Mä oon 13 vuotias tyttö, ja meillä on 2 vuotias irlanninsusikoira.Se on poika ja tosi iso.91cm.Mä pelkään sitä, koska se on melkeen mun korkunen.Aina kun tuun ulkoota sisälle, koira hyppää mun päälle ja mä melkeen kaadun, sen kynnet tuntuu ikävältä iholla, ja mä oon liian pieni vastustamaan jättikoiraa.Oon sanonu äitille että mä pelkään Romeota (meidän koiraa) mut se vaan sanoo, että höpsis, ei nyt kukaan omaa koiraa pelkää.
Mua ärsyttää se, kun äiti pakottaa mut aina ulkoiluttamaan Romeota, vaikka se tietää millasta se on.Isäki on äitin puolella.Romeo ei ole ollenkaa sellanen kiltti irkku, se on vihanen ja joskus agressiivinen.Jos sen ruokakipon lähelle menee, se näykkäsee, oon ollut kohteena monta kertaa, kulkiessani metrin päästä kiposta.
Ja sitten taas kun koira tulee sisään, se riehaantuu juoksee päin seiniä ja mua.Kaikki muuttu täysin ku Romeo tuli meille, sillä ei oo mitään koulutusta.Mä en siltikään vihaa enkä tuomitse koiraa, eihän se sen vika oo..Itehän mä tässä pelkään.Yölläkin koira änkee mun huoneeseen, osaa avata ovia, se hyppää mun sänkyyn jalkojen päälle, ja en uskalla häätää sitä pois, koska se murisee ja sitte puree.Kerran äiti tuli kattomaan että miksi koira murisee, syytti vaan mua, ja sano että mä en osaa kohella koiria :( Inhottaa tulla kotiin koulusta, kun tietää mikä siellä on vastassa, ja joka päivä saa pelätä omaa koiraa, se ei oo kivaa.
En haluu tuomita tätä rotua, kyse on vaan meidän koirasta, jolla ei ole koulutusta koska äiti ja iskä ei osaa kouluttaa koiria, ja mä en uskalla koskeakkaan Romeoon, ties mitä se tekee.Jos se istuu sohvalle, niin se kans on siinä, sitä ei saa pois.Se tekee mitä se tahtoo, se on meidän perheen pomo, mikä ei oo hyvä asia.
Vanhemmat ei kuuntele mua, lellii vaan koiraa, se on niin söpö kiltti ja ihana hauva.Itken joka ilta, ku tuntuu että mun vanhemmat ois unohtanu mut, kun ne antaa kaiken huomion Romeolle.vai oonko mä vaan tosiaan niin peluri, että en uskalla sanoa vastaan yhtään mun vanhemmille, kun kerron että pelkään koiraamme.
Mitä mun pitäis tehdä?
Mua ärsyttää se, kun äiti pakottaa mut aina ulkoiluttamaan Romeota, vaikka se tietää millasta se on.Isäki on äitin puolella.Romeo ei ole ollenkaa sellanen kiltti irkku, se on vihanen ja joskus agressiivinen.Jos sen ruokakipon lähelle menee, se näykkäsee, oon ollut kohteena monta kertaa, kulkiessani metrin päästä kiposta.
Ja sitten taas kun koira tulee sisään, se riehaantuu juoksee päin seiniä ja mua.Kaikki muuttu täysin ku Romeo tuli meille, sillä ei oo mitään koulutusta.Mä en siltikään vihaa enkä tuomitse koiraa, eihän se sen vika oo..Itehän mä tässä pelkään.Yölläkin koira änkee mun huoneeseen, osaa avata ovia, se hyppää mun sänkyyn jalkojen päälle, ja en uskalla häätää sitä pois, koska se murisee ja sitte puree.Kerran äiti tuli kattomaan että miksi koira murisee, syytti vaan mua, ja sano että mä en osaa kohella koiria :( Inhottaa tulla kotiin koulusta, kun tietää mikä siellä on vastassa, ja joka päivä saa pelätä omaa koiraa, se ei oo kivaa.
En haluu tuomita tätä rotua, kyse on vaan meidän koirasta, jolla ei ole koulutusta koska äiti ja iskä ei osaa kouluttaa koiria, ja mä en uskalla koskeakkaan Romeoon, ties mitä se tekee.Jos se istuu sohvalle, niin se kans on siinä, sitä ei saa pois.Se tekee mitä se tahtoo, se on meidän perheen pomo, mikä ei oo hyvä asia.
Vanhemmat ei kuuntele mua, lellii vaan koiraa, se on niin söpö kiltti ja ihana hauva.Itken joka ilta, ku tuntuu että mun vanhemmat ois unohtanu mut, kun ne antaa kaiken huomion Romeolle.vai oonko mä vaan tosiaan niin peluri, että en uskalla sanoa vastaan yhtään mun vanhemmille, kun kerron että pelkään koiraamme.
Mitä mun pitäis tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika järkyttävää, liekö tottakaan? Sinun pitäisi ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin.
Ota yhteys lastensuojeluviranomaisiin. Vanhemmat on väärässä kodissa.
Miks mä kirjottelisin tänne puuta heinää?Mä ihan oikeesti pelkään.
Ihan oikeesti se neuvo oli tarkoitettu. Lastensuojeluun vaan. Aloita koulusi terveydenhoitajasta tai kuraattorista, joita voit tavata ensin ja miettiä miten edetä. Tarvittaessa pyydä opettajalta yhteystiedot. Kyllä sinut vakavasti otetaan, pelossa eläminen vahingoittaa kehitystäsi ja terveyttäsi.
Lapset tarvitsevat kaikkien mielestä nykyistä enemmän kurinpitoa, joten kai aikuisetkin tarvitsevat. Miksi aikuiset saavat kouluttaa lapsiaan, mutta lapset eivät vanhempiaan ?
Heh, provo aivan selvästi. Teksti ei selvästikään ole 13-vuotiaan kirjoitus, vaan aikuisen, joka yrittää leikkiä sen ikäistä! ;)
Millä lailla tämä ei voisi olla 13-vuotiaan kirjoittama ?
Näytä tämä kirjoitus vanhemmillesi ja kerro, että se on sinun kirjoittamasi. Siloin varmasti heräävät ja tajuavat, että sinäkin tarvitset rakkautta ja huomiota.
Suosittelisinpa ottamaan yhteyttä myös koiran kasvattajaan! (Toivottavasti koira on rekisteröity ja SIRL:n hyväksymästä yhdistelmästä!?) Kerro hänelle, miten koira teillä käyttäytyy, ja että se saa sinut pelkäämään. Kasvattaja neuvoo varmasti mielellään ja mahdollisesti ottaa vanhempiisi yhteyttä jos niin haluat. Varmasti tarvittaessa ostaa koiran pois.
Irliksen ei "kuulu" käyttäytyä kuvailemallasi tavalla; joko perheenne on saanut sen käytöksen aikaan tai sillä voi myös mahdollisesti olla luonnevika!
Älä jää enää asiaa vatvomaan ja suremaan, vaan tee asialle jotain. Tilanne kuulostaa aika vakavalta, ei pelossa tarvitse kenenkään elää. Tsemppiä!
Koiralla on luonnevika, joka on lähtenyt käyntiin äitisi lellinnästä. Äitisi ei selvästikään ole ymmärtänyt, että koirahan ei ihmiselle murise.
Kun koira murisee ruokakiposta, niin se otetaan siltä pois. Koira pistetään kyljelleen makaamaan ja pakotetaan paljastamaan kaula. Sitten kippo vaan pois ja takas saa kun istuu.
Jos tilanne on noin paha, mitä sanoit, niin suosittelen jotain eläinkouluttajaa auttamaan koiran palauttamisessa takaisin maanpinnalle.
Olet ihan oikeassa - vika ei ole rodussa tai koiran perimässä, luultavasti vaan äidissäsi.