Olen kauhistunut tämän päivän keskustelusta, että vauvan pitäisi antaa itkeä yksinään yöllä, eikä saa mennä lohduttamaan. Tämä sama kasvatustrendi oli voimassa kolealla 1970-luvulla, ja se tuotti turvattoman ja häiriintyneen sukupolven.
Äidit, antakaa sydämenne päättää. Kuvitelkaa lasta yksin pimeässä peloissaan ja vaipat märkänä, eikä ketään kuulu auttamaan.
Lapsen kuuluu saada tuntea turvallisuutta ja läheisyyttä, öinen itku ei ole huomionkipeyttä eikä oikuttelua. Ottakaa lapsen sänky oman sänkynne viereen, niin että lapsi kuulee ja tunnistaa tutut vanhemmat vieressään. Tyynnyttäkää ja hoivatkaa pientä, sitä jokainen lapsi tarvitsee jatkaakseen elämän tietä eteenpäin.
Äidit, antakaa sydämenne päättää. Kuvitelkaa lasta yksin pimeässä peloissaan ja vaipat märkänä, eikä ketään kuulu auttamaan.
Lapsen kuuluu saada tuntea turvallisuutta ja läheisyyttä, öinen itku ei ole huomionkipeyttä eikä oikuttelua. Ottakaa lapsen sänky oman sänkynne viereen, niin että lapsi kuulee ja tunnistaa tutut vanhemmat vieressään. Tyynnyttäkää ja hoivatkaa pientä, sitä jokainen lapsi tarvitsee jatkaakseen elämän tietä eteenpäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pimeämpää aikaa on tämä 2010-luku. Moni asia on huonommin kuin 40 vuotta sitten.
TOTTA, järjetöntä ja pimeää touhua!
0 -18 vuotiaat ovat pudotettu ja tulevat pudotetuiksi jatkossakin yhteiskunnan kärryiltä, jollei sos-, terveys- ja koulupolitiikka muutu pian!
Järjettömät kasvatus- ja hoitomenentelmät romukoppaan ja terveen järjenkäyttö tilalle!
Häiriintyneen sukupolven tosiaan, tuolloin syntyneet kun ovat nykyään näitä tulevaisuuden toivojen vanhempia, joille ei ole pidetty minkäänlaista kuria.
Olen 70-luvulla saanut kaikki vauvani, ei silloin enää ollut ainakaan kaupunkioloissa saanut tällaisia neuvoja neuvoloista. Päinvastoin.
Ei itkettäminen ollut trendi, vaan virikkeet oli silloin päivän hitti.
Yöitkettäminen oli 50-luvun alun tapa!
Ainakin minut ja veljeni oli hoidettu sillä keinoin, kun tuolloin olimme vauvoja.
Kun 70-luvulla tulin itse äidiksi, muistan kuinka äitini markkinoi minulle tuota samaa tapaa. Hän paheksui syvästi, että syötin lastani yöllä, enkä muutenkaan antanut huutaa.
Jopa isäni torui, että kasvatat "hemmotellun kakaran", jos menet joka huutoon ja "ja sitten et muuta jouda tekemään kuin sylissä pitämään"
Pidin noita neuvoja julmina ja vanhanaikaisina. En tuntenut tuolloin ketään, joka olisi vauvaansa itkettänyt öisin.
Lapsella on aina pätevä syy itkuun! Älä siis jätä lastasi yksin pimeään itkemään (pientä tai isompaakaan)!
olen samaa mieltä kanssasi. pieni vauva tarvii aikaa saadakseen nukkumis/ syömisrutiinit ja se on yksilillöstä. ennenhän jopa neuvottiin milloin sai syöttää lasta. eikö se järki todella sanonut mitään ja äidinvaisto ?
itse en koskaan jättänyt lastani huutamaan sillä eihän lapsi voi kertoa syytä ja itku on ainut tapa ilmaista että jotain ei ole kunnossa. elin myös periaatteella että päivää ei lopeteta itkulla vaan postiiivisella mielellä. kysehän on todella turvallisuudesta ja myöhemmin se palkitaan turvallisella lapsella joka ei pelkää nukkumaan menoa. ei ole ihme että moni lapsi kiukuttelee nukkumaan menoa jos siitä on tullut negatiivinen kuva.