Minulla on sellainen ongelma, että vihaan sisaruksiani. Olen itse keskimmäinen ja koen oman asemani hyvin epäoikeudenmukaiseksi. Vanhin lapsi on perheen ylpeys ja arvostettu, nuorin taas lellitty. Mikä minä olen? Ylimääräinen. Juuri se. Heillä molemmilla on oma huone, minulla ei. Olen yrittänyt puhua tästä vanhemmille, mutta he vain sanovat, että olen idjootti valittaja ja, että kiusaan pikkusiskoani liikaa. Tietäisivätpä vain, mitä hän on minulle sanonut ja tehnyt (mm. sanonut, että haluaisi minun kuolevan. Myös hän sai minut itsestäni epävarmaksi, koska ollessani murrosiän "suurimmassa muutosvaiheessa", alkoi hän nimitellä ja huomautella asioista. Eihän se ole muuten vaikuttanut kuin anoreksiana ja masennuksena:)
Niin, että ei minun tarvitse tällaista paskaa sietää. Lähden vain pois. Niin kauas, että perheeni ei tarvitse enää murehtia minusta. Toteutuupahan siskon toive ainakin.
Niin, että ei minun tarvitse tällaista paskaa sietää. Lähden vain pois. Niin kauas, että perheeni ei tarvitse enää murehtia minusta. Toteutuupahan siskon toive ainakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos sulla ei oo omaa huonetta.
Ja niillä on?
Olohuoneessa?
silloin kuin vanhempi siskoni ei ole kotona, nukun hänen huoneessaan, muuten työhuoneessa
ainakin melkein...
Vaikka olenkin nuorin, olen varmaan se joka kärsii eniten.
Okei. Mun veli on ihan ok. Vaikka se ei todellakaan halua viettää aikaa kanssani...hmm..
Johtuu varmaan siitä kun hän on yleensä ollut se henkilö jolle olen purkanut ongelmiani ja itkenyt hänen sylissään monta kertaa. Taitaa saada jo tarpeekseen.
Toinen veli taas jotenkin taitaa inhota minua..Valittaa kaikesta mitä MINÄ teen.
Siskoni...ah, siskoni...se ihana ja kaunis olento joka inhoaa minua.
Juuri hänen takiaan elämäni kotona on pilalla.
Koulussakin saa jo kärsiä mm. kiusaamisesta ihan tarpeeksi.
"Niin, että ei minun tarvitse tällaista paskaa sietää. Lähden vain pois. Niin kauas, että perheeni ei tarvitse enää murehtia minusta. Toteutuupahan siskon toive ainakin."
Mulla on tollanen olo. Aivan samanlainen.
Kotona ei ole hauskaa eikä koulussa ole hauskaa..
Olen jo miettinyt josko voisin muuttaa jonkun sukulaisen luokse...
Koita jaksaa!
Koitetaan jaksaa...
Tiedän ettei lohdutus paljon auta, mutta tässä välissä se on ainut mitä voin tehdä.
mulla sama juttu, vaik oon vanhin.
Turha ruikuttaa tommosia. Siinä vaan pakkaat parit kalsarit ja sukat muovikassiin ja häivyt maisemasta ja alat elää omaa elämääsi. Niin helppoa se on. Onhan se karmeeta kun sulla ei oo edes omaa huonetta, joudut kai asumaan ulkona ja muutenkin sua kohdellaan ihan tosi törkeesti...
Ja jos raha loppuu maailmalla sitä saa aina sosiaalihuollosta ja huoraamalla lisää.
ööö... toi kirjottaja on ehkä about joku -92 että siinähän pakkaa kamansa ja lähtee huoraamaan...;):D pääsee lastenkotiin....!!!:D
Huh, huh!!!!! Luulet sä, et tollanen onnistuu ihan tosta noin vaan?!? Ei sitä noin vaan lähetä himasta ja aleta elää OMAA elämää!!! Ajattelit sä sit et asuttais kadulla, vai mitä??? Ja tuskin kukaan nyt huoraamaan haluu ruveta!!!!
Sitäpaitsi, jos lähtee himasta ni kyl ne vanhemmat nyt kaikkiin mahollisiin sosiaalihuoltoihin, sun muihin yhteyttä ottaa!!!
Et ei se kuule ihan noin helppoo oo!!!!
minäkin olen keskimmäinen, tavallaan. meitä on neljä, isosisko, minä, pikkusisko ja pikkuveli. isosiskoani on aina pidetty perheen lellikkinä. aikuinen nainen elää äiskän ja iskän kukkarolla (mutta eihän sitä uskalla sille sanoa). ja muutnkin hän on kuin pumpulissa kasvatettu. ei moitita vaikka koulu menee päin helvettiä (ei taaskaan kritiikkiä, ärsyttää.) pikkuveljeni myös on lellitty pikkupentu joka saa melkein kaikki haluamansa. ja silläki menee huonosti koulussa. pikkusiskoni käy ahkerasti koulua hyvin arvosanoin eikä porukat noteeraa sitä mitenkään?? ja minä olen käynyt lukion (hyvin arvosanoin??) ja olen töissä eli en elä porukoiden kustannuksella kuten armas siskoni. tiedän että olen pikkusiskoni kans huonommassa asemassa kuin muuta lapset mutta ei se meitä haittaa, tai ainakaan siitä ei puhuta. ja silti me rakastamme toisiamme ja tulemme toimeen, kait
Joo sama juttu! Mäkin oon keskimmäinen. Mun isoveli on ollut paapottu kun se on niin "reppana". Pikkusisko on valittaja joka saa aina tahtonsa läpi. Se on aina ärsyttämässä mua!
Vanhemmat ei piittaa mitään. Kun mä sit olin masentunut kukaan ei piitannut. Nyt mä oon terve ja suunnittelen kotoa pois muuttamista KOETA JAKSAA EI SUN TARVI OLLA SIELLÄ KAUAa!!!!!!!!!!!
Mulla on ihan sama juttu... Oon kans keskimmäinen lapsi, ja mulla on koko ajan "syrjitty" olo... Jos jtn tapahtuu, niin aina mua syytetään!!! Mun isosisko on niin täydellinen koulussa ja kaikkee muuta, ja sit pikkuveli on niin lellitty yms...
Ja mä vaan oon tällänen keskimmäinen, mitä on hyvä syyttää IHAN kaikesta!!!! Ja isosiskoni on muutenkin ihan kamala!!! Jos mä joskus kerron sille jtn, siis ihan mitä tahansa, ni siit tietää sen jälkeen puol maailmaa!!!! Ja mun pikkuveli on niin rasittava!!!! Seki haukkuu ja kaikkee muuta sellasta... Tekis oikeesti mieli vaan lähtee pois!!! ...Mut ei kuitenkaan voi...
Minulla aivan sama tilanne. just täs isosisko Iida (nimi muutettu) 14v. raapas noin 5 cm pitkän haavan käteen oikeastaan olkavarteen. häntä voin ehkä jotenkin sietää. sitten minulla on myös pikkusisko beeda (nimi muutettu) häntä EN VOI SIETÄÄ! hän on niin tyhmä. kerroinko että hän on 7 v. esim. koulussa (joo olemme samassa koulussa) hän aina haukkuu(siis vuh,vuh) sitten hän kantaa reppua suussa (*välillä) yms.
uskon, että 1999 syntyneet ja 2003 syntyneet ovat pahin sisaruksiksi. itse olen -99 syntynyt. nimittäin kaverillani on sama tilanne. Pari kertaa on meinannut karata.
T:Ada
tää on kirjotettu sillon kun olin 4v :D
Kyllä on kova paikka monella ja niin minullakin. Jos vaan voisin pakkaisin ja lähtisin kauas pois.Ihan kuten kokenut sanoi, tai tarkoitti- ei kohtuullisia vaihto-ehtoja ole noin vain. Kuitenkin toivon kaikille parempaa tulevaisuutta.
Olen 41-vuotias ja en edelleenkään pidä suurimmasta osasta sisaruksiani. Meitä on kuusi, olen toiseksi vanhin. Muutama on Kiva välillä mutta siihen se jää. Olen ratkaissut asian olemalla mahdollisimman vähän elämässäni heidän kanssaan tekemisissä. Joskus on puoli pakko esim jossain sukujuhlissa. Niin se vaan on että jos et pidä heistä kun olet lapsi niin tuskin tulet koskaan pitämään. Ja sitä on turha yrittää muuksi vääntää, Ethän sinä heitä ole elämääsi lapsena valinnut. Aikuisena voit valita paljonko heitä näet.
Vielä lisäyksenä ap:n ongelmaan, että vihaaminen sinänsähän ei ole ongelma. Ongelma se on vasta jos yrität kieltää, torjua tai peittää vihan tunteen. Joten siitä vain ihan vapaasti vihaamaan, tunteet eivät ole vaarallisia. Teot saattavat olla.