On ne Linnunradan taivaankappaleet, joka loistivat tähtenä aikansa. Sitten novan kautta lemahtivat osaksi tähtienvälistä ainetta, tähtipölyksi. Näistä mujuista aikanaan kehittyi oma aurinkomme, planeettakuntineen.
Vaikka uusia tähtiä tietyissä osissa galaksiamme syntyy alvariinsa, aurinkomme esivaiheet, s e tähtipöly kiinnostaa julmetusti, onhan kyseessä kuitenkin oma elämänantajamme.
Vaikka uusia tähtiä tietyissä osissa galaksiamme syntyy alvariinsa, aurinkomme esivaiheet, s e tähtipöly kiinnostaa julmetusti, onhan kyseessä kuitenkin oma elämänantajamme.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juu, eihän meitä ole pelkästä vedystä ja heliumista tehty.
Niinpä. Ne samat mujut, joista auringon syntyminen aikoinaan alkoi kehittyyn, ovat aikaisemmin räjähtäneiden tähtien jämiä. Olettavasti kuitenkin aika paljon samalla alueella Linnunradan Orion-haarassa.
Jos ja kun näin on että vähintään toisen tähtisukupolven materiasta mekin ollaan aikojen kuluessa kehitytty. Sitäkin voi tykönäs pohtii, että kuinka paljon mukana on Big Bangin aikaista materiaa?
Energian häviämättömyyden lait ja kaikki voimassa! Pimeä materia! Hämmentäviä jutui kertakaikkiaa!
Kaikki vety ja kai suurelta osin helium on alkuräjähdyksestä. Uutta vetyähän ei mikään prosessi tuota. Se voi tähdessä fuusioitua vain raskaammaksi.
Eikö niin?
No tuota protoneitahan kyllä voi ydinreaktiossa lennellä ympäristöön ulos raskaammista atomiytimistä ja sellainen kun nappaa jostakin kaverikseen joutilaan elektronin niin katso, meillä on ihka uusi vetyatomi.
Taitaa olla varsin harvinainen tapahtuma. Periaatteessa mahdollinen, mutta aivan riittämätön selittämään mitään osuutta aurinkokunnan vedystä.
Huikeeta sekin että vain kaukoputkilla näkyvien tähtien sspetkrin väreistä voi määritellä, mitä alkuainetta siinä tähdessä on.
Tuossapa olikin nähdäkseni kyse siitä syntyykö uutta vetyä ylipäänsä lainkaan: "Uutta vetyähän ei mikään prosessi tuota."
Tai ainakin mitkä alkuaineet näkyvät spektrissä niissä olosuhteissa jotka sen tähden pinnalla vallitsevat.
Veikkaanpa kuitenkin että pelkkiin spektreihin perustuva käsitys tähtien koostumuksesta voi vielä muuttua jonkin verran jos joskus vielä saadaan lähihavaintoja muistakin tähdistä kuin Auringosta.
Auringosta virtaa protoneita ympäristöön hiukkassäteilynä kaiken aikaa valtavia määriä.
Outoutta edelleen. Vasta 1900 luvun lopulla havaittiin, että lävitsemme kulkee lähes valon nopeudella keskeytymätön neutriinojen vuo. Samoin v. 1956 kokeellisesti osoitettiin, että ns.3 kelvinin kumu on yhä rekisteröitävissä.
Kyseessä on alkuräjähdyksen aiheuttaman paineaallon jälki-ilmiö.
Minusta kaikkein huikein juttu on se yksinkertainen havainto että päivällä on valoisaa vaikka yöllä on pimeää. Kun asiaa oikein pysähtyy miettimään niin valo on ältsin ihmeellistä.
Ennen tieteen kehittymistä ovat muutkin sitä ihmetelleet. Esimerkiksi, kun ei paimentolaisen tietämyksellä päivän valoisuus oikein selity vain yhdellä valaisimella, luodaan Raamatussa valo ennen Aurinkoa.