...en ole sittenkään? Olen sittenkin vain oikeasti laiska ja saamatton, masentunutkin ehkä?
Ikää on liki 40 ja koko elämääni on värittänyt sekasorto. Lapsuuden sekasorrosta nyt aikuisuuden sekasortoon. Rakastan lapsiani, niitä on kolme, joista kaksi on jo liki aikuisua. Ajattelen heitä päivittäin, mutta koskaan ei muka ole aikaa soittaa ja kysyä kuulumisia. Käyn toki lasteni luona muutaman kerran kuukaudessa. Teen töitä 6, 5 h päivässä ja koko elämäni menee siihen. En pysty enkä kykene mihinkään työpäivän jälkeen. Lisäksi opiskelen, yrityksiäkin on pari ja sitten yhdistystä jne. Aina kasaan asioita vinon pinon, kunnes luhistun niiden alle. Mikään ei riitä...
Parisuhteet. Voi halleluja! Ekat vuodet menee kun on rakastunut, mutta sitten...ei mitään. Ekoja vuosiakin leimaa se, että kun olen rakastunut, niin kaikki muu unohtuu...ihan sananmukaisesti.
Mutta hoidan kyllä laskut (jos on rahaa, useimmiten ei), enkä sekoile numeroissa, en ole koko ajan äänessä ja osaan miettiä mitä suustani päästän.
Tosin hukkaan tavaroitani, vaatteet on somassa epäjärjestyksessä, työpöytä kaaos ja pääni sisällä totaalinen kaaos. Mikään ei kiinnosta kuin hetken. Viime viikolla sain ajatuksen yritykseeni liittyen ja nyt ei voisi vähempää enää kiinnostaa. Vaikka pitäisi.
Olen aina ollut tällainen. En ole koskaan harrastanut mitään pitkäjänteisesti. Olen irtisanoutunut töistä pikkujuttujen takia, jättänyt kouluja kesken useita, mutta olen myös valmistunut lukiosta ja amk:sta.
Jospa olenkin vain masentunut? Olen saanut kerran vaikean masennuksen diagnoosin ja lääkkeet...no eivät auttaneet, joten lopetin siihen...laiska taidan vain olla. Nyt olen ollut 4 päivää yksin kotona ja suunnitelmia oli vaikka mitä. Mitään en ole tehnyt. Plah
Ikää on liki 40 ja koko elämääni on värittänyt sekasorto. Lapsuuden sekasorrosta nyt aikuisuuden sekasortoon. Rakastan lapsiani, niitä on kolme, joista kaksi on jo liki aikuisua. Ajattelen heitä päivittäin, mutta koskaan ei muka ole aikaa soittaa ja kysyä kuulumisia. Käyn toki lasteni luona muutaman kerran kuukaudessa. Teen töitä 6, 5 h päivässä ja koko elämäni menee siihen. En pysty enkä kykene mihinkään työpäivän jälkeen. Lisäksi opiskelen, yrityksiäkin on pari ja sitten yhdistystä jne. Aina kasaan asioita vinon pinon, kunnes luhistun niiden alle. Mikään ei riitä...
Parisuhteet. Voi halleluja! Ekat vuodet menee kun on rakastunut, mutta sitten...ei mitään. Ekoja vuosiakin leimaa se, että kun olen rakastunut, niin kaikki muu unohtuu...ihan sananmukaisesti.
Mutta hoidan kyllä laskut (jos on rahaa, useimmiten ei), enkä sekoile numeroissa, en ole koko ajan äänessä ja osaan miettiä mitä suustani päästän.
Tosin hukkaan tavaroitani, vaatteet on somassa epäjärjestyksessä, työpöytä kaaos ja pääni sisällä totaalinen kaaos. Mikään ei kiinnosta kuin hetken. Viime viikolla sain ajatuksen yritykseeni liittyen ja nyt ei voisi vähempää enää kiinnostaa. Vaikka pitäisi.
Olen aina ollut tällainen. En ole koskaan harrastanut mitään pitkäjänteisesti. Olen irtisanoutunut töistä pikkujuttujen takia, jättänyt kouluja kesken useita, mutta olen myös valmistunut lukiosta ja amk:sta.
Jospa olenkin vain masentunut? Olen saanut kerran vaikean masennuksen diagnoosin ja lääkkeet...no eivät auttaneet, joten lopetin siihen...laiska taidan vain olla. Nyt olen ollut 4 päivää yksin kotona ja suunnitelmia oli vaikka mitä. Mitään en ole tehnyt. Plah
Vastaukset 1
Vanhimmat
"...en ole sittenkään?"
No eipä siinä mitään, sitten todetaan, että et ollutkaan add. = Kyllä se tulee pitkässä juoksussa ilmia jos diganoosi olikin väärä :)