Moikka! Asun Espanjassa, taloyhtiössä, missä on hylätty rakennustyömaa vieressä ja siellä oleskelee paljon kulkukissoja. Olen ruokkinut kissoja ja eräänä päivänä lyösin pusikosta kaksi pientä n. viikon parin ikäistä pentua. Olen ottanut pennut syliin ja paijaillut niitä. Emo on lähettyvillä ja vahtii kokoajan pentuja, mutta ei anna koskea itseensä. Meillä on itselläkin kissoja kotona ja pesen käteni huolellisesti aina, kun olen käsitellyt pentuja. Minulle on tullut mieleen, että voisin adoptoida pennut, kun ne ovat oikean ikäisiä, eli 12 viikkoisia. Tietty veisin ensimmäiseksi lääkäriin jne.Kissat pysyvät alueella, koska siinä ne ovat olleet tänne muutostamme saakka ja myös sen jälkeen, kun aloin ruokkia niitä. Mieleeni on tullut, että annanko pentujen olla emonsa kanssa ns. luovutusikään asti, vai adoptoinko ne aikaisemmin? Pennut kumminkin lähtevät juoksentelemaan, enkä välttämättä saa niitä enää kiinni, vaikka opettaisinkin ne tuttavallisiksi ihmisten kanssa, ne voivat ottaa myös ottaa mallia emostaan ja juosta karkuun, kun adoptoimisen aika tulee. Ja pysyvätkö ne sillä alueella adoptoimis aikaan asti. Tiedän toki, että pennuilla on paras olla emonsa kanssa mahdollisimmat pitkään, mutta olisin itsekkin valmis ottamaan niistä vastuun aikaisemmin ruokkimalla niitä oikein jne. Ja mitenköhän emo, huolestuisikohan se pahasti, jos veisin pennut aikaisemmin? Paras kyllä olisi antaa pentujen olla emon kanssa, niin pitkään kuin suinkin. Mitä mieltä te muut olette? Mielipiteitä?Olen hyvin eläinrakas ihminen ja huolissani pikkuisista. Suur kiitos vastauksista!
Kulkukissan pentujen adoptoiminen
Kissarakas
9543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna pentujen olla VÄHINTÄÄN luovutusikään asti (12vk) emonsa kanssa, sen jälkeen voit alkaa "kesyttämään" niitä. Emo ei siitä kärsi kovinkaan kun otat pennut sen 12 viikon jälkeen omiin hoiviisi. Jos et tiedä pentujen varmaa syntymäaikaa, anna niiden olla vielä ainakin 10viikkoa emonsa kanssa.
Kannattaa miettiä myös sitä asiaa, että pennuthan saattavat olla sisäsiittoisia, eli niillä voi olla kaikennäköistä vaivaa ja perinnöllisiä sairauksia.
Espanjahan on muuten tunnettu kulkukissoistaan ja -koiristaan. Ei niitä kannata alkaa säälimään, kyllä luonto hoitaa heikoimmat pois.
Jos kuitenkin päätät ottaa pennun kasvatettavaksesi, leikkautathan sen ja jos ulkoilemaan päästät, tee se valjaissa tai rakenna jos mahdollista ulkoaitaus mikä on verkotettu niin seiniltä kuin katostakin!
Kerrohan sitten mikä on ratkaisusi ja miten mahdollisesti adoptoitu pentusi on sopeutunut?
Olen itsekkin tullut siihen tulokseen, että odottelen oikeaa luovutusikää, tai se on ollut päällimmäisenä päässäni. Leikkauttaisin kissat tietenkin ja meidän omatkin kissat ovat ulkona ainoastaan valjaissa tai häkissä (olisi kamala ajatus jos mussukat eivät palaisikaan kotiin ulkoilureissultaan). Kerron myöhemmin lisää, että miten aiat edistyvät. Kiitos vastauksestasi! Se antoi suuntaa. : )
Ihanaa, että aiot huolehtia kissanpennuista. Olis hienoa, jos pystyisit saamaan myös emon kiinni ja leikkauttamaan sen. Jos kissanpennut ovat yhtään vaarassa esim. liikenteen takia, voit tässä tapauksessa mielestäni adoptoida pennut jo n. 10 viikon ikäisenä.
Kyllä, paras tapa olla lisäämättä kulkukissojen määrää on steriloida kisuja.
Saattaisi olla jopa emolle ihan hyvä jos pennut otetaan pois, koska sillä on muutenkin aika hankala elämä.
Kyllä ehkä hahmotat, koska pennut on tyrkätty pois pesästä. Ei ehkä ole ihan 12 viikoa, se on ihmisen raja. Epäilen, että jotain 10 viikkoa niin emo alkaa vieroksua ja alkaa uuteen juoksuun. Parhain olisi, jos saisit loukutettua koko pentueen ja emon ,ja leikkautettua emon.
Ole pentujen kanssa joka päivä tekemisissä että eivät villiinny. Vie emolle ruokaa myös joka päivä että pysyy kunnossa ja matolääke olisi hyvä laittaa ruuan sekaan niin pennut saavat sitä maidon kautta emoltaan. Jos ryhdyt tuohon hommaan niin mieti sitäkin että kun pennut ovat isoja ja otat ne itsellesi niin miten emon käy. Pystyisitkö ruokkimaan tai ehkä loukuttamaan kissan. Luultavasti sama homma toistuu eli pentuja tulee lisää jos se jää oman onnensa nojaan. Pystytkö auttamaan sitä mitenkään? On todella hienoa että haluat auttaa pentuja ja voit:) Siellä taitaa olla aika suuri villikissa ja katukissa ongelma. Onhan se niin ettei yksi ihminen voi suuresti vaikuttaa mutta hienoa jos edes pari pikkuista pelastuu:)
Kiitos viesteistä! Emo on ehkä mahdoton loukuttaa, koska paikka vilisee kulkukissoja (ainakin kymmenen tai yli) ja muitakin naaraita on. Kuka milloinkin loukkuun joutuisi ja olisihan se kiva, jos voisin kastroida kaikki, mutta tulisi liian suuri homma. Kaikenlisäksi monet kissat ovat emon näköisiä harmaita kissoja, niin en voisi olla edes varma, onko kiinni jäänyt kissa emo, tosin uskon tunnistavani emon, koska se majailee kokoajan pentujen läheisyydessä ja kyttää minua, kun käsittelen pentuja. Olisi ihanaa, jos voisin kastroida emon, mutta voi olla aika vaikea toteuttaa. Pennut ainakin adoptoin! : )
Ja vielä...me muutamme tästä vuokra-asunnosta pois omaan taloon kymmenisen kilometrin päähän siinä pentujen ollessa kymmenisen viikkoisia, joten minun on varmastikkin pakko ottaa pennut viimeistään silloin. Emo ja muut kissat saa kyllä ruokaa ja vettä jatkossakin, koska tässä taloyhtiössä ihmiset hoitavat kissoja, ovat jopa keränneet joukolla rahaa ja kastroineet yhdeksän kissaa. Kyllä täällä onneksi on myös ihmisiä, jotka huolehtii kisuista.
Ota ihmeessä. Tiedän oikein hyvin että pohjoismaiselle, oikein huolletulle kissalle kodistalähtöaika on 12 tai 14-viikkoisena -mutta siinä oletetaan myös emo jolla on kaikki tarvittavat resurssit. Nuorin rescue jonka olen ottanut oli viisiviikkoinen, ei ideaalitilanne mutta pennun henki oli kyseessä...Katukissat, ruokitutkin, ovat yleensä aika nälkäisiä ja saatat hyvinkin tehdä emolle palveluksen. Voit ehkä myös pitää taloyhtiöön yhteyttä jotta emo saadaan leikatuksi? Kiitos että välität, tuolla asenteella olen varma että kasvatat loistavat kissat vaikka ne lähtisivätkin vähän nuorina =)