Hei!
F98.1 Ei elimellinen tuhriminen
Olen 39v mies nyt joka on lapsena kärsinyt kyseisestä sairaudesta. Jatkui hyvin pahana lähes yläasteelle asti ja lievemmässä muodossa vielä lähelle täysikäisyyttä.
Ja pahalla siis tarkoitan että koulussa tunnilla monesti istuttiin paskat housussa. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen.
En tiedä miten harvinainen tai yleinen tämä sairaus on, mutta omalla kohdallani kaikki nykyiset ongelmat masennus jne todennäköisesti juontaa juurensa tuohon.
Vai miltä kuulostaa elää noin 30v häpeässä asian kanssa ja jatkuvasti pelätä että uudet ihmiset joihin tutustut saavat tietää että olet ollu housuihin paskoja.
Omassa mielessä kun on vaan tunne että ei sellaista kukaan muu tee.
Hyvin nuorena koko asiaa ei edes osannut hävetä, mutta sitten kun vuosia tuli lisää niin alkoi ymmärtää että ei ole normaalia. Ja mukaan tuli häpeä.
Itselleni selvisi että kyseessä on sairaus vasta kun nää pari mimmiä päätti huvikseen kokeilla että miltä tuntuu bussimatka kun samalla paskoo housuihin.
Itse tekoa en mitenkään arvosta mutta jonkun lehen artikkelissa oli VIITE diagnoosiin.
Jos minulle olisi aikoinaan kerrottu että en minä ole mitenkään erilainen että minulla vain on/on ollut sairaus joka kyseisen asian aiheuttaa, niin minun viimeiset 30v olisi voinu olla erilaisia.
Eli vanhemmat. Pitäkää huoli että lapsenne SAA tietää ja YMMÄRTÄÄ että hänessä ei ole vikaa, että hänen ei tarvitse hävetä mitään jos on tai on ollut joku kiusallinen ja häpeää aiheuttava sairaus. Ja muistakaa aina välillä ottaa asia esille myöhemminkin. Jos 9v:lle on asiasta kerrottu joskus, niin voi olla että ei hän enää 16v muista.
Minä en tiedä onko minulle aikoinaan asiasta kerrottu, jos on niin en sitä ainakaan muista. Sairaalassa sun muualla kyllä asian takia juostiin paljonkin. Enkä toki voi edes tietää että onko kyseistä diagnoosia ollut vielä 70-80 luvun vaihteessa olemassa.
F98.1 Ei elimellinen tuhriminen
Olen 39v mies nyt joka on lapsena kärsinyt kyseisestä sairaudesta. Jatkui hyvin pahana lähes yläasteelle asti ja lievemmässä muodossa vielä lähelle täysikäisyyttä.
Ja pahalla siis tarkoitan että koulussa tunnilla monesti istuttiin paskat housussa. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen.
En tiedä miten harvinainen tai yleinen tämä sairaus on, mutta omalla kohdallani kaikki nykyiset ongelmat masennus jne todennäköisesti juontaa juurensa tuohon.
Vai miltä kuulostaa elää noin 30v häpeässä asian kanssa ja jatkuvasti pelätä että uudet ihmiset joihin tutustut saavat tietää että olet ollu housuihin paskoja.
Omassa mielessä kun on vaan tunne että ei sellaista kukaan muu tee.
Hyvin nuorena koko asiaa ei edes osannut hävetä, mutta sitten kun vuosia tuli lisää niin alkoi ymmärtää että ei ole normaalia. Ja mukaan tuli häpeä.
Itselleni selvisi että kyseessä on sairaus vasta kun nää pari mimmiä päätti huvikseen kokeilla että miltä tuntuu bussimatka kun samalla paskoo housuihin.
Itse tekoa en mitenkään arvosta mutta jonkun lehen artikkelissa oli VIITE diagnoosiin.
Jos minulle olisi aikoinaan kerrottu että en minä ole mitenkään erilainen että minulla vain on/on ollut sairaus joka kyseisen asian aiheuttaa, niin minun viimeiset 30v olisi voinu olla erilaisia.
Eli vanhemmat. Pitäkää huoli että lapsenne SAA tietää ja YMMÄRTÄÄ että hänessä ei ole vikaa, että hänen ei tarvitse hävetä mitään jos on tai on ollut joku kiusallinen ja häpeää aiheuttava sairaus. Ja muistakaa aina välillä ottaa asia esille myöhemminkin. Jos 9v:lle on asiasta kerrottu joskus, niin voi olla että ei hän enää 16v muista.
Minä en tiedä onko minulle aikoinaan asiasta kerrottu, jos on niin en sitä ainakaan muista. Sairaalassa sun muualla kyllä asian takia juostiin paljonkin. Enkä toki voi edes tietää että onko kyseistä diagnoosia ollut vielä 70-80 luvun vaihteessa olemassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.