KOTIMAA
Salainen koulukokeilu Pirkkalassa 1970-luvulla: Sdp johti lasten marxilaista aivopesua
Tavoitteena oli sosialistinen Suomi, selviää dosentti Jari Leskisen tuoreesta kirjasta.
Tuomo Lappalainen
SK 18/2016|5.5.2016 00:01
8 min
(4)
Luettu (4 010)
Facebook (96)
Joukko porvarillisia kansanedustajia jätti eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen huhtikuussa 1975. He vaativat hallitukselta selitystä Pirkkalassa paljastuneesta ennenkuulumattomasta kokeilusta.
”Julkisuutta kaihtaen ja koululaisten vanhemmilta salassa on Pirkkalan peruskoulussa kokeiltu historian opetuksessa Tampereen yliopiston psykologian laitoksen valmistamaa opetusmonistetta”, allekirjoittajat aloittivat.
Heidän mukaansa moniste antoi ”täysin vinoutuneen kuvan historiallisista aikakausista ja historian tapahtumista”, keskittyi ”yksinomaan kommunistisen propagandan kannalta tarkoituksenmukaisesti esiin poimittuihin seikkoihin” ja oli kirjoitettu ”kommunistisen kirjoittelun omaksumaa käsitteistöä käyttäen ja painottaen”.
Kysymys huipentui klassisen parlamentaarisen kaavan mukaisesti: Oliko hallitus tietoinen, että Suomessa järjestettiin Kouluhallituksen johtamana ”järjestelmällistä yksipuolista poliittista kiihotusta” – ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoi ryhtyä ”oppilaiden suojaamiseksi”.
Pirkkalan kokeilu meni todellisuudessa vielä pitemmälle kuin suuri yleisö tai edes asiasta metelin nostaneet kansanedustajat tiesivät. Dosentti Jari Leskiseltä ilmestyy toukokuussa Siltalan kustantamana Kohti sosialismia! -niminen teos, jossa hän käy läpi neljänkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kirjasta selviää, että marxilainen opetus ei rajoittunut vain historiaan, vaan sitä annettiin myös maantiedossa, yhteiskuntaopissa, kansalaistaidossa ja ympäristöopissa. Koekaniineina oli yhteensä tuhatkunta koululaista: viidesluokkalaisia, yhdeksäsluokkalaisia ja jopa vastikään koulunsa aloittaneita 6–7-vuotiaita ensimmäisen luokan oppilaita.
Kokeilun takana eivät myöskään olleet vain muutamat marxilaiset tutkijat ja Kouluhallituksen virkamiehet, vaan sillä oli käytännössä pääministeripuolue Sdp:n tuki, vaikka demarit myöhemmin kohun alettua ottivat etäisyyttä pahimpiin ylilyönteihin.
Leskinen on löytänyt useita todisteita siitä, että Sdp oli jopa aktiivisesti vauhdittamassa Pirkkalan kokeilua, koska se uskoi pystyvänsä sen avulla edistämään laajemminkin koulutuspoliittisia ja myös valtapoliittisia tavoitteitaan.
Aluksi hanke naamioitiin demarivetoisen YK-liiton avulla ”kansainvälisyyskasvatukseksi”, jotta se ei olisi herättänyt turhaa huomiota. Myöhemmin sen hallintoa ja rahoitusta varten luotiin Kouluhallitukseen ja opetusministeriöön eräänlainen varjo-organisaatio, jota luotetut toverit pyörittivät keskenään muodollisista käskyvaltasuhteista välittämättä.
Kun Pirkkalan kokeilua alettiin valmistella vuodenvaihteessa 1971–1972, Kouluhallitusta johti Sdp:n R. H. Oittinen, moninkertainen ministeri ja puolueensa koulutuspolitiikan pääideologi. Hän oli osallistunut 1968 Ruotsin Rönnebyssä sosiaalidemokraattisten koulutuspoliitikkojen kansainväliseen kokoukseen. Siellä Oittinen ja matkalla mukana ollut Kouluhallituksen seuraava pääjohtaja Erkki Aho keskustelivat Leskisen mukaan ”sosialistisen koulutuspolitiikan tavoitteista, jotka muutamaa vuotta myöhemmin kirjattiin myös Pirkkalan kokeilun tavoitteiksi”.
”Rönnebyn kolmepäiväisessä kokouksessa keskusteltiin siitä, kuinka määrätietoisesti harjoitetun sosialistisen koulutuspolitiikan avulla pystyttäisiin luomaan koululaisten mieliin mahdollisimman myönteinen kuva sosialistisesta yhteiskunnasta”, Oittisen matkaraporttiin tutustunut Leskinen kirjoittaa.
Raportissa Oittinen arvioi muun muassa ruotsalaisten kanssa käymiensä keskustelujen perusteella, että ”määrätietoisen koulutuspolitiikan avulla voidaan luoda sosialismille edellytyksiä ihmismielissä”.
1970-luvun alussa Sdp:ssä oli erikseen määritelty maantieto, historia, yhteiskuntaoppi ja kansalaistaito ”puolueelle ideologisesti tärkeiksi oppiaineiksi”, joiden koulukirjoihin oli saatava työväenluokan maailmankatsomuksen mukaista tietoa.
”Sdp:n koulutuspoliittisten vaikuttajien mielestä peruskoulun historianopetuksessa keskeisintä oli opettaa asiat tiukasti poliittisesta marxilaisesta vastakohta-asetelmasta käsin”, Leskinen arvioi. Marxilaisuuden jättäminen pois opetuksesta ylläpiti ”porvarillista hegemoniaa” ja ”palveli taantumusta enemmän kuin edistystä”.
Matti Louekoski, opetusministeri 1971–1972, kiteytti pelin hengen syksyllä 1969 laatimassaan muistiossa. Sen ydinajatus oli, että sosialistinen koulutuspolitiikka mahdollistaisi koko yhteiskunnan muuttamisen ennen pitkää perusrakenteita myöten sosialistiseksi.
Samoihin aikoihin Suomessa oltiin siirtymässä peruskouluun, joka myös oli Sdp:n pitkäaikainen tavoite.
”Kun ikäluokka toisensa jälkeen olisi läpikäynyt pakollisen perus
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/salainen-koulukokeilu-pirkkalassa-1970-luvulla-sdp-johti-lasten-marxilaista-aivopesua/?shared=909129-af19ccc0-999
Salainen koulukokeilu Pirkkalassa 1970-luvulla: Sdp johti lasten marxilaista aivopesua
Tavoitteena oli sosialistinen Suomi, selviää dosentti Jari Leskisen tuoreesta kirjasta.
Tuomo Lappalainen
SK 18/2016|5.5.2016 00:01
8 min
(4)
Luettu (4 010)
Facebook (96)
Joukko porvarillisia kansanedustajia jätti eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen huhtikuussa 1975. He vaativat hallitukselta selitystä Pirkkalassa paljastuneesta ennenkuulumattomasta kokeilusta.
”Julkisuutta kaihtaen ja koululaisten vanhemmilta salassa on Pirkkalan peruskoulussa kokeiltu historian opetuksessa Tampereen yliopiston psykologian laitoksen valmistamaa opetusmonistetta”, allekirjoittajat aloittivat.
Heidän mukaansa moniste antoi ”täysin vinoutuneen kuvan historiallisista aikakausista ja historian tapahtumista”, keskittyi ”yksinomaan kommunistisen propagandan kannalta tarkoituksenmukaisesti esiin poimittuihin seikkoihin” ja oli kirjoitettu ”kommunistisen kirjoittelun omaksumaa käsitteistöä käyttäen ja painottaen”.
Kysymys huipentui klassisen parlamentaarisen kaavan mukaisesti: Oliko hallitus tietoinen, että Suomessa järjestettiin Kouluhallituksen johtamana ”järjestelmällistä yksipuolista poliittista kiihotusta” – ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoi ryhtyä ”oppilaiden suojaamiseksi”.
Pirkkalan kokeilu meni todellisuudessa vielä pitemmälle kuin suuri yleisö tai edes asiasta metelin nostaneet kansanedustajat tiesivät. Dosentti Jari Leskiseltä ilmestyy toukokuussa Siltalan kustantamana Kohti sosialismia! -niminen teos, jossa hän käy läpi neljänkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kirjasta selviää, että marxilainen opetus ei rajoittunut vain historiaan, vaan sitä annettiin myös maantiedossa, yhteiskuntaopissa, kansalaistaidossa ja ympäristöopissa. Koekaniineina oli yhteensä tuhatkunta koululaista: viidesluokkalaisia, yhdeksäsluokkalaisia ja jopa vastikään koulunsa aloittaneita 6–7-vuotiaita ensimmäisen luokan oppilaita.
Kokeilun takana eivät myöskään olleet vain muutamat marxilaiset tutkijat ja Kouluhallituksen virkamiehet, vaan sillä oli käytännössä pääministeripuolue Sdp:n tuki, vaikka demarit myöhemmin kohun alettua ottivat etäisyyttä pahimpiin ylilyönteihin.
Leskinen on löytänyt useita todisteita siitä, että Sdp oli jopa aktiivisesti vauhdittamassa Pirkkalan kokeilua, koska se uskoi pystyvänsä sen avulla edistämään laajemminkin koulutuspoliittisia ja myös valtapoliittisia tavoitteitaan.
Aluksi hanke naamioitiin demarivetoisen YK-liiton avulla ”kansainvälisyyskasvatukseksi”, jotta se ei olisi herättänyt turhaa huomiota. Myöhemmin sen hallintoa ja rahoitusta varten luotiin Kouluhallitukseen ja opetusministeriöön eräänlainen varjo-organisaatio, jota luotetut toverit pyörittivät keskenään muodollisista käskyvaltasuhteista välittämättä.
Kun Pirkkalan kokeilua alettiin valmistella vuodenvaihteessa 1971–1972, Kouluhallitusta johti Sdp:n R. H. Oittinen, moninkertainen ministeri ja puolueensa koulutuspolitiikan pääideologi. Hän oli osallistunut 1968 Ruotsin Rönnebyssä sosiaalidemokraattisten koulutuspoliitikkojen kansainväliseen kokoukseen. Siellä Oittinen ja matkalla mukana ollut Kouluhallituksen seuraava pääjohtaja Erkki Aho keskustelivat Leskisen mukaan ”sosialistisen koulutuspolitiikan tavoitteista, jotka muutamaa vuotta myöhemmin kirjattiin myös Pirkkalan kokeilun tavoitteiksi”.
”Rönnebyn kolmepäiväisessä kokouksessa keskusteltiin siitä, kuinka määrätietoisesti harjoitetun sosialistisen koulutuspolitiikan avulla pystyttäisiin luomaan koululaisten mieliin mahdollisimman myönteinen kuva sosialistisesta yhteiskunnasta”, Oittisen matkaraporttiin tutustunut Leskinen kirjoittaa.
Raportissa Oittinen arvioi muun muassa ruotsalaisten kanssa käymiensä keskustelujen perusteella, että ”määrätietoisen koulutuspolitiikan avulla voidaan luoda sosialismille edellytyksiä ihmismielissä”.
1970-luvun alussa Sdp:ssä oli erikseen määritelty maantieto, historia, yhteiskuntaoppi ja kansalaistaito ”puolueelle ideologisesti tärkeiksi oppiaineiksi”, joiden koulukirjoihin oli saatava työväenluokan maailmankatsomuksen mukaista tietoa.
”Sdp:n koulutuspoliittisten vaikuttajien mielestä peruskoulun historianopetuksessa keskeisintä oli opettaa asiat tiukasti poliittisesta marxilaisesta vastakohta-asetelmasta käsin”, Leskinen arvioi. Marxilaisuuden jättäminen pois opetuksesta ylläpiti ”porvarillista hegemoniaa” ja ”palveli taantumusta enemmän kuin edistystä”.
Matti Louekoski, opetusministeri 1971–1972, kiteytti pelin hengen syksyllä 1969 laatimassaan muistiossa. Sen ydinajatus oli, että sosialistinen koulutuspolitiikka mahdollistaisi koko yhteiskunnan muuttamisen ennen pitkää perusrakenteita myöten sosialistiseksi.
Samoihin aikoihin Suomessa oltiin siirtymässä peruskouluun, joka myös oli Sdp:n pitkäaikainen tavoite.
”Kun ikäluokka toisensa jälkeen olisi läpikäynyt pakollisen perus
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/salainen-koulukokeilu-pirkkalassa-1970-luvulla-sdp-johti-lasten-marxilaista-aivopesua/?shared=909129-af19ccc0-999
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valtiopetos