Oletteko reumalaiset huomanneet, että reumalla olisi yhteys masennukseen/ahdistukseen? Itselläni ollut suunnilleen reuman puhkeamisesta lähtien masennusta ja ahdistusta. Tosin elämään mahtunut myös muita vastoinkäymisiä ja ongelmia, joten vaikea sanoa, että onko paha olo rinnastettavissa suoraan reumaan. Mutta kuin olisin nähnyt jossain artikkelin tähän liittyen..
Reuma ja masennus/ahdistus
reumaatikko
124049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mielestäni on selvä yhteys, toki se riippuu aina ihmisestä. toiset ovat alttiimpia masennukselle kuin toiset. itselläni on nivelreuma, paniikkihäiriö sekä vakava masennus. masennus todettiin tosin ennen reumadiagnoosia, mutta vakavaksi se muuttui vasta diagnoosin jälkeen. itse koen, että olen näiden sairausteni kanssa yksin, en ole työelämässä ja vähäiset ystävät eivät ymmärrä. siitä on ainakin minulle tullut sellainen kierre. kun ei oikein mitään pysty tekemään, eikä paniikin takia uloskaan lähtemään, niin toki se masentaa. kärsin myös unettomuudesta, johtuen juuri masennuksesta ja kivuista. en tiedä oliko tästä apua, toivottavasti.
Krooninen kipu saattaa masentaa, jos sille antaa vallan.
Omalla asenteella on merkitystä.
Jokaisen elämässä on jotain positiivista.
Keskittyy siihen positiiviseen asiaa/asioihin, niin homma toimii.
Tutkituta interleukiinit
Olen huomannut reumalla olevan yhteys masennukseen ja ahdistukseen. Jotenkin tuntuu, että reuma ja henkinen huonovointisuus muodostaa kehän, jossa ei voi aina tietää kumpi on syy ja kumpi seuraus. Olen jopa syyllistänyt itseäni omasta sairastelustani ja siitä miksi en ole ollut vain voimakastahoinen esimerkiksi diagnoosin saamisessa. Joskus olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen kuormittanut ystäviäni ja sukulaisiani puhumalla sairastelustani. Yksinkertaisesti olen vain joutunut siihen, että sairasteluni on täyttänyt melkein koko elämäni. Epäselvyys siitä, mikä vaivaa, on ollut välillä todella raastavaa. Lisäksi olen palloillu kaupungin teveydenhuolossa pari vuotta kun ei ole ollut vara mennä yksityiselle. Toimeentulo on mennyt ja sairaana olen yrittänyt tehdä jotain hantti hommia, pysyäkseni elämässä kiinni. Olen löytänyt konkreettista apua homeopaatilta ja itselle sopivasta ruokavaliosta, vertaistukea reumayhdistykselta. Keskittyminen positiivisiin asioihin elämässä on auttanut minua myös. Asiat, jotka tuovat elämääsi hyvää oloa, helpottavat kipua.
Aina kehutaan, että sumi hyvä maa olla sairas.
Ja katinpaskat.
Jollei ole kattavaa työterveyttä yksityoisellä, niin saat kyllä vaivojes kanssa olla.
TK:hon on 3-5 viiko jonot ja sielläkään ei juur mitään tapahdu. Ja sitten kun tapahtuu, niin pääset erikoislääkärille 6kk päästä. Tähän kaikkeen saattaa vierähtää aikaa jopa 1 vuosi.
Kyllä siinä ajassa tulehdus ehtii riehua siinä tahdissa, että oksat pois.
Yksityisellä pääsee parin päivän sisällä kaikkiin tutkimuksiin ja sitten hoitoon.
Jos itse vielä ottaa selvää oikeasta ravinnposta, niin johan on oireeton jo muutaman kuukauden kuluttua viimeistään, kun naapuri vielä iihmettelee omia vaivojaan.
Onneksi on parin vuoden päästä uudet vaalit.
Minun reumani löysi terveyskeskuksen kesäkandi, työterveys diagnosoi kuukautta aiemminvain nivelrikon! Onneksi polvi turposi niin että oli pakko mennä punkteeraamaan eikä työteveyteen kesllä pääse samana päivänä. Siitä tytöstä tulee vielä loistava lääkäri.
Ainakin päin vastoin (ensinmäinen viesti). Eli mun nivelreuma puhkee aina pahaks ku oikein vituttaa. Olen huomannut sairauden (n.3 v.) alusta alkaen kun esim. vaimon kanssa kärhämää- nivelet turvoksissa. Riippumatta lääkityksestä. Pitäis varmaan päästä kokeilemaan kalliiksi kehuttuja biolääkkeitä. Oihan toki hienoo jos pystys olemaan cool koko ajan muttei oikein kykene...
Jaksamista reuman kanssa painiville
Luulenpa, et on yksilöllistä. Itselläni nivelreuma. Masennusta ja ahdistusta ollut paljon 15 v:n aikana. Elämässä oli mahdottoman paljon ja pitkään ongelmia ennen sairauden puhkeamista.
Päätin jo kauan sitten syödä loppuelämäni masennuslääkettä, sekä Ketipinoria nukkumista helpottamaan 25 - 50 mg/pv. Pärjäilen tätä nykyä mainiosti, vaikka tauti on vuosien remission jälkeen taas aktivoitunut.
Minulla oli ja on masennusdiganoosi jo ennen reumaa joten diilattavaa löytyy tosin terapian läpikäyneenä kautta aikanaan osaan pelata palapeliä mikä lisää tai eilisää masennusta tosin sekin vie voimia reumassa. Sanotaan näin että ensin sairaus vie voimia koska pitää todistaa muille olevansa oikeasti somaattisesti sairas sitten ne lukuisat kerrat ensin hoitajille sitten lääkäreille kertoa sama juttu. Sitten tulevat kuvioon läheiset jotka vähättelevät sairautta sitten ne lääkkeet jotka eivät sovi ja mitkä lisäävät masennusta entisestään ja niin pois päin ja kaikki vie aikaa. Huomioinut miten aihetta taidetaan hävetä reuman aihepiirissä ja siitä ei oikein osata puhua. Reumalääkkeet kun jo sinänsä huonossa lykyssä saattavat iskeä keskushermostoon A joko yksinään B yhteiskäytössä muiden tarpeellisten lääkkeiden kanssa. Töllaista täältä ja siis kun tarve on kuitenkin elää elämää eteenpäin ei jäädä vellomaan. Pakko joskus päästä puhaltamaan aihetta ulos.
Stressi vaikuttaa mm. immuuniparametreihin.
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
Saisivat laillistaa sen kannabiksen kotikäytön- ja kasvatuksen, niin löytyisi apu niin reumaan, kuin masennukseen kukkaruukusta.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/703
Tulehdukset aiheuttavat masennusta tietyin reaktiivein, mutta ahdistus johtuu yleensä aina lapsuudesta.