Moikka,
Ajattelin kysäistä muutaman mielipiteen teiltä arvon forumistit. Sain tuossa eräästä hollantilaisesta maailman top100-listallekin sijoittuvasta yliopistosta hyväksymiskirjeen pari päivää sitten. Pääsisin myöskin Tallinnan yliopistoon, aine jääköön sanomatta. Ongelmana on se, että tyttöystäväni ei halua muuttaa ulkomaille ja hän hakee Suomessa kouluun. Onko kenelläkään kokemuksia opiskelusta ulkomailla silloin, kun parisuhteen toinen osapuoli on Suomessa? Entäpä kokemuksia Tallinnan yliopistosta tai Hollannissa opiskelusta?
Ajattelin kysäistä muutaman mielipiteen teiltä arvon forumistit. Sain tuossa eräästä hollantilaisesta maailman top100-listallekin sijoittuvasta yliopistosta hyväksymiskirjeen pari päivää sitten. Pääsisin myöskin Tallinnan yliopistoon, aine jääköön sanomatta. Ongelmana on se, että tyttöystäväni ei halua muuttaa ulkomaille ja hän hakee Suomessa kouluun. Onko kenelläkään kokemuksia opiskelusta ulkomailla silloin, kun parisuhteen toinen osapuoli on Suomessa? Entäpä kokemuksia Tallinnan yliopistosta tai Hollannissa opiskelusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi vinkki: follow your dreams.
Ihan vaan elämänkokemuksen perusteella kerron, että löydätte kumpikin uudet kumppanit opiskelupaikkakunnaltanne. Muutaman vuoden kuluttua näistäkin tulee ero, ja kuvioihin astuvat taas uudet kumppanit.
Jos oikein hyvä tuuri käy, löydätte toisenne uudelleen eläkeläisten riennoista sitten aikanaan.
Usko tai älä, mutta näitä tarinoita on enemmän kuin niitä, että naimaikäiset vain odottaisivat toisiaan lemmestä palaen eri maissa.
Hei,
Opiskelen itse ulkomailla ja seurustelen poikaystäväni kanssa. Olen ollut täällä vuoden ja moni asia on ehtinyt muuttua sen aikana. Olemme seurustelleet 4 vuotta ja suhteemme on vakaalla pohjalla. Kuintekin kun päätin lähteä opiskelemaan ulkomaille, tiesin vaikeuksia tulevan, koska eihän se ole sama kuin asua yhdessä.
Kuten jo aikaisemmin on sanottu, follow your dreams! Itse seurasin unelmaani ja en ole koskaan ollut tyytyväisempi itseeni. Tämä aika ja itsensä toteuttaminen on kasvattanut minua ihmisenä ja se tyytyväisyys omaan elämään ja itseensä loistaa kauas. Ja nämä kokemukset mitä olen saanut ovat mittaamattoman arvokkaita. En osaisi kaivata näitä, mutta nyt kun olen päässyt totetuttamaan itseäni rajattomasti ja kokenut ihmeellisiä asioita en voi kun vaan olla onnellinen, että lähdin.
Suosittelen siis kaikille lähtöä ulkomaille opiskelemaan. Minulle ainakin sen on ollut parasta ikinä :) Parisuhteemme on kärsinyt paljon minun muuttumisesta enemmän itsekseni, mutta mielestäni suhteen on kestettävä se ja jos ei kestä ei sitä kannata jatkaa. Katsotaan mitä tapahtuu, kun menen kesäksi takaisin kotiin töihin. Kaikesta voi selvitä, jos kummatkin haluavat sitä, mutta omille unelmille ja mielettömille mahdollisuuksille ei kannata sanoa "ei".