Kuka muistaa tämän hienon vanhan runon?

Vallatut suomalaiset joutuivat raskaan verotuksen alaisiksi, ja heidät velvoitettiin sotiin pitkin Eurooppaa, kansa köyhtyi, sairaudet tulivat, kansa heikentyi pakon alla.
Ratsuja oli kasvatettava sotiin rusthålleissa, parhaat sotilaat kuningas palkitsi aatelisarvoilla sekä lahjoittamalla valtaamiaan maa-alueita heidän omistukseensa.

Kaikki valloittajat ovat historiaa kirjoittaessaan demonisoineet valtaamiaan ja alistamiaan kansoja, ei vain ruotsalaiset ja venäläiset, jotka valtasivat Suomen ja sotivat Ison Vihan aikana Suomen maaperällä molemmat keskenään.

Ruotsin hulluista kuninkaista monet ovat olleet myös veljiensä kanssa riidoissa ja sodissa. Terroristeja monet heistä varsinkin silloin, kun päättivät laajentaa Ruotsin suurvallaksi. Kaarle XII oli yksi näistä.

Siirtomaaherruus kirjoitti:

Vallatut suomalaiset joutuivat raskaan verotuksen alaisiksi, ja heidät velvoitettiin sotiin pitkin Eurooppaa, kansa köyhtyi, sairaudet tulivat, kansa heikentyi pakon alla.
Ratsuja oli kasvatettava sotiin rusthålleissa, parhaat sotilaat kuningas palkitsi aatelisarvoilla sekä lahjoittamalla valtaamiaan maa-alueita heidän omistukseensa.

Kaikki valloittajat ovat historiaa kirjoittaessaan demonisoineet valtaamiaan ja alistamiaan kansoja, ei vain ruotsalaiset ja venäläiset, jotka valtasivat Suomen ja sotivat Ison Vihan aikana Suomen maaperällä molemmat keskenään.

Ruotsin hulluista kuninkaista monet ovat olleet myös veljiensä kanssa riidoissa ja sodissa. Terroristeja monet heistä varsinkin silloin, kun päättivät laajentaa Ruotsin suurvallaksi. Kaarle XII oli yksi näistä.

Niin, oli paha, että Ruotsin armeija pääsi vyöryttämään armeijansa ja sotajoukkonsa rajan yli vuonna 1155 muka "ristiretkien" tekosyyllä ja pääsi yllättämään suomalaiset.

Suomi heikentyi Ruotsin vallan aikana, joka kesti 654 vuotta, sotia oli jatkuvasti,

helppoa, ei ole ollut suomalaisten elämä viime vuosituhannella noiden valtaa himoinneiden välissä helppoa, kun pääsivät ensimmäisellä kerralla yllättämään.

25-vuotinen sota

Suuri Pohjan sota

Isoviha ja pikkuviha

Katkera kotiinpaluu

Pommerin sota

Krimin sota

Vihollinen Helsingin rannikolla

Kansalaissota

Helsinki 1918

Toinen maailmansota

Sotavuodet 1939-44

Isonvihan perintö ulottui sukupolvien päähän

Isonvihan ajasta on kulunut 300 vuotta. Tuota aikaa voidaan pitää erityisen merkittävänä suomalaisessa historiassa, sillä sen tapahtumat ovat kulkeneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle ja vaikuttaneet tuleviin historian tapahtumiin.

Napuen taistelusta tulee kuluneeksi 300 vuotta tänä vuonna.

Kuva: Risto Palomäki/Yle

Mistä on kyse?

Suuren Pohjan sodan viimeinen taistelu käytiin Isonkyrön Napuella 19.2.1714

Tästä alkoi isonvihan aika, josta tulee siis kuluneeksi tasan 300 vuotta

Isonvihan perintönä "ryssäviha" säilyi pitkään kansakunnan muistissa

1700-luvun alussa käytiin Suurta Pohjan sotaa. Se oli suurvaltasota, jossa kamppailtiin Itämeren alueen herruudesta. Ruotsi oli menestynyt valloitusretkillään ja dominoi aluetta. Mutta muutkin halusivat osansa. Venäjä oli Pietari I:n johdolla kehittelemässä uutta taktiikkaa, sillä se halusi myös suurvallaksi. Ennen kaikkea se tarvitsi merireitin. Siksi itämeren rannat ja myös Suomenniemi kiinnosti.

– Venäjän armeijan uudistamiseen liittyi se, että se oli palkannut sodan strategeja Euroopasta. He toivat mukanaan muun muassa poltetun maan taktiikan, kertoo historian professori Kustaa H. J. Vilkuna.

Tarkoituksena oli siis hävittää asutus Venäjän ja Ruotsin väliltä, eli Suomesta.

– Perusideana oli se, että jos valtakuntien väliin jää riittävän suuri asumaton alue, niin siitä ei mikään armeija mene läpi sen ajan tavoilla. Koska armeijoilla oli se taktiikka, että se menee johonkin paikkaan ja elättää itsensä alueen asukkailta keräämillään "veroilla", kertoo Vilkuna.

Poltetun maan taktiikan lisäksi armeijoiden tapaan kuului vältellä taisteluja toisen armeijan kanssa. Siksi juuri siviiliväestö sai tuntea sotatoimet nahoissaan.

– Armeijoiden kohtaamisessa tuli liian paljon miestappioita, siksi sitä välteltiin. Tosin Ruotsin armeija teki poikkeuksen ja hyökkäsi päälle, sanoo Vilkuna.

Viimeinen taistelu ja pelon aika

Venäjän joukot alkoivat saavuttaa voittoja, ratkaiseva oli Pultavan taistelu 1709, jonka sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Sen jälkeen Venäjän joukot lähtivät etenemään myös pitkin Suomenmaata. Suuren Pohjan sodan viimeinen taistelu käytiin lopulta 19.2.1714 Isossakyrössä, Napuella. Siellä kohtasivat Venäjän ja Carl Gustav Armfeltin suomalaisarmeija, jota tukivat pohjalaiset talonpojat. Jälki oli rumaa, etenkin suomalaisten kannalta.

Ruotsi-Suomen armeija vetäytyi ja pohjalaiset talonpojat lähestulkoon eliminoitiin. Kyrönmaan miehistä jopa 70% on arvioitu menehtyneen taistelussa. Ne, jotka eivät kuolleet taistelussa, tapettiin myöhemmin. Alkoi Venäjän miehitysaika, jota sittemmin ruvettiin kutsumaan isonvihan ajaksi. Venäjän joukot riehuivat pitkin Pohjanmaan rannikkoa ja harjoittivat julmaa siviileihin kohdistuvaa terroria.

Ryöstely, raiskaukset, kidutukset ja teurastukset jatkuivat koko Pohjanmaan rannikolla vuosia. Moni tapettiin tai vammautettiin, ja moni joutui piilottelemaan vuosia metsässä.

– Venäläiset kävivät tuhoamassa ja polttamassa myös Ruotsin rannikkoa. Ja kun varsinaiset sotatoimet päättyivät, veronkantoon liittyi edelleen lähes poikkeuksetta väkivaltaa, kertoo Vilkuna.

"Ryssänrengit"

Venäjän armeija otti myös orjia suomalaisista. Useimmiten orjiksi joutuivat sopivan ikäiset lapset. Orjat vietiin Venäjälle tai he joutuivat palvelemaan venäläisiä sotilaita Suomessa. Miehitysajan jälkeen esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla istuttiin oikeutta niitä vastaan, jotka olivat kääntyneet venäläisten liittolaisiksi ja osallistuneet omaan kansaan kohdistuneihin terroritekoihin.

– Oli esimerkiksi nuoria teinipoikia, jotka aluksi vietiin väkivalloin, mutta jotka huomasivat tilaisuutensa rikastua ja saada valtaa sillä, että auttoivat venäläisiä, kertoo Vilkuna.

Heitä ei ollut lukumääräisesti paljon. Huomattavasti suurempi osa lapsista jäi Venäjälle. Professori Kustaa H. J. Vilkuna on kirjoittanut aiheesta mm. kirjoissaan Viha ja Paholaisen sota.

> Kansa, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sitä. <

Suomen kansa ei edes voi tuntea historiaansa, koska niille ei koskaan ole sitä opetettu!

Koulussa on yli 70 vuotta aivopesty suomalaisia neukkupropagandalla, "usan aseet tappaa, neuvostoliiton aseet ovat rauhanaseita" ym. paskaa.

Oikeampi motto olisikin:

Kansa joka ei opi historiastaan tulee tuhotumaan.

Kansa joka EI edes TUNNE historiaansa, eikä siten voi oppia siitä,

tulee tuhoutumaan 100% varmasti!

Eli me olemme jo tuhoon tuomitut?

Osataan me jokainen Googlesta lukea nuo kopioinnit.

Naapurien.alistama.kansa kirjoitti:

> Kansa, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sitä. <

Suomen kansa ei edes voi tuntea historiaansa, koska niille ei koskaan ole sitä opetettu!

Koulussa on yli 70 vuotta aivopesty suomalaisia neukkupropagandalla, "usan aseet tappaa, neuvostoliiton aseet ovat rauhanaseita" ym. paskaa.

Oikeampi motto olisikin:

Kansa joka ei opi historiastaan tulee tuhotumaan.

Kansa joka EI edes TUNNE historiaansa, eikä siten voi oppia siitä,

tulee tuhoutumaan 100% varmasti!

Eli me olemme jo tuhoon tuomitut?

Ei pessimismiä!

Suomi pärjäsi vv. 1939 -45 ylivoimaista idän jättiläistä vastaan.

Sama toivottavasti vastaisuudessakin.

Ja ruotsalaiset valloittajan jäämät voisivat puhua suomea.

Naapurien.alistama.kansa kirjoitti:

> Kansa, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sitä. <

Suomen kansa ei edes voi tuntea historiaansa, koska niille ei koskaan ole sitä opetettu!

Koulussa on yli 70 vuotta aivopesty suomalaisia neukkupropagandalla, "usan aseet tappaa, neuvostoliiton aseet ovat rauhanaseita" ym. paskaa.

Oikeampi motto olisikin:

Kansa joka ei opi historiastaan tulee tuhotumaan.

Kansa joka EI edes TUNNE historiaansa, eikä siten voi oppia siitä,

tulee tuhoutumaan 100% varmasti!

Eli me olemme jo tuhoon tuomitut?

Vieraat valloittajat ovat aina tietäneet sotaa, kurjuutta ja raskaita maksuja.

Kyllä olet tutkinut ja eteenkin I:n ja II:n maailmansodan edeltävää ilmapiiriä ja syitä, miksi niin monet maat ajautuivat yhtäaikaa sotaan.

Siksi tää ilmapiiri ja bötlerin ajattaminen hirvittäää. Liian monta asiaa on rempallaan yhtäaikaa.

Eu ei ole mikään rauhan tae, vaan kunkin maan sivityksen taso ja rajavalvonta. Rauhaa pitää ylläpitää aktiivisesti. Siihen olisi riittänyt yhteiset sopimukset ilman yhteistä valvontaa ja maksuja.

Koko vanha manner on päästetty retuperälle ja yksi ISO sekoaa käsiin. Se perceleen gansta sekoittaa ihan huvikseen, se ei oikeasaan enää mahda muuta. Sen hallinnon aikana, sen oma maa on tuhoutunut. Se osaa olla roisto, ei maan kehittäjä.

ALAKULOA_kun_ajattelen kirjoitti:

Vieraat valloittajat ovat aina tietäneet sotaa, kurjuutta ja raskaita maksuja.

Kyllä olet tutkinut ja eteenkin I:n ja II:n maailmansodan edeltävää ilmapiiriä ja syitä, miksi niin monet maat ajautuivat yhtäaikaa sotaan.

Siksi tää ilmapiiri ja bötlerin ajattaminen hirvittäää. Liian monta asiaa on rempallaan yhtäaikaa.

Eu ei ole mikään rauhan tae, vaan kunkin maan sivityksen taso ja rajavalvonta. Rauhaa pitää ylläpitää aktiivisesti. Siihen olisi riittänyt yhteiset sopimukset ilman yhteistä valvontaa ja maksuja.

Koko vanha manner on päästetty retuperälle ja yksi ISO sekoaa käsiin. Se perceleen gansta sekoittaa ihan huvikseen, se ei oikeasaan enää mahda muuta. Sen hallinnon aikana, sen oma maa on tuhoutunut. Se osaa olla roisto, ei maan kehittäjä.

Vuonna 93 viellä uskoinSuomeen ja suomalaisuuteen. työtä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia viellä oli. nykyisin on kaikki heti mulle nyt. minä minä minä. politiikkakin on keskitettyä henkilönpalvontaa. kaikki suhmuroi jotta sais oman taskun täyteen. paskat muista.

Kun Lipponen ja Mönkäre toivat Amerikan malliset optiot ja bonukset sekä kultaiset kädenpuristukset ja ylisuuret mahdottomat palkat SUOMEENKIN, niin siitä lisääntyivät Luxemburgin ja muiden Veroparatiisien talletukset Suomesta käsin, tosin RKP:n pomoilla niitä on ollut aina.

SOTIA_Ruotsin_vallassa kirjoitti:

Isonvihan perintö ulottui sukupolvien päähän

Isonvihan ajasta on kulunut 300 vuotta. Tuota aikaa voidaan pitää erityisen merkittävänä suomalaisessa historiassa, sillä sen tapahtumat ovat kulkeneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle ja vaikuttaneet tuleviin historian tapahtumiin.

Napuen taistelusta tulee kuluneeksi 300 vuotta tänä vuonna.

Kuva: Risto Palomäki/Yle

Mistä on kyse?

Suuren Pohjan sodan viimeinen taistelu käytiin Isonkyrön Napuella 19.2.1714

Tästä alkoi isonvihan aika, josta tulee siis kuluneeksi tasan 300 vuotta

Isonvihan perintönä "ryssäviha" säilyi pitkään kansakunnan muistissa

1700-luvun alussa käytiin Suurta Pohjan sotaa. Se oli suurvaltasota, jossa kamppailtiin Itämeren alueen herruudesta. Ruotsi oli menestynyt valloitusretkillään ja dominoi aluetta. Mutta muutkin halusivat osansa. Venäjä oli Pietari I:n johdolla kehittelemässä uutta taktiikkaa, sillä se halusi myös suurvallaksi. Ennen kaikkea se tarvitsi merireitin. Siksi itämeren rannat ja myös Suomenniemi kiinnosti.

– Venäjän armeijan uudistamiseen liittyi se, että se oli palkannut sodan strategeja Euroopasta. He toivat mukanaan muun muassa poltetun maan taktiikan, kertoo historian professori Kustaa H. J. Vilkuna.

Tarkoituksena oli siis hävittää asutus Venäjän ja Ruotsin väliltä, eli Suomesta.

– Perusideana oli se, että jos valtakuntien väliin jää riittävän suuri asumaton alue, niin siitä ei mikään armeija mene läpi sen ajan tavoilla. Koska armeijoilla oli se taktiikka, että se menee johonkin paikkaan ja elättää itsensä alueen asukkailta keräämillään "veroilla", kertoo Vilkuna.

Poltetun maan taktiikan lisäksi armeijoiden tapaan kuului vältellä taisteluja toisen armeijan kanssa. Siksi juuri siviiliväestö sai tuntea sotatoimet nahoissaan.

– Armeijoiden kohtaamisessa tuli liian paljon miestappioita, siksi sitä välteltiin. Tosin Ruotsin armeija teki poikkeuksen ja hyökkäsi päälle, sanoo Vilkuna.

Viimeinen taistelu ja pelon aika

Venäjän joukot alkoivat saavuttaa voittoja, ratkaiseva oli Pultavan taistelu 1709, jonka sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Sen jälkeen Venäjän joukot lähtivät etenemään myös pitkin Suomenmaata. Suuren Pohjan sodan viimeinen taistelu käytiin lopulta 19.2.1714 Isossakyrössä, Napuella. Siellä kohtasivat Venäjän ja Carl Gustav Armfeltin suomalaisarmeija, jota tukivat pohjalaiset talonpojat. Jälki oli rumaa, etenkin suomalaisten kannalta.

Ruotsi-Suomen armeija vetäytyi ja pohjalaiset talonpojat lähestulkoon eliminoitiin. Kyrönmaan miehistä jopa 70% on arvioitu menehtyneen taistelussa. Ne, jotka eivät kuolleet taistelussa, tapettiin myöhemmin. Alkoi Venäjän miehitysaika, jota sittemmin ruvettiin kutsumaan isonvihan ajaksi. Venäjän joukot riehuivat pitkin Pohjanmaan rannikkoa ja harjoittivat julmaa siviileihin kohdistuvaa terroria.

Ryöstely, raiskaukset, kidutukset ja teurastukset jatkuivat koko Pohjanmaan rannikolla vuosia. Moni tapettiin tai vammautettiin, ja moni joutui piilottelemaan vuosia metsässä.

– Venäläiset kävivät tuhoamassa ja polttamassa myös Ruotsin rannikkoa. Ja kun varsinaiset sotatoimet päättyivät, veronkantoon liittyi edelleen lähes poikkeuksetta väkivaltaa, kertoo Vilkuna.

"Ryssänrengit"

Venäjän armeija otti myös orjia suomalaisista. Useimmiten orjiksi joutuivat sopivan ikäiset lapset. Orjat vietiin Venäjälle tai he joutuivat palvelemaan venäläisiä sotilaita Suomessa. Miehitysajan jälkeen esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla istuttiin oikeutta niitä vastaan, jotka olivat kääntyneet venäläisten liittolaisiksi ja osallistuneet omaan kansaan kohdistuneihin terroritekoihin.

– Oli esimerkiksi nuoria teinipoikia, jotka aluksi vietiin väkivalloin, mutta jotka huomasivat tilaisuutensa rikastua ja saada valtaa sillä, että auttoivat venäläisiä, kertoo Vilkuna.

Heitä ei ollut lukumääräisesti paljon. Huomattavasti suurempi osa lapsista jäi Venäjälle. Professori Kustaa H. J. Vilkuna on kirjoittanut aiheesta mm. kirjoissaan Viha ja Paholaisen sota.

Ison vihan suullinen tietous kuultuna perintönä ulottui sukupolvien päähän.

Isonvihan ajasta on kulunut 300 vuotta. Tuota aikaa voidaan pitää erityisen merkittävänä suomalaisessa historiassa, sillä sen tapahtumat ovat kulkeneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle ja vaikuttaneet tuleviin historian tapahtumiin.

Napuen taistelusta tulee kuluneeksi 300 vuotta tänä vuonna.

Perimätietoa suvussa on tullut noista ajoista. Todella suomalaisia on sorrettu voimalla.

Joissain suvuissa on puhuminen ollut tapa.

perimätieto on todellakin siirtynyt sukupolvelta aina seuraavalle, se on totta.

Ylempänä tästä jo kertoi Merilii.
Palautit mieleeni unohtuneet klassiset Aisopoksen faabelit, kiitti vaan, kapu.!

Niitä on ranskalainen la Fontaine on myöhemmin kertoillut.

Niissä aina vahva osoittaa heikomman syylliseksi, vaikka heikko ei voisikaan - (olosuhteittensa johdostakaan) - olla syyllinen.

Esim.:

» Kun susi ja karitsa ovat juomassa samalla purolla, niin ylävirralla juova susi väittää karitsan sotkevan hänen vetensä ja syö karitsan.«

Niin tarinoilla kuin säveleillä on kyllä omat siivet!

Yli rajojen ne kantautuvat kulkijoiden mukana,...ja niitähän on riittänyt:D Monet sävelmät kulkeutuivat musikaalisten romaaniheimojen matkassa, ja klassiset tarinat taas eri maiden yliopistossa opiskelleiden repussa kotiin, laajemmin kerrottavaksi!

Kautta aikojen on jopa kätevät työtavat olleet kansakuntien yhteistä omaisuutta, kekseliäs nähdessään helpomman keinon, on oivaltanut, että tuopa on erinomainen tapa.
Ihminen itsessään on joka taholla sekä luova, että eteenpäin pyrkivä,...jos on, ja mikä ettei?

Ruotsalaiset pitävät itseään "parempana" väkenä", kun heillä on kuninkaalliset. Naurettavaa.
Mitä muuta kuninkaallisuus on kuin joidenkin tavallisten kaksijalkaisten nostaminen muita paremmiksi palvottaviksi, muita riistetään ja anneteen heille ylellisyyttä.
Mitä hienoa siinä on?

Runo muistini mukaan jatkuu "siitä kertoo meille historia, esimerkkejä lukemattomia...

Krylov lienee ollut toisinajattelijoita. Usein näissä faabeleissa on poliittinen kätketty sanoma.
Nyt menen 'nousviikolla' kirjastoon saadakseni tänne tuon mieleen jääneen runon kokonaisena.

Suomi voi kiittää Aatua ,että on Suomi--1944.