Alkaa ottaa hiljalleen kupoliin urheilua vaivaava epä-älyllinen ja dramatisoiva uutisointi.
Kuvitellaan tilanne, jossa äärimmäisen tasainen peli on tasan viimeisille hetkille asti, jolloin häviävä joukkua käy kilauttamassa pallon/lätkän vastapuolen tolppaan. Tästä lähtee vastahyökkäys, jonka päätteeksi toinen joukkue tekee maalin (kenties vielä äärimmäisen onnekkaasti) ja voittaa pelin.
Seuraavana päivänä matsia uutisoidaan siitä näkökulmasta, kuinka voittava joukkue on tehnyt kaiken oikein, mitä sankareita voittavalla joukkueella on, kuinka valmentaja on ollut nerokas jne. Vastaavasti hävinneen joukkueen suoritusta voivotellaan, etsitään vikaa häviöön, etsitään syntipukkia valmentajista ja pelaajista. Pelin kulku esitetään uutisoinnissa ikään kuin koko ottelu olisi ollut vähittäistä kehittymistä kohti voittaneen joukkueen voittoa. Sattuman osuutta vähetellään. Kuitenkin pelin voittajan määritti viime kädessä tuuri.
Muutenkin pelin lopputulokseen on voinut vaikuttaa satunnaisia tekijöitä, kuten väärin tuomittu jäähy (tai useampi), vapaapotku, kulmapotku jne. jonka ansiosta voittava joukkue sai ratkaisevan maalin.
Viimeinen esimerkki joku Tappara-Ässät, jossa tuomareiden linja suosi selvästi Ässiä. Väärin puhalletusta jäähystä Ässät pääsi jatkoajalla rankaisemaan. Ratkaisua edelsi vielä syötön onnekas kimpoaminen Tapparan pelaajan luistimesta Ässä-pelaajalle. Ja lehdistö tekee tehtävänsä, eli kirjoittaa yhdenmukaisesti mehevää tarinaa siitä, kuinka parempi joukkue lunasti voittonsa. Hehkutetaan Ässiä ja voivotellaan Tapparaa. Jos urheilujournalismi olisi objektiivista, niin yhtä hyvin voisi kirjoittaa, että Ässien voitto oli epäoikeutettu eikä heijastanut joukkueiden todellisia voimasuhteita. Että ässien kannalta ottelun ratkaisi pitkälti hyvä onni. Samalla voitaisiin ruotia ankarasti tuomaripeliä, jonka ei soisi tällaisia kamppailuja ratkaisevan.
Mutta ei. Urheilujournalismi ei ole objektiivista, vaan asettuu aina voittaneen joukkueen puolelle vannoutuneen fanin tavoin. Tämä on viime kädessä voittajien historian uudelleen kirjoittamista. Yleisemmin tällainen roskajournalismi on kuitenkin epäoikeudenmukaista par excellence.
Kuvitellaan tilanne, jossa äärimmäisen tasainen peli on tasan viimeisille hetkille asti, jolloin häviävä joukkua käy kilauttamassa pallon/lätkän vastapuolen tolppaan. Tästä lähtee vastahyökkäys, jonka päätteeksi toinen joukkue tekee maalin (kenties vielä äärimmäisen onnekkaasti) ja voittaa pelin.
Seuraavana päivänä matsia uutisoidaan siitä näkökulmasta, kuinka voittava joukkue on tehnyt kaiken oikein, mitä sankareita voittavalla joukkueella on, kuinka valmentaja on ollut nerokas jne. Vastaavasti hävinneen joukkueen suoritusta voivotellaan, etsitään vikaa häviöön, etsitään syntipukkia valmentajista ja pelaajista. Pelin kulku esitetään uutisoinnissa ikään kuin koko ottelu olisi ollut vähittäistä kehittymistä kohti voittaneen joukkueen voittoa. Sattuman osuutta vähetellään. Kuitenkin pelin voittajan määritti viime kädessä tuuri.
Muutenkin pelin lopputulokseen on voinut vaikuttaa satunnaisia tekijöitä, kuten väärin tuomittu jäähy (tai useampi), vapaapotku, kulmapotku jne. jonka ansiosta voittava joukkue sai ratkaisevan maalin.
Viimeinen esimerkki joku Tappara-Ässät, jossa tuomareiden linja suosi selvästi Ässiä. Väärin puhalletusta jäähystä Ässät pääsi jatkoajalla rankaisemaan. Ratkaisua edelsi vielä syötön onnekas kimpoaminen Tapparan pelaajan luistimesta Ässä-pelaajalle. Ja lehdistö tekee tehtävänsä, eli kirjoittaa yhdenmukaisesti mehevää tarinaa siitä, kuinka parempi joukkue lunasti voittonsa. Hehkutetaan Ässiä ja voivotellaan Tapparaa. Jos urheilujournalismi olisi objektiivista, niin yhtä hyvin voisi kirjoittaa, että Ässien voitto oli epäoikeutettu eikä heijastanut joukkueiden todellisia voimasuhteita. Että ässien kannalta ottelun ratkaisi pitkälti hyvä onni. Samalla voitaisiin ruotia ankarasti tuomaripeliä, jonka ei soisi tällaisia kamppailuja ratkaisevan.
Mutta ei. Urheilujournalismi ei ole objektiivista, vaan asettuu aina voittaneen joukkueen puolelle vannoutuneen fanin tavoin. Tämä on viime kädessä voittajien historian uudelleen kirjoittamista. Yleisemmin tällainen roskajournalismi on kuitenkin epäoikeudenmukaista par excellence.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Väävää. Sinulla on vain Tapparalasit päässä. Ihan samalla tavalla niitä "vääriä" jäähyjä on Ässätkin saanut, mutta sehän ei sinua häirinnyt. Vinkuvonku ja väniväni.
MInulla oli tenniksen suhteen aikoinaan sellaiset silmät, että katsoessani televisiosta tennisottelua pystyin tietystä pallosta päättelemään ottelun voittajan. Mieleen tuli tietyssä vaiheessa, että se kumpi tämän pallon voittaa, voittaa koko ottelun. Se osui silloin oikeaan.
Kyllä jollakin voi olla jääkiekon suhteen sellaiset silmät. Tottakai sattumalla ja onnella on sijansa, mutta ottelusarjassa ne tasaantuvat. Siellä on hetkensä, 'moment'.
Kuka sanoi että elämä on oikeudenmukaista. Tai että urheilu on oikeudenmukaista.
Urheilujournalismi on aina ollut epä-älyllistä. Se ei ole sen uskottavuuden pahin uhka.
Vaan pahin uhka on kaupallisuus. Markkinoinnin ja journalismin sekoittuminen. NHL -ottelussa selostaja saattaa kesken kaiken päästellä suustaan automainoksia, tai mitä tahansa mainoksia, jotka ovat listalla ja asetettu hänen luettavakseen. Hän vain muuttaa ääntään vähän makeammaksi ja alkaa päästellä kesken selostuksen.
Ottelu myös keskeytetään televisomainosten ajaksi. Mainostajat pääsevät tunkeutumaan ottelun sisään, rytmittämään sitä. Peli, urheilu on vaarantunut tosi pahasti.