaa minua jotenkin. en ole varma onko tämä edes bulimiaa vai mitä(masennusta??), mutta jokin on nyt pahasti hätänä, enkä jaksa tätä enää! :(
oon pitkään miettiny mikä mulla on hätänä, mutta en vaan ole uskaltautunut terveydenhoitajan tai muun sellaisen puheille, niin kysyn apua alkuun täältä.
kaikki alkoi ala-asteella, kun viidennen luokan aikoihin aloin kärsiä unettomuusongelmista. valvoin yöt itkien ja nukahdin vasta myöhään yöllä, joten kouluaamuina olinki hyvin väsynyt parin tuntien yöunien takia.
vaihe meni kuitenki ohi, mutta henkinen pahoinvointi palasi kahdeksannen luokan lopulla. ulkonäköpaineet tulivat. laihuin todella monta kiloa ja silloin alkoi ensimmäistä kertaa oksentelu. tällöin oksentelu oli tahallista ja oksensin aina ruokailun päätteeksi(niinä harvoina kertoina kun edes söin). tätä kesti ysin puoleen väliin, kunnes se taas loppui hetkeksi.
nyt olen lukion toisella, ja ongelma on taas palannut, mutta paljon pahempana.
tunnen itseni jokapäivä hyvin väsyneeksi, haluisin nukkua vaan kaikki päivät.
minua on vuoden ajan myös vaivannut todella paha päänsärky, ja silloin tällöin huimaus. minulla on myös muita ongelmia, kuten hallitsematonta agressiivisuutta.
en jaksaisi käydä koulussa ja pienenkin asian, kuten koulutehtävien tekeminen tai pyykkääminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. minulla on usein itsetuhoisia ajatuksia, ja ne kauhistuttavat välillä itseänikin.
tunnen myös kehoni hyvin vastenmieliseksi, olen lihonut ja haluan todella kovasti laihtua.
elämäntapani ovat menneet todella huonoiksi sitten yläasteen, useimmiten näännytän itseäni nälässä koko päivän, kunnes syön jotain roskaruokaa(esim. pitsaa tai sipsipussin) ja se jääkin useimmiten koko päivän ainoaksi "ateriaksi". tunnen syyllisyyttä tästä, mutta en silti osaa muuttaa tapojani, vaikka olen usein yrittänyt.
tiedostan että väsymykseni johtuvan enimmäkseen siitä.
minua vaivaa on kuitenkin se, kun oksentelu on taas alkanut, mutta tällä kertaa se ei enää ole tahallista, vaan jos jokin asia stressaa tai tunnen epäonnistuneeni jossakin, oksennus tulee automaattisesti. en pysty kontrolloimaan sitä millään tavalla.
oksentamisesta kuitenkin tulee outo hyvän olon tunne, ja siitä on tullut luotettava keino helpottaa pahaa oloani.
tuli melko pitkä stoori, mutta toivon että joku jaksaisi lukea ja auttaa minua jotenkin. en ole varma onko tämä edes bulimiaa vai mitä(masennusta??), mutta jokin on nyt pahasti hätänä, enkä jaksa tätä enää! :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parhaiten sä kyllä saisit apua kun kääntyisit terveydenhoitajan tai mielenterveystoimiston puoleen.Täältä on vaikea tehdä oikeita diagnooseja,mutta selkeästihän sulla on ongelma,jonka onneksi itsekin tunnut tiedostavan.Syömishäiriöt ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia sairauksia että ne vaativat kunnollista hoitoa,ja nimenomaan mielen hoitoa.Itse olen sairastanut bulimiaa 14 vuotta ja parhaan avun olen saanut sekä ravitsemusterapiasta että tavallisesta terapiasta.Oman itsetunnon kohottaminen on kuitenkin ollut se avain.
Mölli on varmasti oikeassa. Lisäksi kannattaa hankkia hyvä harrastus, esim. ratsastus, ne vievät ajatuksia muualle ja antavat kiinnostavaa tekemistä. Itselläni ei ole bulimiaa, lähinä tyttäreni takia lueskelen näitä.
Ulkonäköpaineiden takia sinun kannattaa muistaa, että kaikki ei voi olla samanlaisia, eikä kannata olla. Monet miehet odotuksista poiketen pitävät puolison muuta sopivuutta tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Nuorena on itselle myös turhan kriittinen, pitäisi jättää vaaka ja peili vähemmälle, ja suunnata täysillä elämään.
Kylläpäs on ihanaa kun jollakulla on tuommoinen isä. Välittää tyttärestään niin paljon että ottaa selville asioista ja yrittää ymmärtää jne... :) Toivon sulle onnee tälle vuodelle! :)