Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti Lauri Mannermaa arvelee, että osa reserviläiskirjeen vastaanottajista helpottuu, mutta osa voi pettyä rankastikin.
>>"Mitä heikommissa kantimissa identiteetti on, sitä suurempi merkitys kirjeellä on. Joillekin se voi olla tuhoutumisen kokemus", Mannermaa sanoo.
"Mannermaa vertaa sodan ajan joukkoihin sijoitettuja apinalaumaan, johon jokainen on armeijassa otettu mukaan. Jos jää lauman ulkopuolelle, voi kokea olevansa hengenvaarassa.
"Melkein sataprosenttisen varmasti jotkut reagoivat niin. Monille armeija on ollut hyvä lauma."
Maanpuolustus on tutkimusten mukaan suomalaisille tärkeää, Mannermaa muistuttaa. Siksi pettymysreaktioissa voi tulla ylilyöntejä, jos ei pääsekään mukaan joukkoon.
"Ihminen voi haluta tulla sijoitetuksi tehtävään, vaikka mitään ei ikinä tapahtuisikaan. Jos ihminen pettyy, hän voi kääntyä koko systeemiä vastaan", Mannermaa sanoo.<<
http://www.hs.fi/elama/a1305953062928
Tällä palstallahan on keskusteltu tiuhaankin omista tehtävistä puolustusvoimissa. Yksi palstalainen korostaa lähes päivittäin olleensa hyvä kenttäjohtaja armeijassa ja johtajuuden olevan jatkossakin hänen tärkein elämän sisältönsä. Miten tuollaisten käy, jos reserviläiskirjeessä ei luekaan, että sodanaikainen tehtävänsä on johtaa Suomen puolustusvoimia kentällä, jos ei edestä, niin ainakin takaa päin? Osa kirjeensaajista voi tarvita jopa ammattiapua.
Itselle reserviläiskirje ei ole aiheuttanut sen kummemmin traumoja kuin ilonpurkauksiakaan, kun tiesin jo ennalta, etten ikäni takia tule sitä saamaan.
>>"Mitä heikommissa kantimissa identiteetti on, sitä suurempi merkitys kirjeellä on. Joillekin se voi olla tuhoutumisen kokemus", Mannermaa sanoo.
"Mannermaa vertaa sodan ajan joukkoihin sijoitettuja apinalaumaan, johon jokainen on armeijassa otettu mukaan. Jos jää lauman ulkopuolelle, voi kokea olevansa hengenvaarassa.
"Melkein sataprosenttisen varmasti jotkut reagoivat niin. Monille armeija on ollut hyvä lauma."
Maanpuolustus on tutkimusten mukaan suomalaisille tärkeää, Mannermaa muistuttaa. Siksi pettymysreaktioissa voi tulla ylilyöntejä, jos ei pääsekään mukaan joukkoon.
"Ihminen voi haluta tulla sijoitetuksi tehtävään, vaikka mitään ei ikinä tapahtuisikaan. Jos ihminen pettyy, hän voi kääntyä koko systeemiä vastaan", Mannermaa sanoo.<<
http://www.hs.fi/elama/a1305953062928
Tällä palstallahan on keskusteltu tiuhaankin omista tehtävistä puolustusvoimissa. Yksi palstalainen korostaa lähes päivittäin olleensa hyvä kenttäjohtaja armeijassa ja johtajuuden olevan jatkossakin hänen tärkein elämän sisältönsä. Miten tuollaisten käy, jos reserviläiskirjeessä ei luekaan, että sodanaikainen tehtävänsä on johtaa Suomen puolustusvoimia kentällä, jos ei edestä, niin ainakin takaa päin? Osa kirjeensaajista voi tarvita jopa ammattiapua.
Itselle reserviläiskirje ei ole aiheuttanut sen kummemmin traumoja kuin ilonpurkauksiakaan, kun tiesin jo ennalta, etten ikäni takia tule sitä saamaan.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Sotaväki aiheuttaa trauman kaikille siellä pidempään palvelleelle.
Reserviläisillä pahempia traumoja tuskin ilmenee vaikka joku olisikin reservistä pois tiputettu, tai tehtävä olisi vaatimaton.
Mikä sitten aiheuttaa kantahenkilökunnassa palvelleille noita parantumattomia mielen vaurioita. Vaurioita joiden johdosta yhden käsitys omasta erinomaisuudestaan on megalomaaninen, ja toisella on harhainen luulo johtajuutensa korkeasta tasosta.
Armeijassa ei ole johtajia. Ainakaan rauhan aikana. On vain käskyjen antajia ja niiden toteuttajia. Johtajuudessa puhutaan niin suurista asioista, että
sen alkeellinenkaan ymmärtäminen ei hierarkisessa ja auktoriteitteihin perustuvassa armeijan systeemissä voi kehittyä. Armeijan systeemi perustuu massojen käsittelyyn ja vaatii logistiikkaa paljon johtajuutta enemmän. Toki siinäkin voi kehittyä hyväksi junailijaksi, ne jotka ei kehity, siirretään papereita johtamaan esikuntiin.
Autoritäärinen järjestelmä tekee pitkään siinä mukana olleista harhaisia. Sosiaalinen pääoma ei kehity normaalisti, kun ei ole aidosti vuorovaikuutteisia henkilösuhteita. On vain käskyvaltasuhteita. On vain kilpailua vakansseista. On vain pyrkyryyttä korkeampiin sotilasarvoihin.
Eipä tuo juuri traumatisoinut.
Ohjuskomppanian päällikkö oli tehtävä. Siihen tehtävään on kertausharjoituksissakin useampaan otteeseen käyty opiskelemassa, kalustokin on muuttunut varusmiesajoista melkoisesti, joten kertaus on ollut uudenkin oppimista.
Aina on kertaamassa ollut motivoitunutta ja hyvää porukkaa. Kautta linjan, niin aliupseerit kuin miehistö. Maakunnissa on edelleen puolustuksemme selkäranka, ainakin mitä palveluskuntoon tulee.
Toivotaan, että kertausharjoituksiin vielä joskus pääsee, mutta tositoimiin ei toivottavasti ei koskaan jouduta.
Samaa toivon sinunkin puolestasi, sillä tositoismissa todennäköisyytesi joutua kaatuneiden ensilistoille on suuri. Tuolaiset ohjuskomppanit ovat vihulaisen ensimmäisinä maalitauluina.
"Yksi palstalainen korostaa lähes päivittäin olleensa hyvä kenttäjohtaja armeijassa ja johtajuuden olevan jatkossakin hänen tärkein elämän sisältönsä. Miten tuollaisten käy, jos reserviläiskirjeessä ei luekaan, että sodanaikainen tehtävänsä on johtaa Suomen puolustusvoimia kentällä, jos ei edestä, niin ainakin takaa päin? Osa kirjeensaajista voi tarvita jopa ammattiapua."
Tuo mainitsemasi palstalainen on ollut ammattiavun tarpeessa jo kauan. Riippumatta mistään reserviläiskirjeistä.
Itsekään en ole mokomaa kirjettä saanut eikä ole väliksikään, kun ilmanaikuista (mainos)paperia tulee muutenkin kiusaksi asti. Se saattaa aiheuttaa kohta trauman pikemminkin kuin joku puolustusvoimien täysin käsittämättömän toiminnan johdosta läheteltävät kirjeet. Myös puolustusvoimien taholla näytti syntyvän sutinaa, kun tuollaisia tietoja lähetettiin rauhan aikana kansalaisille, jotka surutta levittelivät netissäkin noita kirjeessä saamiaan tietoja.
Nyt se tuo yksikin kertoo olevansa ohjuskomppanian päällikkö saamansa kirjeen mukaan. Mutta jos hän sellaista kertoo somessa omalla nimellään esittäen PV:n kirjeenkin, oletettu vihollinen ottaa hänet tietysti tarkkailuunsa.
Kun Suomi oli sodassa ja ennen sitäkin, varoitettiin siviiliväestöäkin puhumasta arkaluontoisista asioista vakoojien pelossa. Nyt ei vakoojien tarvitse vaivautua kuin netin äärelle, jossa suomalaisnuorukaiset auliisti kertovat Suomen puolustusvoimien tolloudesta.
Pahaa verta näyttää kellokosken ylipäällikölle kirjeen puuttuminen aiheuttavan. Katkera vuodatus kertoo siitä.
Käpykaartiinkin on jo ilmottauduttu, ja maasta pakenevia tuntuu löytyvän enemmän kuin pakolaisia Välimereltä.
Jospa se onkin vain kaukaa viisas eikä mikään hölösuu?
Todella kaukaa pitää katsoa jos viisaana näkee, läheltä tarkasteltuna paljastuu aivan muuta
Onko maastapako yhtä suurta jo kuin Kekkosen aikana?
Yli 60v voi ilmoittautua paikalliseen MPK:n koulutus- ja tukiyksikköön ja saada sitäkautta loppuelämäkseen sijoitus, josta kerrotaan kirjeessä. www.mpk.fi
Muista niin tiedä, mutta tehtäviin nimetyt maajussit on intoutunet kehuskelemaan sillä, että ovat sitten ruoan tuottajia, kun kriisiaika tulee. Jos sota tulee, kai se tieto sitten on levinnyt niin, että vihollinen nykytekniikalla paikallistaa nuo metrin tarkkuudella ja hävittää ne ensimmäisten kohteiden joukossa. Niitä ei varmaan voi siirtää niin näppärästi kuin Mannerheimin päämajaa Helsingistä Mikkeliin?
Vihollisen operoimista vaikeutetaan rakentamalla oikean perunakuopan rinnalle useita hämäysperunakuoppia.
Onhan tuo kuitenkin hyvä, että puolustusvoimillakin on tarkoin määritellyt paikat, jotka on velvoitettu elintarvikehuoltoon!!! Ettei taas tarvitsisi valmistautua "Kahden rintaman sotaan", kuten jatkosodassa, kun isännät ei halunneet luovuttaa elintarvikkeita rintamalle. Sellaista isänmaallisuutta. Musta pörssi kannatti paremmin!!
Traumoja aiheuttaa käpykaartilaisille se, että passit jäädytetään ja karkulaiset noudetaan ja sijoitetaan Tsetseeni-tapaan viihdytysalalle läntisiin joukkoihimme.
Tavallinen ressu on tyytyväinen joka tehtävään puolustaessaan kotiaan ja isänmaata.
Siinä hymyt hyytyy monilla, jotka ei osaa armeija "metkuja".
Jos se pahapäivä koittaisi.
Olen erittääin huolestuneut miehistä, jotka ei armeijaa käyneet.
He sitten heittopusseja, jos se kriisi tulisi.
Sivistysvaltio kyllä huolen pitää heistäkin. Mutta voiko sodan aikana harjoittaa sivistysvaltiota, se eriasia silloin. Tietenkin lait on olemassa, mutta voidaanko niitä noudattaa heidän tapauksessaan.
Tuskimpa erivapauksia silloin tulee.
Varmaan mielipiteitä on laidasta laitaa, oli psykologi tai ei.
Ihan omasta katsonnasta se johtuu, ei siihen ammatit tai koulutuksetkaan näytä niin vaikuttavan.
Se kuitenkin varmaa, jos kriisi tulisi, kaikki kynnelle kykenevät miehet siihen otetaan, oli sivari tai ei. Kaikille löytyy vakansseja. Kaikki on työvelvollisia, 17–64 vuotiaat miehet.
Olihan tuntemattomassa jousipyssykin yhdellä, ja tosissan oli lähdössä rintamalle, se aseena.
Saunamajuristahan täällä ollut paljon puhetta, esim. sivarit voisi olla saunamajureita.
Kun itsekkin olen sitä titteliä olen paljon saanut kuulla.
Kun sauna meille niin tavattoman tärkeä.
Jos täällä sivareita, ja ikä passeli, voisin nimittää saman tien saunamajuriksi hänet. Vaikka tuon vanhan joutilaan koppalakinkin voisit saada. Laitat kuvankin tänne, níinkuin tuo eräskin kuviaan levittelee. Olishan se hienoo koppalakki päässä....
Ei muuta kuin Hyvää Yötä!
Itse laitan jo nyt yöpuulle klo: 5.30 herätys.
Missä keskustelua armeijasta, sillä myös fantasiamajuri res-maj. Hip hei, sanoi majuri kun tykinkuulalla lensi.
Majuri pain ylentää sinut saunamjuriksi. Vai oliko se peräti, että nimittää.
Saunamajuri Ope Oulusta. Eikö se olisi komea titteli.
Taisit olla se ryssä ernostokin. Sivari. Ja homokin vielä.
Halosen katekoriassa mitalin paikka.
Halosen kassissa.
Majuri, joka ei hallitse oikeinkirjoitusta, ei ole majurina kovinkaan uskottava.
Aattele...jos majuri antaa sinulle koppalakin.
Se päässä kävelet rinta rottingilla. Kokardiksi kossupullon korkki.
Kyllä ne hymyt taitaa hyytyä ensin niillä, jotka osaavat armeijan metkut. Heidän niskaansa se vihollinen suurimman lastinsa kaataa. Eivät jo valmiiksi vaarattomat ole viholliselle mikään uhka.
Tämä meidän todennäköisin vihollisemme on vaan sen sortin sotaväkeä, että ampuu varmuuden vuoksi vähän kaikkea, eikä muutoinkaan ole kuuluisa täsmäaseistaan. Silloin parhaiten pärjää ne jotka ovat varautuneet, siis sotilaat. Kun osaa armeijan metkut, pärjää, siviilit kärsivät aina pahiten.
Sinähän olet sivari ja punikki, joten olisit joutunut lähinnä makin alustoja putsaamaan jos tositoimiin olisi jouduttu, nythän kuulut huru-ukkojen rykmenttiin, joille hyväntahtoisesti hymähdellään jo näin rauhan aikana.
Joo, huru-ukkojen rykmenttiin kuulun. Hyvä kun rinnastat minutkin sotaveteraaneihin, jotka ovat tässä samassa rykmentissä.
Sotaveteraanit ovat kunniakomppaniassa, ei huru-ukko rykmentissä.
Sivarina ja punikkina saatat tuolla tavalla häpäistä sotiemme veteraaneja itseesi vertaamalla, todella raukkamainen vertaus
Suomella on kokemusta sodista noin 70 vuoden takaa. Silloin siviilit eivät kärsineet pahiten. Sodissa kuoli kaikkiaan noin 90 000 suomalaista, joista siviilejä oli noin 10 000. Riski kuolla rintamalla verrattuna kotirintamaan oli siten noin kahdeksankertainen. Ei silloin ainakaan ne kehumasi metkut auttaneet tuota suhdetta korjaamaan.
Suomi on kaupungistunut aikalailla noista 70 vuoden takaisista. Silloin asuimme hajallaan maaseudulla jonne kaupunkienkin asukkaat oli evakuoitu. Olisi vaatinut aikamoiset pommimäärät kotirintaman väen laaja tuhoaminen. Tai sitten maajoukkojen tekemän miehityksen, joka torjuttiin kuten tunnettua on.
Yrittihän veli venäläinen silloinkin pommittaa siviilikohteita, asutuskeskuksista mm. Helsinkiä, mutta kehnot punalentäjät ja vahva ilmatorjunta piti vauriot kohtuullisina. Muualla toisen maaimansodan taistelukentillä siviilejä meni lähes sotilaiden tahtiin, Saksan kaupunkeja tuhottiin todella raskaalla kädellä, samoin Puolassa siviiliuhreja tuli hurjat määrät, Stalingradin asukkaat tuhoutui lähes kaikki jne.
Nyt olemme keskittäneet asutusta kaupunkeihin, jonne iskettäisiin ohjuksin ja raketein. Ainoa seikka mikä on ennallaan, on tämä naapurimme ammusten hehtaaritarkkuus. Joka korvataan sitten ammusten määrällä. Siinäkin menee siviilejä enemmän kuin täsmäiskuissa.
Hyvä johtaminen on Suomessa niin harvinaista, että sitä on syytä pitää esillä joka päivä.
Johtaminen vaikuttaa myös työmotivaatioon ja sen kautta meidän kaikkien hyvinvointiin.
En oikein ymmärrä mikä Sinua johtamisesta puhumisessa nyppii. Oletko jotenkin syyllisyydenunnossa?
Missä ihmeen syyllisyydentunnossa?
Johtajuuspaasaamisessasi nyppii se yleisesti tunnustettu asia, että arvostetut johtajat eivät korosta johtajuuttaan, kuten tekivät Saksan kouhottaja Führer ja Italian pelle Il Duce. Mestariromaani Tuntematon sotilas kuvaa mainiosti suomalaisen kansanmiehen suhtautumista esimiehiin, jotka korostivat johtajuuttaan ja niihin, jotka eivät näin tehneet.
Nyt sai Ossi korville.
Tuosta reserviläiskirjeestä olisi voitu tehdä sisällöltään paljon jännempikin. Se voisi esimerkiksi sisältää toisen suljetun kirjekuoren, jossa on toimintaohjeet kriisin varalta. Tämän kirjeen saisi ehdottomasti avata vasta, kun Puolustusvoimien ylipäällikkö eli Tasavallan presidentti antaa siihen luvan tai täsmällisemmin, komentaa näin tekemään radion ja television välityksellä.
Kun itse olin armeijassa, päivystyspöydän yhdessä laatikossa oli suljettu kirje, jonka sanottiin sisältävän toimintaohjeet hälytystä varten. Päivystäjän tehtävänä oli avata kirjekuori, jos sotilasläänin komentaja soittaa ja antaa sellaisen käskyn. Omin päin avaaminen ja kurkkaaminen oli ehdottomasti kiellettyä. Varmasti jokainen yöpäivystysvuorossa ollut apupässi tuli kuitenkin hypistelleeksi kirjekuorta käsissään, katselleeksi sitä valoakin vasten ja miettineeksi, minkälaisen käskyn se mahtaa sisältää. Niin kuumalta kirje tuntui, että oikein poltti sormissa.
Kenraalin puhelinsoittoa ei koskaan tullut, mutta kyllä se kuori lopulta avattiin patterin komentajan omalla käskyllä kerran, kun alettiin leikkiä hälytystä. Mitään odotetun lyhyttä ja dramaattista toimintaohjetta kirjeessä ei kuitenkaan ollut, vaan jotain melko pitkää ja sekavaa toimintalitaniaa vain. Hälytykseen lähtökin tapahtui armeijan tyyliin hitaasti ja pitkiä aikoja toimettomana odotellen. Muistelen joutuneeni siinä valmistautumisvaiheessa vuorollani vähäksi aikaa vartioon tykkihallin katolle, mutta se ei jäänyt mieleen, mitä varten. Aika ja paikka huomioon ottaen vissiinkin varmistamaan, ettei ryssä pääse yllättämään maassa makoilevia sotilastovereita. Itään päin kovasti tiirailin, mutta ei sieltä ketään tullut.
Mutta vaikka muillakin olisi yhtä pettyneitä muistoja omalta varusmiesajaltaan salaisesta kirjekuoresta, reserviläiskirjeessähän voitaisiin silti väittää, että tässä henkilökohtaisessa suljetussa kirjeessä on todella napakkaa toimintaohjeistusta siltä varalta, että isänmaa tarvitsee juuri sinut tositoimiin. Ja vielä kerran painokkaasti korostettaisiin, että kirjettä ei ehdottomasti saa avata ennen kuin käsky siihen annetaan.
Monet muutkin uusavuttomat tuntuu olevan ihmeissään, että miksi!
Maalaisjärki yleensä paras ohje.
Mutta, jos ei maalaisjärkeäkään hankittuna. Mitä sitten?
Sitten ollaan katolla, ja ei tiedetä miksi. Että mitä se vartiomies oikein tekee, ja mikä tehtävänsä.
Vosi hyvin verrata kipinämikkoon teltassa pakasella.
Kipinämikko siksi, että muut saa kohtuullisissa olosuhteissa nukkua, levollisesti, kun joku pitää huolen, ettei mitään tapahdu..olkoot vaikka onnettomuus, että polttaa jalkansa.
Nuoret miehet nukkuu sikeästi, väsyneinä.
Varmaan tositilanteissa sivareita roudataan kipinämikoiksi, että saa soturit levätä, ettei aian seuraavaa herätetä kipinämikoksi.
Sivari karauttaa hevosen kyydissä teltalle, samalla tuo huolto täydennystä.
Laittaa paskapökäleet matalaksi ja puhdistaa riut. Siinähän aikaa jää, huolehtii että kaminassa tuli aina palaa.
Toimii saunamajurinakin, telttasaunalle. Sulattaa lumesta vedet, jos ei muuta avantoa ole lähettyvillä.
Vartiomiehenä oli varusmiesaikana tullut tietysti oltua moneenkin otteeseen ja tehtävän periaate tullut tutuksi, mutta motivaatio repsahti kerta kerralta, kun edes vartiopaikalla oloa ei koskaan testattu. Niinpä lopulta yhtenä yönä leirillä Arska taisi hoitaa kaikkien vartiohukit.
Olisi kuitenkin odottanut, että tällä kertaa, kun oli olevinaan kysymys oikein hälytyksestä, harjoituksen johtaja olisi järjestänyt leikin ajaksi edes jonkinlaista "äksöniä". Esimerkiksi määrännyt myöhemmin tulleen palveluserän pojat juoksemaan yhtäkkiä kohti, mistä vartiomies olisi tehnyt hälytyksen ja jonka jälkeen oltaisiin ammuttu toinen toisiamme lieskat sysäyksenvahvistajistamme leimuten.
Itse en muuten sodan aikana luottaisi kipinämikkoon, joka on sivari. Hänhän on lämmitystoimensa ohessa myös telttansa vartiomies eli häneen on voitava luottaa. Jos lisäksi sattuisi olemaan kovin venäjämyönteinen, nukkuisin yöni hänen lämmittämässä teltassaan huonosti. Toisten aseethan ovat heti siinä teltan ovensuussa ulkona. Kyllä sitä rynkkyä osaa sivarikin käyttää.
Kovin on kapimaista tekstiä. Ihan kuin ymmärtämättömän esikuntamehen kädestä.
Minun kirjeessä luki, että missä armeija hyvää miestä tarvitsee, sinne he minut laittavat.
Tuo tieto riittää minulle, parhaat miehet kootaan ensin ja kun vihollinen sen saa selville, tulee sille helkutinmoinen kiire takaisin Karjalan korpiin tai mistä se sitten tulikaan.
Missä esikuntakomppaniassa lienet palvellut, kun hälytyksen jälkeen olette tuolla tavalla hölmöilleet ja parveilleet. Ihan kuin olisi Kapi Korhonen ollut johtamassa harjoitusta, papereista ohjeita hakien. Me, rautaisen koulutuksen saaneet valiosotilaat, siirryimme heti hälytyksen tultua kasarmien ulkopuolelle suoja-asemiin, eikä jääty venttailemaan muita ohjeita, saati kirjeitä availemaan tai tykkihallin katolla tähystelemään. Noista suoja-asemista sitten lähdettiin hallitusti marssimaan komppania kerrallaan johonkin niistä ilmansuunnista, joista uhka tuli, siis koilliseen, itään tai kaakkoon, sitä uhkaavaa vihollista takaisin lyömään. Ei siihen paljoa aikaa tupeloitu, homma kun oli hanskassa. Olihan sitä harjoiteltu.
Niin...sivarithan yleensä vasureita ja vihreitä. Kovin epäluetettavia.
Parempi kuin ei aseitakaan....1918 aseistivat itsensä....
Mutta nyt...silmut kiinni, ajattelemaan.....
Ensin heterona: teltallinen kauniita naisia, vilkuiletko sinne suuntaan..
Sitten vasurivihreä sivarihomo, teltallinen salskeita nuoria miehiä, vilkuiletko sinne, mielessä ulostereikä?
Varmaan palstahomo osaisi mielipiteensä myös sanoa.
Ryssä Ernesto...Ope Oulusta...mitä nyt nimejään onkaan.
Osmium ja Uusi-Ukki jo niin vanhoja, että he sivussa.
Samoin kapi.
Kapillehan ei löytynyt KH paikkaa lainkaan.
Palveli jo niin hyvin, että halusivat eroon.
Vaikka Everstin vieressä sanoi istuneensakin. Oliko peräti sinunkaupat nakannut.
Se on urbaanilegenda, että siinä kirjekuoressa olisi ollut jokaisen yöpässin ulottuvilla mitään tärkeää tietoa. Tyhjiä paperilappuja siinä oli sisällä.
Miksi vaihdoit nimimerkkiä, vai tuliko vuoron vaihto eli ensimmäinen persoona res-maj meni lepäämään ja tilalle tuli toinen persoona pankkis kirjoittelemaan homoista ja ulostereiästä?
Tuleeko inssikin vielä kertomaan vesivoimahomoista?Tai samapa tuo, sillä valitsipa pölvästi minkä nimimerkin tahansa, niin aina tunnistaa tekstistä ja lukuisista kirjoitusvirheistä.
Kirje tunnettiin nimellä "Ohjesääntö JK", joka otettiin käyttöön Santahaminassa varmuustoimena siltä varalta, että varuskunta hälytettäisiin erään heikkolahjaisen aliupseerin sattuessa päivystysvuoroon.
Hänet tiedettiin kykenemättömäksi toimia tuollaisessa tilanteessa, joten varmuuden vuoksi jokaisen yksikön päivystäjälle kirjoitettiin toimintaohjeet, jotka laitettiin tuohon kuoreen.
Nykyisin tuommoiselle ei ole tarvetta
Ho hoo, ho hoo!
Minulle tuli myös kirje. Siinä kerrottiin, että minut on poistettu pysyvästi armeijan kirjoista. Syy: Munakarvakuvien esittinen keskustan palstalla.
Ho hoo, ho hoo!
Tollasella hohottajalla onkin paljon tekoa kriisin aikana.
Minä nauran aina sydämeni pohjasta tyhmille/tyhmähköille, paskantärkeille narsisteille. Siihen minulla on täydet perusteet.
Nauran siis ihmisen karikatyypille, en yksilölle vaikka joku niin saattaa virheellissti tulkitakin.
Suurin ongelma puolustusvoimissa on, että älykkäät joutuvat tyhmempien komentoon ja komennettavaksi.
Sivarit johtajiksi
Tämä on nykyaikana totta. Sotilaan ura ei houkuta maan älyllistä eliittiä toisin kuin joskus ennen. Sotatehtävissä johto on erittäin hierarkinen, jolloin kaikkinainen vaikuttaminen päätöksiin on vaikeaa, jopa mahdotonta. Sotilaskoulutuksessa pitäisi varmaankin tiedostaa tämä seikka ja kertoa ammattisotilaille, että heidän alaisinaan on heitä paljon fiksumpiakin ihmisiä, joiden näkemyksille tulisi antaa arvoa, koska ne ovat todennäköisesti paljon järkevämpia kuin ammattisotilaiden fakkiutunut ajatuksenkulku.
Ei sotaväkeä johdeta kehityskeskusteluja käymällä eikä päätöksistä diskuteeraamalla tai niihin alhaaltapäin vaikuttamalla.
On siis aivan oikein, että sotaväessä kantapeikkoina on, kuten on aina ollut, keskivertoa tyhmempää porukkaa. Porukkaa joka ei kyseenalaista vaan toimii käskyjen mukaan. Olemmehan tälläkin palstalla nähneet kuinka tomppelia porukkaa kantahenkilökuntaan kuuluneet ovat.
Yleistätkö, vai yksittäistapuksista kertoilet?
Itsellä käsitys, että upseerit on erittäin motivoituneita, ja ammattitaisia.
Jos nyt [taas] kapi otetaan, eihän edusta parhaimistoa.
Sitä konttorityyppiä vain.
"ei kenttäkelpoinen".
Paljon muista armeija koostuu. Osaajista. Jos ja kun osaajia sotilaissakin, se käytetään ain hyväksi. Ei [taas] kapi tyypit osaa heitä huomioida, onneksi näitä harvassa.
Vaikka esim. oli stomiehissä insinööri, johtajansa antoi tehtäväksi suunnitella eritä vempeleitä.
Vempeleet tuli, ja hyvät oli. Liittyi KRH raskaan käsittelyyn.
Pysty ei vissiin ole paskantanut housuun vartiossa, joita sanoo olevan paljon, ei päässyt korpiksi.
Nyt perästä sitten helppo viisastella.
Ja mitähän vempeleitä nämä "stomiehissä" (mitä ne ovat??) olleet insinöörit keksivät?
Ei aiheuta tämäkään kirje mitään traumoja, lähetin tämänkin ihan sujuvasti takaisin lähettäjälle.
Traumoja aiheutti kirjeen odottaminen Eilen tuli ja sijoitus oli!