Kaksi miestä finaalissa, eivätkä jääneet edes viimeiseksi, 4. ja 6.
Tommi Evilän nimen noista vielä paremmin muistaa, koska Hänelle tuli silloin Helsingissä taannoin se Suomen ainoa mitali.. Ja oon äijältä joskus saanut nimmarin, Ratinan stadionilla, mutta se lappu taisi kyllä mennä hukkaan, tai kvariko sen otti?
Keihäänheitossa ollaan varmaa suorastaan MAAILMAN paras edelleen, joten ei tässä täysin Suomen urheilumaine ole vielä kadonnut?
Naisten 70-metrillä Noora-Lotta-Neziri oli 8. ja vaikka hän ei geeneiltään ole viissiin ihan suomalainen, niin loistava saavutus sekin.....
Kummallista ettei Suomen pituushyppytasoa ole enemmän hehkutettu!
Jos kaksi pituushyppääjää pääsee, kuten viime Olympialaisissakin finaaliin, niin eihän sen enempää keneltäkään urheilijalta voi vaatia? Ainako pitäisi voittaa tai olla mitaleilla? Se ei ole edes kovin todennäköistä noissa lajeissa, joita paljon maailmassa harrastetaan! Niissä menetstyminen ja mitalit yleensä kaatuu aina saman henkilön päälle, jota ei kyetä millaan tilastolla sitten muuttamaan, eli ei mitään suuria yllätyksiä kovin helposti tapahdu koskaan urheilussa?
Hiihdossa Suomi olisi todella se 5. paras, ja olisi suonut enemmän mitaleita hiihdosta, mutta siis sekä naisten että miesten hiihdossa 5. ja ei sekään "huono" sijoitus ole viestissä, vaikka kyllä nousu 3 parhaan joukkoon juurikin hiihdossa on realistista ja pitäisi pistää tavoitteeksi... Se paras on tietysti Norja, ja Ruotsi kakkonen, hiihdossa, Suomella mahdolliisuus ehkä joskus kolmanneksi parhaaksi?
Mäkihyppyä, ei Suomessa edes harrasteta varmaan kovin paljoo, ei oo joka kaupungissa visiin edes hyppyrii, eli ei siinä putoaminen maailman kärjestä ole yllätys.... Keskieuroopassa ja Norjassa sitä harrasetaan varmaan jopa prosntuaalisesti kansasta enemmän kuin Suomessa, ja koska Suomi on pieni kansa populaatioltaan, ei silloin pärjää, jos jollakin muualla isommalla maallla on pistää kymmenkertainen määrä äijiä vastaan!
Mutta saattaa olla niin, että Suomessa urheilijat menee jääkiekkoon eniten, ja lentopallossa ja salibandyssäkin on sellaisia jotka eivät välttämättä sitä ihan ammatikseen tee, mutta siis ne imee nykyään paljon parhaista urheilijatyypeistä? Joukkueurheilukisaaminen on usein paljon sydämelle parempaa, koska yksinäinen voittajatyyppi, ei kauaa säily, jos ei oikeasti pääse suurien voittojen makuun, ja eihän sitä voi monelle henkilölle maailmassa tapahtua? On hulluutta poistaa määrärahoja sellaisten lajien määrärhoista, joissa on finaaliinpääsemisiä! Eikä kenenkään maailman 100 parhaan joukossa olevan, kannata lopettaa aktiiviurheiijan uraansa liian nuorena, koska marginaalit on pieniä, ei sitä tiedä, milloin munkki omalle kohdalle napsahtaa, ja tulisi se SUURI MENESTYS!
Ei Urheilusta edes terveyden kannalta tosin ole paljoa hyötyä, koska niissä hommissa voi teloakin ittensä pahasti, mutta kllpailusta on tietysti aina hyöyyä, vaikkei sitten voittaisikaan! Eihän missään tavallisessa ammatissakaan tarvitse olla maailman edes miljoonan parhaan joukossa, ja siitä huolimatta voi olla ihan kelpo suorittaja ja saada siitä hyvät palkat:-)
Tommi Evilän nimen noista vielä paremmin muistaa, koska Hänelle tuli silloin Helsingissä taannoin se Suomen ainoa mitali.. Ja oon äijältä joskus saanut nimmarin, Ratinan stadionilla, mutta se lappu taisi kyllä mennä hukkaan, tai kvariko sen otti?
Keihäänheitossa ollaan varmaa suorastaan MAAILMAN paras edelleen, joten ei tässä täysin Suomen urheilumaine ole vielä kadonnut?
Naisten 70-metrillä Noora-Lotta-Neziri oli 8. ja vaikka hän ei geeneiltään ole viissiin ihan suomalainen, niin loistava saavutus sekin.....
Kummallista ettei Suomen pituushyppytasoa ole enemmän hehkutettu!
Jos kaksi pituushyppääjää pääsee, kuten viime Olympialaisissakin finaaliin, niin eihän sen enempää keneltäkään urheilijalta voi vaatia? Ainako pitäisi voittaa tai olla mitaleilla? Se ei ole edes kovin todennäköistä noissa lajeissa, joita paljon maailmassa harrastetaan! Niissä menetstyminen ja mitalit yleensä kaatuu aina saman henkilön päälle, jota ei kyetä millaan tilastolla sitten muuttamaan, eli ei mitään suuria yllätyksiä kovin helposti tapahdu koskaan urheilussa?
Hiihdossa Suomi olisi todella se 5. paras, ja olisi suonut enemmän mitaleita hiihdosta, mutta siis sekä naisten että miesten hiihdossa 5. ja ei sekään "huono" sijoitus ole viestissä, vaikka kyllä nousu 3 parhaan joukkoon juurikin hiihdossa on realistista ja pitäisi pistää tavoitteeksi... Se paras on tietysti Norja, ja Ruotsi kakkonen, hiihdossa, Suomella mahdolliisuus ehkä joskus kolmanneksi parhaaksi?
Mäkihyppyä, ei Suomessa edes harrasteta varmaan kovin paljoo, ei oo joka kaupungissa visiin edes hyppyrii, eli ei siinä putoaminen maailman kärjestä ole yllätys.... Keskieuroopassa ja Norjassa sitä harrasetaan varmaan jopa prosntuaalisesti kansasta enemmän kuin Suomessa, ja koska Suomi on pieni kansa populaatioltaan, ei silloin pärjää, jos jollakin muualla isommalla maallla on pistää kymmenkertainen määrä äijiä vastaan!
Mutta saattaa olla niin, että Suomessa urheilijat menee jääkiekkoon eniten, ja lentopallossa ja salibandyssäkin on sellaisia jotka eivät välttämättä sitä ihan ammatikseen tee, mutta siis ne imee nykyään paljon parhaista urheilijatyypeistä? Joukkueurheilukisaaminen on usein paljon sydämelle parempaa, koska yksinäinen voittajatyyppi, ei kauaa säily, jos ei oikeasti pääse suurien voittojen makuun, ja eihän sitä voi monelle henkilölle maailmassa tapahtua? On hulluutta poistaa määrärahoja sellaisten lajien määrärhoista, joissa on finaaliinpääsemisiä! Eikä kenenkään maailman 100 parhaan joukossa olevan, kannata lopettaa aktiiviurheiijan uraansa liian nuorena, koska marginaalit on pieniä, ei sitä tiedä, milloin munkki omalle kohdalle napsahtaa, ja tulisi se SUURI MENESTYS!
Ei Urheilusta edes terveyden kannalta tosin ole paljoa hyötyä, koska niissä hommissa voi teloakin ittensä pahasti, mutta kllpailusta on tietysti aina hyöyyä, vaikkei sitten voittaisikaan! Eihän missään tavallisessa ammatissakaan tarvitse olla maailman edes miljoonan parhaan joukossa, ja siitä huolimatta voi olla ihan kelpo suorittaja ja saada siitä hyvät palkat:-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kelpo-suorittajat ovat surkeimmillaan juuri arvokisoissa. Päätavoite ei voi olla kilpailun mukaan pääsy, kuten suomalaiset ovat oppimassa. Alaston totuus on, että Suomi ei ollut niiden 19 eurooppalaisen maan joukossa, jotka saivat mitalin hallikisoista. Talvikisoissa Suomi saavutti kaikkien aikojen huonoimman tuloksen.