Nuorena kun oli kuntoa ja halusi nähdä metsäkairoja tuli yövyttyä paljon, satoja öitä, avolaavussa hangen päällä metsässä. Kerron lyhyesti miten laavuilu itselläni tapahtui. Kun oli hiihdetty koko päivä ja hämärä hiipi erämaan syliin alkoi vilkuilemaan yöasento paikkaa, kun sopiva paikka löytyi, missä oli tulipuuta niin tuulen suunan aistiminen ja selville otto, tähän on muutamia konsteja, tämän jälkeen katsoin kaksi sopivasti tuulen kanssa linjassa olevaa puuta ja poljin lumen sukset jalassa nukkuma paikalta laavun alalta, puiden väliin kiinitin erätoveri mallisen tai samankaltaisen sivuseinällisen laavun, ei puolikota, Penalaavu mallista. Kun laavu oli asennettu hain kelon runkoja ja tein niistä ns. roitotulet laavun eteen. Varusteisiin kuului toki makuupussi ja alusta, muutenhan ei pitkiä yöunia olisi helpolla saanut. Oli mukava heittää makuulle väsyneenä kun tuli lämmitti ja sarka höyrysi, oli aika miettiä, jäsentää päivällä kairalla koettua ja suunitella huomista päivää. Kun hieman oli selkää oikonut jaksoi valmistaa ruokaa ja keittää vaikka oikeat kahvit, sitten jo matinmaille makuupussin lämpöön. Tätä ennen tein kuitenkin aamuksi kiehiset valmiiksi, jotta kylmään aamuun oli hauskempi nousta ja sai tulen nopeasti lämmittämään. Suuret tervaskannotkin oli hyviä lämmön lähteitä laavun edessä, kun välillä kirveellä aukaisi kantoa niin taas roihusi, muutenhan ne tuppaa aikansa palatessa sammumaan. Tärkein asia lienee se laavuillessa, että tuuli puhaltaa sivulta, niin ei savu tule laavuun, tosin monesti savu pyöri ja ns. tippa oli silmässä, kun tuuli etsi suuntaansa. Itselleni oli ja on vieläkin tärkeätä laavuyöpymisessä että värkkäämistä on juuri oikea määrä, tarkoittaen että ei tarvitse hakea itse laavun pystyttämiseen riukuja kuten monissa puolikota mallisissa laavuissa ja muitakin työvaiheita on vähän. Roitotuleen taas kelpaa oksaisempikin ja huonommin karsittu puu, eikä sitä tarvitse pätkiä niin tarkoin, voi vaikka polttaa katki ja kääntää runkoa. Jonkin verran työtä vaatii talvisella kairalla laavuilu, siksi mielestäni kannattaa ajatella miten pääsee vähemmällä työllä. Yksinkertaiset viritelmät ja varusteet toimivat mielestäni parhaiten haastavissa tilanteissa ja niiden kanssa jaksaa syntiä tekemättä eli kiroamatta vaeltaa.
Mielipiteitä ja niksejä tähän laavuiluun liittyen voisi nyt kertoa, että miten sinun mielestäsi hyvä?
Mielipiteitä ja niksejä tähän laavuiluun liittyen voisi nyt kertoa, että miten sinun mielestäsi hyvä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuosta ei voi olla eri mieltä, ihan on samat kokemukset. Hyvä paikka jossa on kaikki lähellä niin jopa pääsee mukavasti yön vanhaksi.
Totta haastaa aloittaja,ei voi muuta sanoa.
Jos itse lähtisin tuon epämääräisen aloittajan innoittamana talviseen metsään pitemmälle reissulle, niin voisi henki mennä. Jos joku kokee järkeväksi tuon avaushölpötyksen niin menköön, ei ole älyissään olevien tehtävä kuikkia hömelöitten perään.
Näin on. Aslakki opettaa taas lantalaista. Nauraa ja juo kiljua... Ei voi olla totta että joku ottaa moisen verbaalisonnan todesta.
Niitä perusteluja myös, viitaten kahteen viimeiseen kommenttiin. Mikä niin vaarallista, että voisi henki mennä? Höpötystä? mitä höpötystä? Verbaalisontaa, ??. Ja voisi kertoa oman tapansa asiaan eli talvi laavuiluun, mikäli sitä yleensä lainkaan on.
Äläpä anna tunareitten masentaa. Hienoista kokemuksista kerroit ja kiitos siitä. On sitä muutama yö itselläkin takana ja taas uusia hamutaan seuraavan sulan aikaan, kun pääsen rakastamalleni Tuntsalle. Mitä kairoja ap enimmäkseen kiertää?
Näinhän se on, ei tietenkään masennuta. Luonto on hyvä opettaja ja sieltä saa fyysistä ja psyykkistä voimaa sekä ymmärrystä elämään. Jos on jossain Suomen reunalla metsäkairan suojissa, makaa avolaavussa talviyötä, niin saattaa nähdä monet asiat eritavalla kuin niin sanottu tavallinen oravanpyörän puörittäjä, silloin voi joskus todeta, että on nämä minun asiat sentään paljon järkevämpiä verrattuna niihin moniin mielettömyyksiin mitä maailmalla tapahtuu, voi itsekseen hymyillä maailmanreunalla ja nähdä, hahmottaa sivulta ihmispoloisten touhuja. Ne omat aivot ovat usein myydyt työnantajalle ja massasieluisuus saa alaa, tarkoittaen että samanlaistutaan, pukeutuminen, monet tavat, kaavat, jne.
Itse olen jo käynyt tänätalvena pienen päivälenkin suksilla tekemässä, koska lunta on tällä metsäraiskioperällä ja aapaa, rämettä sivakoitavaksi. Siellä se korppi kaartelee haaskoja etsien ja teeritokka urpoo pakkaskoivuissa.
Käykäähän laavuilemassa, niin muisti paranee ja mieli kirkastuu.