Hei. Haluaisin kuulla muiden sijaisvanhempien kokemuksia siitä kun vuosikausia jatkunut sijoitus päättyy laitossijoitukseen niin, että nuori käy edelleen kotilomilla entisessä sijaiskodissaan, vaikka sijaisvanhemmilla ei ole enää mitään virallista asemaa. Meille on näin käynyt, koska vuosikausia (kymmenisen vuotta) meillä asunut sijaislapsi jouduttiin sijoittamaan laitokseen erityisesti siitä syystä kun hän laiminlöi täysin koulunkäynnin, mitä emme voi valvoa 24/7. Tätä ennen olemme käyneet monenlaisia hoitokuvioita hänen kanssaan, ilman sen suurempia tuloksia lapsen motivoitumattomuuden vuoksi. Olemme kannustaneet ja tukeneet häntä monissa asioissa ja pyrkineet tarjoaman hänelle monenlaisia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ja uusien asioiden kokemiseen. Lapsen on aina ollut vaikea antaa toiselle hyvää palautetta, vaikka sitä itse olemme hänelle antaneet aina kun on ollut mahdollista. Lapsi ei ole koskaan ikävöinyt ketään. Päättyneet kaverisuhteet eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia tunteita ja vanhat kaverit ovat aina nopeasti korvattu uusilla. Nyt laitossijoitukseen on lähtenyt ihan tavalliseen tapaan eikä juuri tähänkään väliintuloon reagoi juuri millään tavalla. Tuntuu, että vuosien yhdessäololla ei ole juuri minkäänlaista merkitystä lapselle eikä hän ole pystynyt meihin kiintymään, vaikka olemme ainoat ihmiset, jotka ovat olleet hänen elämässään pysyvästi nämä vuodet. Toisaalta lapsi taas ajattelee vielä muuttavansa meille takaisin asumaan. Itse olen hämilläni tästä tilanteesta ja pettymyksen sekä surun tunteet asiasta ovat päivittäisiä. Onko teillä muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja miten asia teidän kohdallanne on edennyt?
Kun pitkä sijoitus päättyy laitossijoitukseen
Kiintyminen
4156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos tilanne on todella ollut se, että teidän sijaishuoltopaikka on ollut laadukas ja rakastava ajattelen seuraavaa: Kyllähän nuoret ihmiset mieluusti haluavat vaihtelua. Kai pitäisi vaan pysyä lujana ja vaatia pysymään turhauttavassa tasaisessa arjessa. Eihän oman perheen lapsienkaan anneta mielensä mukaan hypätä paikasta toiseen. Kuinkahan kauan jaksaa olla vaan kotona ilman koulussa / opiskelussa käyntiä. Ei varmaan vuotta kauempaa. Ja kyllähän tuo vaikuttaa siltä, että nuori on teihin kiintynyt. Kärsivällisyyttä!
On kuitenkin myös sijaishuoltopaikkoja, joista lasten on hyvä päästä pois - ja mieluummin nopeasti, kuin vuosien päästä. Näin valitettavasti. Jos sijaishuoltopaikka on huono, laitos voi olla paljon parempi paikka. Laitos sinällänsä ei ole hyvä tai huono. Jokaisen paikan ihmiset ovat ne, jotka paikasta tekevät hyvän tai huonon. Riittää, kun on yksikin rakastava aikuinen.
Jotkut ihmiset tarvitsevat muutosten jälkeen aikaa, ennen kuin laittavat tunteensa peliin. Ei kannata tehdä yksioikoisia johtopäätöksiä. Jättäkää lapsi rauhaan ja antakaa hänen nyt olla rauhassa siellä missä on. jotkut sijaisvanhemmat luulevat olevansa ainoita oikeita jollekin lapselle. Pah! lopettakaa lapsen perään vonkuminen ja antakaa hänen olla rauhassa! Hän tuskin teitä tarvitsee.
Mitäs nyt kuuluu? Onko nuori palannut vai onko vielä laitoksessa? Onko teillä jo uusia sijoitettuja vai oletteko siirtyneet vanhuksiin?