Tarvitsisin neuvoja ja tukea.
Olen nuori tyttö, enkä ole saamassa lapsia vielä moneen vuoteen.
Silti jostain syystä raskaaksi tuleminen ja synnyttäminen ovat alkaneet pelottaa ja ahistaa päivittäin.
Haluan lapsia aikuisena ja tämän hetkinen mieheni myös.
Mieheni ei painosta minua, hänenkin mielestään olemme molemmat nuoria ja ei ole kiire.
Mietin kuinka ulkonäköni muuttuu, jäänkö lasten kanssa yksin, kuinka lasten tulo muuttaa elämää.
Tunnen todella suurta ahdistusta ja pelkoa, ahdistun esim. jos näen televisiossa synnyttämistä tai äitien kertovan elämästään.
Onko tämä normaalia? Onko tämä ohi menevää? Missä voin jutella tästä? Onko muilla ollut tälläistä nuoruudessa?
Olen nuori tyttö, enkä ole saamassa lapsia vielä moneen vuoteen.
Silti jostain syystä raskaaksi tuleminen ja synnyttäminen ovat alkaneet pelottaa ja ahistaa päivittäin.
Haluan lapsia aikuisena ja tämän hetkinen mieheni myös.
Mieheni ei painosta minua, hänenkin mielestään olemme molemmat nuoria ja ei ole kiire.
Mietin kuinka ulkonäköni muuttuu, jäänkö lasten kanssa yksin, kuinka lasten tulo muuttaa elämää.
Tunnen todella suurta ahdistusta ja pelkoa, ahdistun esim. jos näen televisiossa synnyttämistä tai äitien kertovan elämästään.
Onko tämä normaalia? Onko tämä ohi menevää? Missä voin jutella tästä? Onko muilla ollut tälläistä nuoruudessa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kasva aikuiseks miehes kanssa, muute jäät yh-mammaks, joka katkeroituu yksinjäämisestä. Lopputulos on se, että mieheshän ei sulle penniäkään anna lapsesta, jota ei nää tai saa kasvattaa, joten elät loppuelämäs valtion tuilla ja kaikki vihaa sua.
Mina olin nuorena aivan varma etten koskaan hankkisi lapsia. Muutama suhde kaatuikin siihen, etta olin niin lapsi kielteinen.
Vuodet kuluivat, mieli muuttui ja kuviohin astui uusi mies, jonka kanssa lapsen teko tuntui turvalliselta , luontevalta.
Anna ajan kulua, keskity muihin asiohin (opiskelu / tyo) ja palaa pohtimaan lapsen tekoa tuumaustauon jalkeen.