Kun tällä palstalla te uskovaiset ramppaatte, niin kysytäänpä teiltä tällainen juttu.
Kun koette elämässänne vastavirtaa ja asiat menevät vinksinvonksin, niin mitä silloin ajattelette?
Ajatteletteko kenties että vastonkäyminen on jumalallinen rangaistus jostain epähurskaudestanne, vaikka kuitenkin olette kaikin tavoin pyrkineet hurskauteen, mutta jotain on jäänyt silti huomaamatta?
Vai ajatteletteko, että vastoinkäyminen on erinomainen osoitus hurskaudestanne, ja siitä miten jumalanne kurittaa nimenomaan niitä hänelle kaikkein rakkaimpiaan ja läheisimpiään?
Vai ajatteletteko kenties niinkuin normaali ihminen, että tekevälle sattuu, eikä kaikkea voi tietää ja että elämä on joskus vain niin arvaamatonta?
Kun koette elämässänne vastavirtaa ja asiat menevät vinksinvonksin, niin mitä silloin ajattelette?
Ajatteletteko kenties että vastonkäyminen on jumalallinen rangaistus jostain epähurskaudestanne, vaikka kuitenkin olette kaikin tavoin pyrkineet hurskauteen, mutta jotain on jäänyt silti huomaamatta?
Vai ajatteletteko, että vastoinkäyminen on erinomainen osoitus hurskaudestanne, ja siitä miten jumalanne kurittaa nimenomaan niitä hänelle kaikkein rakkaimpiaan ja läheisimpiään?
Vai ajatteletteko kenties niinkuin normaali ihminen, että tekevälle sattuu, eikä kaikkea voi tietää ja että elämä on joskus vain niin arvaamatonta?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Viiminen vaihtoehto on ainakin minulle =)
No oletko uskovainen?
Juu...
Ei uskovainen ole yli-ihminen. Lihassa eletään ja mokaillaan niinkin kaikki ihmiset.
Mutta pyrin elämään synnittä, ja pyrin kasvamaan Jeesuksen kaltaiseksi, Isän johdatuksessa.
Jos ja syntiä teen, anon anteeksiantoa ja tunnustan virheeni; jotta synti ei eksyttäisi minua aidosta itsestäni.
Noin ajattelen, pähkinänkuoressa.
Mutta entä vastoinkäymiset jotka ainakin näyttäisivät tulevat jotenkin ulkoapäin?
Ei teitä kukaan yli-ihmisiksi luule. Pikemminkin joskus tulee mieleen se ali. Tai ainakin jotenkin vajaa.
Voin 100% varmuudella sanoa et uskovaisista löytyy coolimpia/vahvempia/komeimpia/parempia (kuten myös, tyhmempiä/heikompia/rumempia/huonompia) ihmisiä kuin sinä, joten jätetään ne stereotypiat pois, Oke? ;D
Raamattu sanoo että kaikki valta maan päällä on annettu perkeleelle, Tää aika ei siis ole Isän vaan vihollisen. En syytä siis Jumalaa kun tapahtuu pahaa, vaan perkelettä... Paljon on silti ihmisen omaa vikaa kun elää syntien vietteleminä.
Eli siis kaikki hyväkin maan päällä tulee itseltään perkeleeltä?
Esim. teidän seurakunnan kokoontumispaikka on siis perkeleen teille hommaama?
Perkele on tullut tuhoamaan ja tappamaan. Jos siihen tarvitaan menestyksen antamista, miksi ei niinkin voisi tehdä..?
Jeesus sanoi mm. Missä kaksi tai useampi rukoilee minun nimessäni, siellä Minä olen.
Eli, Jumala vaikuttaa maailmassa, vaikka Se onkin ihmisen lankeamisen takia pirun leikkikenttä.
"Kun koette elämässänne vastavirtaa ja asiat menevät vinksinvonksin, niin mitä silloin ajattelette?"
Jumala rakastaa sitä, jota hän koettelee. Mitä enemmän vaikeuksia pakkaantuu, sitä enemmän uskovaiset tietävät Jumalan heitä rakastavan. Vaikeudet antavat varmuuden Jumalan olemassaolosta.
Jos elämä olisi pelkkää hyvinvointia ja ihanuutta, siitä tietäisi, että itse piru on puuttunut hommiin. Paholainen kun osaa johdattaa harhaan kaikin mahdollisin tavoin. Liiallisessa hyvinvoinnissaan ihminen unohtaisi rukoilla eli olla yhteydessä luojaansa.
En oikein usko että olet uskovainen.
Et usko? Olet siis ateisti.
Vaikuttti aivan parodiselta kirjoitus 'hurskautta 2.3.2014 10:47'.
Hyvin oivallettu :D
Sori, että en vastaa. Varmaan ainakin osa kristityistä voi ajatella, että onni täällä voi vaihdella?
Mutta ajattelen, että jokainen ajattelee asiat, joissain elämänsä osa-alueissa ja suhteissa ehkä siten, että osa käytös ja ajattelumalleista on ihmisen omaa persoonallisuutta (josta toki voidaan olla erimieltä, mikä siitä on ihmisen omaa ja mikä kulttuurisen kerroksen siihen koostamaa). Ja osa on erilaisten ihmiseen kytköksissä olevien yhteisöjen kanssa käydyn vuorovaikutuksen aikaansaamaa.
Aktio ajatukseen voi koostua niistä seikoista, jollaisia malleja (ja mistä ne ovat koostuneet) ihmisellä on erilaisiin tilanteisiin. (eräs tunnettu mekanismi on pako, hyökkäys, lamaantuminen). On osaksi opettu tai ehkäpä toisilla opittu malli se millaisia tietovarastoja (sisäisiä tai ulkoisia) ihminen käyttää aktionsa motivaatioina.
Miten ateistit ajattelevat, jos heitä kohtaa monista elämässä esiintyvistä erilaista tilanteista em. vastoinkäyminen?
Kiesus mikä puppulausegeneraattori.
Omasta puolestani: kuin normaali ihminen, että tekevälle sattuu, eikä kaikkea voi tietää ja että elämä on joskus vain niin arvaamatonta.
Ei kaikki voi mennä kuin Strömsössä.
"Sori, että en vastaa."
Vastaathan sinä, mutta siten, ettet liitä asiaan kristinuskon Jumalaa mitenkään (näkökulmasi on sosio-kulttuurillinen, ja perinnöllisyyskin siinä huomioidaan). Kuulostaa ihan siltä, kuin olisit harjoitellut kirjoittamaan "ateismia", siis tieteellisestä näkökulmasta (jonka oletat ateistien näkökulmaksi). Olen kuitenkin ymmärtänyt, että olet itse uskovainen, joten miksi et halua ottaa kristityn näkökulmaa mukaan? Onko tässä menossa joku testi?
"Miten ateistit ajattelevat, jos heitä kohtaa monista elämässä esiintyvistä erilaista tilanteista em. vastoinkäyminen?"
Aloittajan antaman kolmannen vaihtoehdon mukaan. Tekevälle sattuu. Niin tylsältä kuin se uskovasta saattaakin kuulostaa :)
"Kun koette elämässänne vastavirtaa ja asiat menevät vinksinvonksin, niin mitä silloin ajattelette?"
Ajattelen "Jumala, jos tämä johtuu jostain rikkomuksestani, pyydän anteeksi ja rukoile jeesuksen nimessä, että autat tekemään parannuksen ja autat selvieämään tästä koettelemuksesta".
Koettelemus ei välttämättä johdu rikkomuksesta, vaan voi minun nähdäkseni olla ihan muistakin syistä, kuten esim. Jeesuksen koettelemukset.
"Koettelemus ei välttämättä johdu rikkomuksesta, vaan voi minun nähdäkseni olla ihan muistakin syistä, kuten esim. Jeesuksen koettelemukset. "
Kyllä, etenkin tämä on syynä, koska Jumala on niin saa-tanan surkea luoja, että häntä itseäänkin vi-tuttaa oman luomistyönsä surkeus. Siksi meidän pitää kärsiä, koska Jumala epäonnistui. On hän niin kehno jumala. Ymmärtäisi nyt mokoma tollo jo viimein kelata ajan takaisin alkuun ja tehdä parempaa työtä, koska kaikkivoipalle sellainen ei olisi haaste eikä mikään.
Miks oot noin kiukkune?
En ole kiukkuinen (vain se ns. Jumala on), mutta ihmettelen, miksi ns. Jumala ei kaikkivoipana korjaa tekemisiään ja häntä itseäänkin järkyttäviä mokia ja kelaa aikaa alkuun ja loihdi itseään miellyttävää, täydellistä ihmistä. Siten Jeesuksen kärsimyksetkin voisi unohtaa ja kaikki olisi niin hemmetin hyvin että voihan jee.
Ihminen ymmärtää Jumalan syitä toimia yhtä hyvin ku hamsteri ymmärtää mikroaaltouunin teknisiä ominaisuuksia. Ihminen lankesi, ei Jumala.
Vaaditko hamsteriasi sitten ymmärtämään mikroaaltouunin toimintaa? Kenties rankaiset sitä siitä, että se ei tämän hienon laitteen toimintaa ymmärrä?
"...mutta ihmettelen, miksi ns. Jumala ei kaikkivoipana korjaa tekemisiään ..."
Minkä mokan Jumala on tehnyt? Minun mielestäni Jumala ei ole tehnyt virheitä, ihminen on ja sitten valitettavasti ihminen on niin ylimielinen typerys yleensä, että vierittää kaiken lisäksi syyn muille, kun ei halua kantaa omaa vastuutaan.
Elämä on epätäydellistä ja epäoikeudenmukaistakin. Välillä myös oma toimintani tai toisten ihmisten toiminta voi aiheuttaa vastoinkäymisiä.
Ajattelen kuitenkin, että jotain hyvää minulle on rakentunut ennen kuin olin kolmevuotias ja perusluottamus minuuteeni rakentui. Myös uskossa Jeesukseen minulla on elämässä kantava pohja tuli mitä tuli.
ps. aloittajan kysymys ei ollut kovin avoin/neutraali, mutta ajattelin vastata silti.
Jos olet lukenut Raamattua niin vaikeudet ovat osa uskovaisenkin elämää, Sielunvihollinen hyökkäilee, tetienkin Herran sallimuksesta ja asettamin rajoin, maailma vihaa uskovia ja tietenkin aiheutamme itsekkin monia harmeja. Elämme täällä niiden luonnonlakien armoilla ja syntiinlankeemusken seuraukset ovat osa elämäämme, mm. sairaudet, geenivirheet ym. Uskovinakin sorrumme toimimaan vastoin Jumalan tahtoa. Synnit saa anteeksi, mutta usein seuraukset siitä kulkee mukanamme.
Jos elää Jumalalle odollista elämää, auttaa heikkoja, rukoilee, jakaa varoistaan evankeliumin työlle, niin saa kokea siunausta- sit'vbian huomaan että niukatkin varat riittävät, terveys säilyy, tekee edullisia kauppoja, käyttöesineet kestävät, ym.
Minulla oli vanha käyttöjärjestelmä ja tietokone piti uusia. siinäkin koin valtavaa johdatusta. Sain hienon koneen ihan pilkkahintaan.
Huh huh. Jaa että ihan jumalan johdatuksen ansiosta sait hienon koneen pilkkahinnalla? Miten muistuukin mieleeni ne kirjoitukset, joissa kiitit jumalaa sukulaisesi kuolemasta koska hänen testamenttinsa ansiosta sait ostettua asunnon ja sitten tämä samainen jumala kasteli kukkasikin, kun olit jollain evankelioimisreissulla. :D
Olen uskossa. Ajattelen näin: nykyhetki, tämä, on ainoa todellisuus. Tässä nykyhetkessä on suhteellisen harvoin "tilanne' päällä. Pääsääntöisesti vaan pitää oppia olemaan fiilistelemättä menneissä ongelmissa, tulevien pelkäämisessä, vitutuksessa tai katkeuudessa.
Uskon toki myös paholaisen olemassaoloon . Mutta se vaikuttaa vain kun suostun sen duuneihin itse. Valehtelemaan, pornoon, ryyppäämään jne. Silloin joudun seisomaan myös omien valintojeni summassa.
Uskon, että olen suurin oman elämäni päänsärky. Lopuksi Jumala tulee saattamaan kaiken hyväksi.ei aluksi eikä puolessavälissä maailman historiaa. Tämä siksi, että vaikka kaikki alussa kusahti syntiin kääntymisen päivänä, Jumala ei silti sallinut meidän menettää itsemääräämisoikeuttamme, vaikka usein käytänkin sitä väärin.
Mutta en aina.