Elikkäs otsikko kertoo kaiken, opiskelujen jälkeen ja töiden varmistuttua olisi koira hakusessa ja berneri vaikuttaisi sopivalta. Alussa jo karsittu pois voimakkaan vartioimis-, metsästys- ja paimentamisvietin omaavat rodut, samoin pienet seurakoirat joita saa trimmata jatkuvasti. Nämä tiedot kiinnostavat eniten:
Miten suhtautuu vieraisiin ja varsinkin lapsiin, sekä onko helppo kouluttaa tai onko käyttäytynyt hyvin. Ja kyllä, olen lukenut rodusta paljon mutta nyt kaipailisin omakohtaisia kokemuksia :)
Miten suhtautuu vieraisiin ja varsinkin lapsiin, sekä onko helppo kouluttaa tai onko käyttäytynyt hyvin. Ja kyllä, olen lukenut rodusta paljon mutta nyt kaipailisin omakohtaisia kokemuksia :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuttuni lähitalossa asustaa 2 berninpaimenkoiraa, jotka vartioivat pihaansa raivokkaasti. Ne ovat jopa purreet pihan ohi pyöräileviä ihmisiä, mutta poliisit eivät ole asiasta kiinnostuneita, koska pitävät berninpaimenkoiraa niin kilttinä rotuna. En tiedä, ovatko ne uroksia vai narttuja, mutta kun autollakin niiden pihan ohitse ajaa, ne hyökkäävät auton eteen haukkumaan. Maalla asuvat pentojen keskellä sijaitsevassa omakotitalossa. Verrattomia vahteja, haukkuvat jatkuvasti, varmasti sudet pysyvät loitolla. Siellä päin näet vuosittain paljon koiria joutuu pihoista tai metsistä susien saaliiksi, mutta eivät nuo 2 berniä, koska niin voimakkaita vahteja ne yhdessä ovat.
Mulla on nyt 5kk ikäinen berninarttu ja asun maalla. Ennen kokemusta vain lapinkoirauroksesta. Berni kyllä yllätti täysin, oli todella ärhäkkä pari viikkoa meille tulon jälkeen (n.11 viikkosena), ärisi ja komensi jos kielsi jostakin. Tosi tarkkaan pidin huolta "johtajuudesta" ja pikkuhiljaa elo alkoi sujumaan. Irti on aina, ei karkaa ainakaan vielä pihalta mihinkään, lenkit käydään pääsääntöisesti vapaana ollessa, taajamissa kiinni. Vieraisiin suhtautuu hyvin rohkeasti ja ystävällisesti, tuttuja taas saattaa raisustikin tervehtiä (yritän kouluttaa siitä pois, se ärsyttää). Omia lapsia paimentaa ulkona jos juoksevat pois päin talosta. Yritän sitäkin kouluttaa pois. Toko-harjoituksissa loistaa todella nopealla oppimisella. Ei tarvitse kuin kerran joku asia tajuta niin osaa sen myöhemminkin. Mutta kokeilee aina välillä auktoriteettia. Jämynä pitää olla eikä saa yhtään kavahtaa. Vaativa kasvattaa nopean kasvun takia, nyt vajaa 5kk ikäisenä jo 25 kiloa. Pitää keksiä älyllistä hommaa joka päivä, todella viisas koira. Itse teen etsimisleikkejä, todella tarkka vainu. Ärsyttävää on liikunnan rajoitus, muka 1 km on raja lenkillä. Käytän 3 kertaa päivässä lenkillä, kulkee siis vapaana ja n. tunti/lenkki mutta kuljettu matka on aika lyhyt. Tulee toimeen kissojen kanssa, jos kissat ovat ystävällisiä. Ei kestä kovia otteita, eli ei revitä hihnasta vaan pikemminkin sanotaan EI kun tekee väärin ja palkitaan kun tekee oikein. Ei voi olla ilman omistajaa, ei siis voi olla työpäivää yksinään kotona. Ei voi olla kiinni, ei voi laittaa häkkiin. Parasta siis että voisit pitää sitä mukana ja vain jotain 3-4 tuntia päivässä olisi yksin sisällä nukkumassa.
Suomessa rekataan 500 berniä vuodessa. Kuinka ne pärjäävät, jos sopivat vain eläkeläisille (jotka eivät enää käy töissä/kouluissa)? Minä olen töissä samaan aikaan kuin puolisonikin, molemmat 8 tuntia. Koiramme ei kylläkään ole berninpaimenkoira, vaan hovawart, mutta pärjää kotona tuon ajan. Jospa vain et ole tarpeeksi hyvin totuttanut koiraasi yksinoloon? Toki löytyy yksilöitä, jotka kärsivät eroahdistuksesta todella helposti, vaikka kuinka kouluttaa/totuttaa. Mutta ihmetyttää tuo bernien suuri määrä Suomessa, jos kerran se on niin sopeutumaton, ettei pärjää omistajan työpäivää yksin kotona.
Ei tuolla ole eroahdistusta, voi olla yksin kotona, mutta on erittäin apaattinen, ei liiku päivän aikana ollenkaan, ei syö ei juo. Mulla on onneksi mahdollisuus pitää koira mukana töissä vaikka asiakaspalvelutyötä teenkin ja asiakaskäynneilläkin koira on mukana. Silloin berni nauttii elämästään. Myös jos olen pois kotoa ja muu perhe on kotona niin koira odottaa eteisessä kunnes palaan kotiin. Jos on ulkona kun lähden niin jää istumaan tienviereen tunneiksi, kunnes tulen kotiin. Sitten kun tulen kotiin, koira alkaa touhuamaan ja leikkimään leluillaan ja rentoutuu.
Töissä ollessa ei reagoi mitenkään asiakkaisiin, eikä reissussa myöskään. Ei välitä vastaantulijoista yms. Mutta kotona rooli muuttuu täysin. Heti vahtihaukku kun näkee vieraan tulevan, rohkeasti ottaa vastaan. Kotiin tulevia koiria dominoi vaikka on noin nuori. Ei rähise vaan hyppää selkään ja painaa pään niskaan. Omien kissojen kanssa leikkii sievästi ja hellästi. Saa nähdä millainen koira tuosta lopulta tulee.
Haloo!! Ette tiedä berneistä mitään. Olen kasvattaja.
En usko, että olet berninpaimenkoirien kasvattaja. Ja vaikka olisitkin, niin mitä me sillä tiedolla teemme? Mistä tiedämme, kuinka sairaita, lyhytikäisiä ja luonnevikaisia koiria kasvatat. Ja mistä tiedämme, mitä kaikkea sinä "luulet" tietäväsi berneistä?
Ei millään pahalla, mutta minusta tuo koirasi tilanne kuulostaa aika pahalta. Siis kun et ole kotona, se ei liiku, ei syö, ei juo? Ei tuo ole normaalia. Kannattaisi kysellä asiantuntijoilta apua tilanteeseen. ja eikös tuo nyt nimenomaan ole tietynlaista eroahdistusta? Entä miten, kun sinä olet poissa, leikkiikö muu perhe koiran kanssa, käyttääkö lenkillä?. Vai antavatko he todella koiran vaan olla masentuneena eteisessä? Mutta hyvä, että voit pitää koiraasi työssä mukana, kumpa se onnistuisi minullakin! :)
Näistä viesteistä tulee tosi outo kuva berneistä. Itselläni on kaksi ja hyvin menee. Erinomaisia perhekoiria. Sopivasti aktiivisia. Aina valmiina metsäretkelle. Terveitä ja hyväluonteisia. Omaa reviiriä vahtivat ja mielestäni oppivat helposti asioita.
Minulla kaksi berniä. Ovat päivät keskenään kun ollaan töissä. Rodussa monenlaisia ja kokoisia koiria. Luonteet täysin erilaisia. TOinen rohkea, toinen arka. Hyviä kotikoiria. Normikasvatus riittää, ei tarvi olla avaruustiedettä. Järki päässä ja koiralla normi kuri. Se riittää. Paimenkoiria kun ovat niin toinen paimentaa eläimiä toinen taas ihmisiä. Toinen rakastaa kaupunkia toinen taas tykkää olla metsässä ja luonnossa.
Tuo paimennusviettihän berneillä on kova, eli pitää kyllä omiaan silmällä, ja pyrkii, ainakin meillä, kokoamaan porukan yhteen jos joku sattuuu esim. pihalla lähtemään pidemmälle. Tässä on se hyvä puoli, että bernin voi yleensä pitää vapaana, eikä karkaamista tarvitse pelätä. Muita kuvaavia sanoja bernille olisi lempeys, iloisuus, ehkä tietynlainen laiskuus :). Pennun kasvatus sujui mielestäni helposti, tuo meidän koira vaan jotenkin oppi kaikki todella nopeasti ja oli helppo pentu. Lapsiin ja vieraisiin suhtautuu todella hyvin, lempeäluonteinen kun on.
Huono puoli tietysti on se, että berni on rotuna aikalailla sairas.... Syöpä niistä ehkä yleisin. Bernin elinikä taitaa olla tänäpäivänä jossain siellä 10 vuoden tietämillä. Mutta kuten ihan jokaikisessä rodussa, eroja on. Ja kyllähän se niin on, että kun pennun hankkii, niin siinä tavallaan ostaa "sian säkissä" eli aika ja sinun oma toiminta muokkaavat pennusta tietynlaisen aikuisen koiran.