Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun meille tulee tällaisia outoja mielihaluja? Joku tahtoo lehmän, toinen aasin ja kolmas vuohen siihen aarin kokoiselle takapihan ruohikolle. Elikon kodiksi joko leikkimökki tai parhaassa tapauksessa autotalli. Kun tätä mielihalua lähdetään sitten toteuttamaan, niin ostoilmoitukset luetaan tarkkaan ja soitellaan.
Minulla on ollut montakin myynti-ilmoitusta eri palstoilla ja kokemusta on kertynyt, mitä eriskummallisimmista haluista hankkia lehmä, lammas tai muu karvanen sulostuttaja omaan kotiin. Kysellään kaikki mahdollinen ja sitten päätetään tulla katsomaan. Ei riitä, että esittelen myytävän eläimen, vaan pitää nähdä koko suku ja tuttavat. Navetta kolutaan läpi ja tuvassakin pitäisi päästä pyörähtämään, jos vaikka joku olisi eksynyt sinnnekin.
Jos minä sitten myyjänä alan kysellä, onko ylipäätään varallisuutta ja kykyjä huolehtia eläimestä, niin sitten vedetään herne nenään. Vaikka tämä on minun velvollisuus, en voi myydä lehmää ruohonleikkuriksi, jos en tiedä, onko muuta ruokaa tarjolla samoin kuin säänsuojaa.
Vaikka eläimet ovat suloisia ja joskus myös edullisia hankkia, niiden ylläpito maksaa ja siitä on huolehdittava viimeiseen hengenvetoon ja vielä sen jälkeenkin.
Siis kertokaapa ihmiset, mikä on motiivi soitella ja varata eläin, vaikka totuus on, ettei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sitä ostaa? Ja mikä ihme saa vieraan ihmisen tulemaan toisen työpaikalle ja kotiin tutkimaan eläimiä ja niiden oloja? Olen ostanut aika paljonkin hiehoja ja vasikoita, ja koskaan en ole etukäteen käynyt kyttäämässä navetalla, vaan olen tullut paikalle rahojen ja kyydin kanssa, ja eläin on lähtenyt samalla kerralla mukaan. Parhaan ostoksen tein puhelimessa ja eläimet näin ensi kerran, kun rekka tyhjennettiin omaan navettaan.
Minulla on ollut montakin myynti-ilmoitusta eri palstoilla ja kokemusta on kertynyt, mitä eriskummallisimmista haluista hankkia lehmä, lammas tai muu karvanen sulostuttaja omaan kotiin. Kysellään kaikki mahdollinen ja sitten päätetään tulla katsomaan. Ei riitä, että esittelen myytävän eläimen, vaan pitää nähdä koko suku ja tuttavat. Navetta kolutaan läpi ja tuvassakin pitäisi päästä pyörähtämään, jos vaikka joku olisi eksynyt sinnnekin.
Jos minä sitten myyjänä alan kysellä, onko ylipäätään varallisuutta ja kykyjä huolehtia eläimestä, niin sitten vedetään herne nenään. Vaikka tämä on minun velvollisuus, en voi myydä lehmää ruohonleikkuriksi, jos en tiedä, onko muuta ruokaa tarjolla samoin kuin säänsuojaa.
Vaikka eläimet ovat suloisia ja joskus myös edullisia hankkia, niiden ylläpito maksaa ja siitä on huolehdittava viimeiseen hengenvetoon ja vielä sen jälkeenkin.
Siis kertokaapa ihmiset, mikä on motiivi soitella ja varata eläin, vaikka totuus on, ettei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sitä ostaa? Ja mikä ihme saa vieraan ihmisen tulemaan toisen työpaikalle ja kotiin tutkimaan eläimiä ja niiden oloja? Olen ostanut aika paljonkin hiehoja ja vasikoita, ja koskaan en ole etukäteen käynyt kyttäämässä navetalla, vaan olen tullut paikalle rahojen ja kyydin kanssa, ja eläin on lähtenyt samalla kerralla mukaan. Parhaan ostoksen tein puhelimessa ja eläimet näin ensi kerran, kun rekka tyhjennettiin omaan navettaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos joku varaa multa eläimen, kyse on naudasta, niin varauksen yhteydessä otan aina 15 %:n varausmaksun, jos kauppa ei toteudu niin tätä summaa ei palauteta.
Kaupasta tehdään aina kirjallinen sopimus ( tämän muuten vaatii tarkastajatkin ), jossa todetaan että kaikki vastuut noista suojista ja muista on ostajalla, ei myyjällä ja sopimuksessa on myös pykälä, jossa todetaan että varaumaksua ei plauteta jos kauppa perutaan, sekä kaikki muutkin asiat mitä pidetään tärkeinä, kuten se että asiakkalla on myös oiekus åerua kauppa, mutta varausta ei silloinkaan palauteta.
Kirjallinen sopimus takaa ostajan oikeudet, eläintä ei myydä muille, vaikka joku tarjoaisi enempikin, se myös takaa myyjän oikeidet, jos ostajaa perääntyy ja eläintä on varattu sitä varten, jolloin muut kaupat on menneet ohi suun, niin näistä haitoista jää pieni korvaus.
Se miksi joku halua ostaa eläimiä, oli ne sitten vaikka nautoja, ei kuulu mulle, tämä on vapaa maa ja täällä saa jokainen käyttää rahansa miten haluaa, eikä minun tehtävä ole olla muiden eläinpoliisina tai jonakin moraalinvartijana.