Ja taas olisi edessä turhaakin turhempi palaveri eli ns. kehityskeskustelu. Käytännössä se on vain työnantajan tapa kiusata työntekijää.
Itse katson, että pääsen vähimmällä, jos pistän näytöksen pystyyn ja esitä h*lvetin motivoitunutta, fiksua ja työstään kiinnostunutta työntekijää. Tosiasiassa osaan hommani täysin, mutta se ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään. Lopettaisin hommat saman tien, jos en saisi näin helpolla tiettyä summaa rahaa kuukaudessa. V*tuttaa todella paljon keskustella työmotivaatiostani ja kaikesta muusta asiaan liittyvästä p*skasta.
Se mitä olen ihmisten kanssa puhunut, niin aika moni tuntuu olevan aika v*ttuuntunut näihin järjettömiin kehityskeskusteluihin. Todennnäköisesti tämäkin palaveri ei aiheuta muuta kuin, että yritän jatkossakin puhua esimieshistön kanssa niin harvoin, kuin mahdolista.
Itse katson, että pääsen vähimmällä, jos pistän näytöksen pystyyn ja esitä h*lvetin motivoitunutta, fiksua ja työstään kiinnostunutta työntekijää. Tosiasiassa osaan hommani täysin, mutta se ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään. Lopettaisin hommat saman tien, jos en saisi näin helpolla tiettyä summaa rahaa kuukaudessa. V*tuttaa todella paljon keskustella työmotivaatiostani ja kaikesta muusta asiaan liittyvästä p*skasta.
Se mitä olen ihmisten kanssa puhunut, niin aika moni tuntuu olevan aika v*ttuuntunut näihin järjettömiin kehityskeskusteluihin. Todennnäköisesti tämäkin palaveri ei aiheuta muuta kuin, että yritän jatkossakin puhua esimieshistön kanssa niin harvoin, kuin mahdolista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Harmi, että sinä, bad stuff, olet kokenut kehityskeskustelun turhaksi. Itse koen, että kehityskeskustelut ovat onnistuneita JOS sekä työnantaja että työntekijä ovat niihin motivoituneita. Sinä et ilmeisesti ollut motivoitunut tuon kirjoituksen perusteella.
Kun minulle ilmoitettiin tulevasta kehityskeskustelusta, listasin kaikki asiat paperille (hyvät ja huonot) mistä halusin keskustella. Annoin siis pomolle sekä kehut, haukut että kehitysehdotukset. Kehityskeskustelun jälkeen työturvallisuuteni, palkkani ja vastuuni parani! Samoin myös välit esimiehen kanssa, kun voitiin keskustella asioista asiallisesti, molempia kuunnellen. Itse sain, totta kai, palautetta siitä mikä oli hyvää ja missä parannettavaa ja vastavuoroisesti kehitin itseäni parannusehdotuksissa... annoin siis vastiketta sille, että minun parannusehdotuksiin suostuttiin.
Eihän se kehityskeskustelu voi mitenkään olla hyödyllinen kun itselläsi on tuollainen asenne.
"yritän jatkossakin puhua esimieshistön kanssa niin harvoin, kuin mahdolista."
Tuo kertoo jo hyvin paljon sinusta itsestäsi... Eikä siinä ole mitään positiivista.