Hei olen jo keski-ikäinen miehen kehossa oleva jo lapsesta tytöksi/naiseksi itseni tuntenut transnainen. Olen käynyt Hyksin transtutkimukset ja sieltä lääkärin kanssa sopinut että, vaikka kaikki testit on Ok, niin hän kirjoittaa nyt minulle paperin että olen määrittelemätön sukupuoliristiriitainen. Koska kysymys on suuresta asiasta joka vaikuttaa koko elämään, hän ehdotti vertaistukea ja sen johdosta mahdollista paluuta uudelleen tutkimuksiin jotka halutessani mahdollisesti johtaisivat transdiagnoosiin.
Vai onko kellään kokemuksia millä tavoin tutkimukset/diagnoosit menevät?
Sain tiedon että transtukipisteellä on naisten kokoontumisia kerran kuukaudessa.
Onko sinne tervetullut jo vähän vanhempi nainen?
Ja onko mahdollisesti muita tapoja saada vertaistukea, esim: jo prosessin läpikäyneeltä naiselta?
Nyt olen elämän tilanteessa että jatko olisi mahdollinen, ja ainakin toivon sitä kovasti.
Vai onko kellään kokemuksia millä tavoin tutkimukset/diagnoosit menevät?
Sain tiedon että transtukipisteellä on naisten kokoontumisia kerran kuukaudessa.
Onko sinne tervetullut jo vähän vanhempi nainen?
Ja onko mahdollisesti muita tapoja saada vertaistukea, esim: jo prosessin läpikäyneeltä naiselta?
Nyt olen elämän tilanteessa että jatko olisi mahdollinen, ja ainakin toivon sitä kovasti.
Vastaukset 33
Vanhimmat
että millaista vertaistukea tarvitset ja millä paikkakunnalla.
Oikea paikka keskusteluille on todellakin Transtukipisteen kuukausittaiset vertaistukikokoontumiset, mikäli asut kohtuullisen lähellä Helsinkiä. Ikärajoja ei ole ja mukana on myös vanhempia sukupuoltaan tutkiskelevia. Lisäksi viikoittain on "kevyempi" kokoontuminen kahvi-illan merkeissä jossa voit tutustua transsukupuolisiin laajemmalla skaalalla.
Sait väliaikaisen diagnoosin koska tutkimusryhmä totesi ettet ole vielä täysin orientoitunut. Vertaistuki on tuossa tapauksessa ihan paikallaan jotta saat selvyydet todellisista ajatuksistasi ja niiden pysyvyydestä. Siinä suhteessa lääkäri havaitsi vielä totain epävarmuutta ja laittoi tutkimukset jäähylle. Vertaistukitapaamiset useamman transihmisen kanssa antaa ehkäpä parempaa tukea omille ajatuksille.
Mikäli tutkittava on ns. selvä tapaus, annetaan suoraan F64.0 diagnoosi.
on jostain vertaistuki tapaamisesta? Minä en ole sellaista tarvinnut, enkä tarvitse.
Sä ootkin ihan saatanan kova jätkä!! Mäkään en oo maitoa juonut, enkä juo!!!1! Ei helvetti tapa ittes
tarvitsee vertaustukea? Jokainen normaali ihminen selviää asiasta ilman tukea.
ja tuloksen näkee.
ei oo ok sanoa toisille että ne tappais ittensä
Kuule, luepa noita eläkeläisen provoja vähän enemmän ja mieti sen jälkeen mikä on ok ja mikä ei...
Tuo "tapa ittes" tokaisu on nuorison tapa äärimmäiseen haukkumiseen. Osoittaa vaan kakaramaista mieltä.
Osoittaa, mutta kakaramaista on myös 66,6-vuotiaana (loppuvuodesta -49 syntynyt kun on) kirjoitella tuollaista, että kukaan ei tarvitse vertaistukea, kun itse ei omasta mielestään tarvinnut. Hän ei oman kertomansa mukaan ole koskaan tavannut yhtäkään transsukupuolista eikä haluakaan, mutta silti hän tietää millaisia toiset transsukupuoliset ovat ja kuinka paljon nämä vetävät pillereitä ja viinaa.
että miksi ihmeessä tarvitaan vertaistukea? Ei transsukupuolisuus todellakaan, niin ihmeellinen asia ole etteikö siitä yksin selviä.
On paljon helpompaa mm. edetä tutkimuksissa ja hoitoprosessissa kun ei tarvitse joka asiaa oppia kantapään kautta. On paljon helpompaa saada tietoa henkilökohtaisessa keskustelussa kuin kaivella joka asiaa netistä tms.
Voi olla että aloittaja olisi saanut suoraan oikean diagnoosin, ilman lykkäystä kun olisi käynyt ennakkoon vertaistukitapaamisessa. Joskus huomaamatta heitetty sivulause voi pilata jatkon.
asiantuntevat mielipiteet. Mitä niin ihmeellistä tutkimuksissa ja hoidoissa on, että niistä pitäisi etukäteen keskustella? Mitä voi joutua oppimaan kantapään kautta?
Kiitos asiallisista vastauksista. Tarvitsen ehkä tukea/neuvoja lähinnä käytännön asioissa en siinä miltä itsestä tuntuu. Tiedän olevani nainen ja tahtoisin olla sitä myös fyysisesti siitä ei ole epäselvyyttä mutta asian tekee vain vaikeammaksi se että asia vaan koskee muitakin läheisiä ihmisiä kuin vaan minua. Isästä, puolisosta, pojasta, työkaverista ja ym. Tuleekin äkkiä muu henkilö johon on totuttu . Itse kokisin olevani sama kuin ennen mutta sellainen mikä minun piti aina olla, muut vaan on tottuneet siihen väärään mutta heille oikeaan. Tämä on se ongelma etten aiheuttaisi minulle rakkaille ihmisille suuria ongelmia.
Tuo minullekin tuttu tilanne. Eräät sukulaiset sanoivat että olen itsekäs kun korjasin sukupuoleni enkä ajatellut kuinka paljon se aiheuttaisi epämukavuutta heille. Tuntui raskaalta että syytetään itsekkyydestä kun haluaa elää onnellisena. Ei auttanut muu kuin kovettaa itsensä ja jättää nuo mielipiteet omaan arvoonsa, oma onnellisuus on tärkeintä. Miksi pitäisi kärsiä sen vuoksi jotta toisilla olisi mukavaa. Onneksi suurin osa läheisistäni tuki minua ja melkein kaikki muutkin huomasivat ettei prosessini sittenkään vaikuttanut heidän elämäänsä mitenkään.
Moni näistä asioista on hyvinkin henkilökohtaisia asioita joista ei kerrota tällaisella anonyymilla keskustelupalstalla jossa tulee heti paskaa silmille, kuten jo huomaatkin eräistä aiemmista viesteistä. Suosittelen lämpimästi vertaistukitapaamiseen osallistumista vaikka se olisi vähän vaikeampaakin. Jo kerralla tai parilla saat paljon tietoa joka auttaa prosessissa eteenpäin ja vähentää psyykkistä kuormitustasi.
että mitä tärkeää tietoa saa vertaistukitapahtimassa? Ei mitään sellaista mikä auttaisi kaapista ulos tulemisessa. Jokaisen se on itse tehtävä ja kukin tekee sen tavallaan. Ei siinä paljon transyhteisön lässytys auta.
Kerro nyt lopultakin, että mitä sellaista tietoa sieltä saa mikä auttaa prosessissa eteenpäin. Ei niin yhtään mitään. Kaikki vaan parkuvat sitä, että miten vaikeaa kaapista ulos tulo on.
Paras tapa kaapista ulos tuloon se, että tekee sen räväkästi. Sitten sen näkee, että mitä tapahtuu. Ei Minulle ainakaan tapahtunut yhtään mitään vaikka tein sen todella julkisesti. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat edelleen kavereitani. Elämä ei muuttunut kuin siltä osin, että aloin pitää erilaisia vaatteita.
Sinunlaisesi hiirulaiset tekevät itse asian niin todella vaikeaksi. Vaikka tästä tuleekin taas paskaa niskaan, niin Ruotsin reissu ex vaimon kanssa oli todella mukava. Siellä me "tytöt" Tanja ja minä katselimme Tukholmaa.
yllättävän hyvin ihmiset suhtautuvat TS ihmiseen.
Voitko nyt henkisesti paremmin kuin ennen korjausprosessia?
Tuolla kirjoittajallahan on prosessi vielä kesken.
Mitä yhteistä on vertaistuella ja sillä, että voiko henkisesti paremmin prosessin jälkeen? Ei niin yhtään mitään. Vertaistuki tapahtumassa vain lässytetään siitä kuinka kamalaa on, kun ei uskalla tulla kaapista ulos ja kertoa ihmisille miten asiat ovat. Onko kimppa parkuminen jotenkin mukavampaa kuin yksin parkuminen?
Mistä sinä tiedät mistä aiheista siellä puhutaan kun et ole käynyt koskaan.
Normaali ihminen ei tarvitse mitään transyhteisöä joka lässyttää ja parkuu turhia.
Jos haluan puhua vaikkapa politiikkaa, urheilua, kalastusta, niin en siihen mitään hiton transyhteisöä tarvitse. Juttelen niistä aivan muissa yhteyksissä vaikka grillillä kahvia juodessa.
Mene sitten juttelemaan sinne grillikaveriesi kanssa, mutta älä väitä puutaheinää asiasta josta et tiedä hölkäsenpöläystä.
Voit lopettaa tuon tyhjänpäiväisen jankuttamisen. Jos tutkimusyksikön lääkäritkin ovat suositelleet vertaistukea, hekin ovat katsoneet toiminnan hyödylliseksi. Vaikka sinä et ole katsonut sitä tarpeelliseksi, joku muu voi tarvita sitä hyvinkin.
että mitä hyödyllistä siellä vertaistuki tapahtumassa oikein tapahtuu? Mitä hyödyllistä siellä touhutaan?
Minäkö siis en tiedä transsukupuolisuudesta mitään? Ei edes tullut mieleen mikään vertaistuki, sillä en sellaista tarvinnut. Lääkärit nyt voivat tunnetusti selittää mitä tahansa puutaheinää.
Mikä sinusta tekee naisen, noin niinku omasta mielestä? Olet aivan hakoteillä itsesi kanssa.
naisen? Nimenomaan se, että olen transsukupuolinen ja olen koko elämäni tuntenut itseni naiseksi, kuten kaikki muutkin transsukupuoliset naiset.
Perustele tuo erikoinen väitteesi, että millä tavalla olen hakoteillä itseni kanssa. Olenko hakoteillä siitä syystä, että uskallan elää elämääni ilman jotain transyhteisöä? Koska en halua ympärilleni mitään iniseviä piiperöitä.
Koko transyhteisö perustuu siihen, että se on keskinäisen kehumisen kerho. Siellä kehutaan, että voi kun näytät ihanalta. Voi voi, kun olet muuttunut ja rintasi ovat selvästi kasvaneet vaikka rintsikoihin on tosiasiassa tungettu vessapaperia. Mutta kun niin kovin halutaan kuulla, paskanjauhantaa siitä kuinka on muuttunut.
Annetaan hyviä "neuvoja" toinen toisilleen siitä, että miten on hyvä tulla kaapista ulos.
Kuljetaan pitkin nurkkia mahdollisimman neutraaleissa vaatteissa, että kukaan ei vaan kiinnittäisi huomiota. Pelätään niin perkeleesti omaa olemassaoloa ja elää uskalletaan vain jossain "hemmetin transyhteisössä". Kun lopultakin uskalletaan tulla ulos, niin pelätään jokaista vastaantulija ja jos joku sattuu vähänkin vilkaisemaan, niin heti paniikissa tulkitaan, että se tunnisti ts naiseksi.
Paras tapa tulla kaapista ulos on kertarysäys kuten minä tein. Minuakin pelotti tosi paljon, että mitä saan, kuulla, mutta yllätys olikin hyvin myönteinen sillä en saanut kuulla mitään ikävää, kuin kahdelta henkilöltä.
Mielenkiintoisia väittämiä ihmiseltä joka ei ole missään tekemisissä "transyhteisön" kanssa. (Mikähän tällainen "transyhteisö" oikein on) Mutta ainahan eräät ihmiset ovat päteviä tietämään asioista joita ei tunne vähääkään. Sinulle on tärkeintä saada psyykkisesti vedettyä muutkin samalle tasollesi kuin mitä olet itse. Et voi uskoa että joillakin meneekin hienosti.
se että sinä et tarvinnut sitä, ei tarkoita että muut eivät sitä tarvitse, aika yksinkertaista
Me kaikki tiedämme jo, että eläkeläinen on yksinkertainen. Mutta noista viesteistä on jo viis vuotta, hän on sittemmin rauhoittunut.
Ei transsukupuolisuus niin ihmeellinen olekaan.
Ihmeellistä on se, miten niin monen TS:n lähipiiriin on siunaantunut ihmisiä, jotka haluavat tehdä siitä HIRMUISEN ongelman.
kolmea kännistä lukuun ottamatta otti asian ihan normaalilla tavalla. Jos joku haluaa esim seuraa, että uskaltautuu ensimmäistä kertaa naisena ulos, niin lähden mielelläni kaveriksi.
Ei se taivas sieltä niskaan putoa ja kun alkujännityksestä selviää, niin kaikki menee hyvin. Varsinkin jos ei ole oikein hemmetin kookas, niin ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Mitä siellä vartaistuki tapahtumassa tapahtuu? Mistä siellä puhutaan ja mitä hyötyä siitä on?
Ethän sinä tarvitse vertaistukea, näinhän olet aina väittänyt. Miksi siis olisit noista tilaisuuksista edes kiinnostunut. Ne jotka tuntevat tarvitsevansa vertaistukea, osallistuu tilaisuuksiin ja saa sieltä sen mitä menee hakemaankin.