Hei! Ajattelin tähän osioon kirjoittaa kun en muutakaan sopivaa löytänyt.
Eli olen ysi luokkaa käyvä nuori tyttö. Minulle on diagnosoitu 5 vuotiaana lievä kehitysvamma. Minulla oli pienenä vaikeuksia oppia kävelemään,puhumaan,leikkimään lisäksi olin "ylisosiaalinen". Jonkun osastojakson päätteeksi sain siis tuon diagnoosin. Kävin ala-asteen normaalilla luokalla 3 luokasta eteenpäin, mutta minulla oli useissa aineissa erityisopettaja vieressä.
Yläasteella nyt olen normaalissa luokassa, mutta saan matematiikassa ja fysiikassa tukiopetusta, kielet ja muut aineet menevät kohtalaisesti.
Minulla on muutama hyvä ystävä, jotka kuvailevat minua ihanan petsoonalliseksi, mutta eivät tiedä että olen " kehitysvammainen" eivätkä varmaan uskoisikaan.
Ongelmana on etten tiedä uskonko itsekään. Koen olevani ihan normaali nuori, normaalin näköinen jne, korkeintaan persoonallinen, mutta en kehitysvammainen.
Olen ihan sekaisin minäkuvani kanssa kun olen mielestäni normaali, mutta en kuitenkaan ole? Äitinikin on ihmeissään kun minusta on kasvanut "näinkin normaali"
Olin kuulemma aika omituinen lapsena.
Onko tuo diagnoosi siis lopullinen vai voiko siitä jotenkin parantua?
Onko mahdollista että minulle olisikin annettu väärä diagnoosi?
Eli olen ysi luokkaa käyvä nuori tyttö. Minulle on diagnosoitu 5 vuotiaana lievä kehitysvamma. Minulla oli pienenä vaikeuksia oppia kävelemään,puhumaan,leikkimään lisäksi olin "ylisosiaalinen". Jonkun osastojakson päätteeksi sain siis tuon diagnoosin. Kävin ala-asteen normaalilla luokalla 3 luokasta eteenpäin, mutta minulla oli useissa aineissa erityisopettaja vieressä.
Yläasteella nyt olen normaalissa luokassa, mutta saan matematiikassa ja fysiikassa tukiopetusta, kielet ja muut aineet menevät kohtalaisesti.
Minulla on muutama hyvä ystävä, jotka kuvailevat minua ihanan petsoonalliseksi, mutta eivät tiedä että olen " kehitysvammainen" eivätkä varmaan uskoisikaan.
Ongelmana on etten tiedä uskonko itsekään. Koen olevani ihan normaali nuori, normaalin näköinen jne, korkeintaan persoonallinen, mutta en kehitysvammainen.
Olen ihan sekaisin minäkuvani kanssa kun olen mielestäni normaali, mutta en kuitenkaan ole? Äitinikin on ihmeissään kun minusta on kasvanut "näinkin normaali"
Olin kuulemma aika omituinen lapsena.
Onko tuo diagnoosi siis lopullinen vai voiko siitä jotenkin parantua?
Onko mahdollista että minulle olisikin annettu väärä diagnoosi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Toivottavasti saat kysymyksiisi vastauksia, joko äidiltäsi tai vaikkapa selvittämällä niitä yhdessä terveydenhuollon kanssa. Koska olet peruskoululainen vielä niin kouluterveydenhoitajasi/ koululääkärisi auttaa vamaan asiassa eteenpäin. Sieltä voit kysellä. Ehkäpä juuri nuo saamasi tukitoimet ovat auttaneet kehitystä hyvään suuntaan? Millaisen diagnoosin ja minkäikäisenä olet saanut? Osaa oppimisvaikeuksista ja esim. ylivilkkautta jne voidaan myös kuntouttaa.
Ruuhkavuodet romahti. Kävin puolessatoista vuodessa luokat läpi jo alussa.