Olen ensimmäisellä kolmanneksella raskaana (viimeiset kuukatiset olivat vasta marraskuun alussa ja ensimmäinen äityisneuvolakäynti ja tietty ensimmäinen ultrakin vielä edessä). Tämä on mieheni ja minun ensimmäinen lapsemme ja heti tärppäsi kun ruvettiin yríttämään vauvaa. Käyn työssä jossa joutuu tekemään nostamista, mutta nostettavan tavaran painoa voi rajoittaa hyvinkin tehokkaasti. Mieheni on kuitenkin huolesta hulluna jo pelkkien kävellen tehtyjen työmatkojen ja pienen nostamisen vuoksi. Tässä vaiheessa minulla ei ole oikeastaan vaihtoehtona lopettaa töitä koska olen opiskelija ja niin on miehenikin. En mielellään ainakaan näin alkuvaiheessa raskautta lopettaisi töitä (ainakaan jos ei ole lääkäriltä käskyä) ja anoa opintolainaa.
Miehen edellisessä avioliitossa ex-vaimon kaksi raskautta päätyi keskenmenoon ns. ilman syytä raskauden toisella tai kolmannella kuulla.
Miten oikein saisin rauhoitettua mieheni mielen? Vai onko hän oikeassa siinä että tällaiset työt pitäisi lopettaa jo nyt?
Onko omia kokemuksia?
Miehen edellisessä avioliitossa ex-vaimon kaksi raskautta päätyi keskenmenoon ns. ilman syytä raskauden toisella tai kolmannella kuulla.
Miten oikein saisin rauhoitettua mieheni mielen? Vai onko hän oikeassa siinä että tällaiset työt pitäisi lopettaa jo nyt?
Onko omia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskenmenot tulee jos on tullakseen. Ei ne ihan pelkästä työnteosta tule, jos ok raskaus.
Pitää muistaa että raskaus EI OLE sairaus! Tietty mahan isontuessa kannattaa miettiä mitä tekee. Yleensä se mikä tuntuu itsestään hyvältä on vauvalle hyväksi. Kuntoa kannattaa pitää yllä ja jopa kohentaa synnytystä varten. Eli aktiivisesti jumppaa ja reipasta lenkkeilyä. Synnytys on kuitenkin iso ponnitus koko keholle. Teet työtä niin kauan kun sinusta tuntuu hyvälle tai kunnes lääkäri kehottaa lopettamaan. Keskenmeno tulee jos on tullakseen. Et siihen kauheasti pysty vaikuttaa. Eli kuuntele kroppaasi ja tee sen mukaan. Tsemppiä!!