Konekivääri lentokoneessa

KVG

Me-109:ssä rungossa olevat kk:t olivat tahdistettuja. 20 mm tykki ampui potkuriakselin ja spinnerin läpi, jolloin tahdistinta ei tarvittu. Tykin asennus oli mahdillista, kun V-moottori oli asennettu ylösalaisin ja veto potkuriakseliin tuli vaihteen kautta.

Alun alkaen I maailmansodan ensimmäiset eteen päin ampuvat kk:t olivat tahdistamattomia. Potkurin lapoihin oli asennettu kk-suihkun kohdalle teräslevy. Melkoista teknologiaa sekin! Saksalaiset sitten tajusivat tahdistaa ampumisen oikeaan hetkeen.

Hyvä kuva Mersun Daimler-Benz DB 605 moottorista: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/34/21/50/342150b429a9b56ebd6f03d0d58bb7fe.jpg Kuvasta näkee hyvin, miten tykki on saatu ampumaan potkuriakselin läpi. Konekiväärit oli asennettu moottorin yläosan molemmille puolille https://www.google.fi/search?q=me-109 armament&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwjvw7SjjcbLAhVKCZoKHfdoBusQsAQINA&biw=1384&bih=666#imgrc=8xJB0H55U4meMM:

Me-109 oli myös muitakin aseiden asennuskohtia, mutta pääsääntöisesti ne olivat kuvatulla tavalla asennettuja.

Millätavoin se laukaisuhetki tahdistettiin? Mekaanisesti? Millainen asennus/laiteisto?
Senhän piti toimia moottorin kierrosten muuttuessakin.

Tässä erittäin yksinkertainen piirros konekiväärin synkronoinnista Fokkerin mukaan mekaanisesti. Järjestelmä muistuttaa autonmoottorin nokka-akselia. Nostin tai nostimet ottavat voimansa potkuriakselilta ja tahdistavat konekiväärin lukon liikkeen potkurin lapojen suhteen.

Katso: http://www.aerospaceweb.org/question/weapons/guns/fokker-synchronizer.jpg

Minä olin toisessa maailmansodassa konekivääriampujana maataistelukoneessa, konekiväärillä ei silloin ammuttu sarjatulta vaan kiväärit olivat kertalaukausmallisia eli ampujalla piti olla hyvin nopea liipasinsormi ja sormella vaan lipsuteltiin liipasinta niin nopeasti että luoti meni aina potkurin lapojen välistä, menetti lomia jos ampui potkurin lapaan.

Minä taas olin kivväärampujana toisessa maailiman soassa. Tiputtelin näitä maataistulkonneita aina kun näin,usseinmiten eka laakilla tipahti. Lomia sai siitäkin.

Minä olin panssarilaiva Ilmarisella. Siinäpä olikin Booforssin kunnon tykit, ei mittään hernepyssyjä. Oli se kova sukellus kun ajettiin miinaan. Oli vielä oma miina, kyllä silloin vitutti, kylmää vettä ja huonot liivit. Eikä edes kuntsareita, amiraali sano vaan että perkeleen sillit kun upotitte hyvän laivan!

Myö höökittiin Vuoksen yli niil syöksyvenneil,ja uitiin sitte takas.

No, ilmasissi, odotellaan!!! Juttua!!!