Onko muita 3 vuotiaita jotka eivät oikein osaa/halua/uskalla leikkiä toisten kanssa?
Meillä aika rauhallinen 3 v joka ei oikein tahdo leikkiä muiden kanssa.
On myös ainoa lapsi ja kotihoidossa, voiko sekin vaikuttaa?
Käydään kyllä kerhossa yhdessä ja hakeudutaan ulkona aina sinne missä muitakin lapsia, joten jotain kontakteja kyllä on.
Yksi ainoa pari vuotta vanhempi tyttö on jonka kanssa on leikkinyt.
Vanhempi ottaa aktiivisen roolin leikissä ja antaa lapselleni "ohjeita", "ota sinä tämä vauva jne".
Neuvolassa puhuttiin asiasta ja terkka halusi tavata meidät puolenvuoden päästä uudestaan, oli sitä mieltä että 3 vuotiaat kyllä yleensä tykkää leikkiä muiden kanssa.
Muuten kehitys oli ihan ikätasoista ja aikuisten kanssa kyllä leikkii ja höpöttelee mielellään.
Missähän vaiheessa pitäisi huolestua jos ei ala kaverit kiinnostamaan?
Meillä aika rauhallinen 3 v joka ei oikein tahdo leikkiä muiden kanssa.
On myös ainoa lapsi ja kotihoidossa, voiko sekin vaikuttaa?
Käydään kyllä kerhossa yhdessä ja hakeudutaan ulkona aina sinne missä muitakin lapsia, joten jotain kontakteja kyllä on.
Yksi ainoa pari vuotta vanhempi tyttö on jonka kanssa on leikkinyt.
Vanhempi ottaa aktiivisen roolin leikissä ja antaa lapselleni "ohjeita", "ota sinä tämä vauva jne".
Neuvolassa puhuttiin asiasta ja terkka halusi tavata meidät puolenvuoden päästä uudestaan, oli sitä mieltä että 3 vuotiaat kyllä yleensä tykkää leikkiä muiden kanssa.
Muuten kehitys oli ihan ikätasoista ja aikuisten kanssa kyllä leikkii ja höpöttelee mielellään.
Missähän vaiheessa pitäisi huolestua jos ei ala kaverit kiinnostamaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No olen kyllä eri mieltä. Moni 3-vuotias kyllä leikkii vielä ihan itsekseen. Ja lapset ovat erilaisia - toiset pitävät seurasta ja toiset viihtyvät yksinään. Jokainen kyllä löytää paikkansa maailmasta!
Jos terkka haluaa tarkastaa, mikäpä sinä, mutta pidä itse jalat maassa. Toiset lapset pitää vähän vanhemman seurasta, kuten sinun lapsesi. Sehän on lapselle hienoa,kun vanhempi tyttö haluaa HÄNET leikkiseuraksi! Se on ok ja voi helpottaa leikkimisessä, kun toinen määrää ääriviivat leikille.
Lapsesi on juuri täydellinen sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse mennä juuri siihen terkan muottiin. Ja kyllä - kotihoitokin saattaa vaikuttaa. Kyse persoonista ja kasvuympäristöstä. Käykö teillä paljon vieraita? Pyydäpä sieltä kerhosta joku aikuinen lapsensa kanssa teille leikkitreffeille. Lapsi uskaltaa tutussa ympäristössä ehkä eri lailla ottaa kontaktia toiseen, ei välttämättä vielä ensimmäisellä kerralla mutta ehkä jossain vaiheessa. Mutta muista, että kaikki eivät vaan ole niin kiinnostuneita toisista, osa meistä on ihmis- ja osa enemmän asiakeskeisiä ja niin kuuluukin olla! :)
Mukavaa talvea sinulle ja lapsellesi!
Meillä oli tuollainen poika, oikeastaan 4,5-vuotiaaksi asti. Ei kaivannut muiden seuraa, äiti oli paras (on myöskin ainoa lapsi). Olin tosi huolissani, mutta toisaalta lapsi oli niin ihana, vähän sellainen pikkuvanha, ja kotiäitinä minulla olikin mahdollisuus puuhastella ja matkustela hänen kanssaan paljon, joten päätin malttaa vain odottaa. Ja pari tuttua, lastenpsykologiaa hieman lukeneetkin kannustivat minua odottamaan, rohkaisemaan mutta ei pakottamaan. "Lapsestasi tulee johtaja", sanottiin. :) Ja se kannatti. Nykyäänkin 6-vuotias tykkää kovasti leikkiä kotioloissa, mutta kyselee kyllä kovasti kavereita kylään, ja koulussakin on kerrottu olevan hyvin suosittelua leikkiseuraa. Oikeastaan ainoa neuvo jonka voin antaa, on juuri tuo, että anna lapsesi olla omanlaisensa, rohkaise mutta älä pakota. Äläkä anna lapsen tuntea tai kokea, että hän olisi jollain lailla "vääränlainen".