yhtä kuolevaisia ollaan kuin puut

oma elämän käännekohtani oli, kun todella ymmärsin, että joku päivä kuolen ja kaadun kuten puut tekevät, ja sitten kukaan ei enää muista että oon koskaan ees elännytkään tällä pallolla, ja että se "joku" päivä ei suinkaan ole jossain ultra-kaukaisessa tulevaisuudessa välttämättä. Kuinka nopeasti yksikin vuosi vierähtää! Kun on nuorempi, teini-ikäinen, sitä aina miettii että "mitä sitä tekee isona", ja sitä unelmoi päivät, kesät, syksyt talvet, mutta on niin saamaton ja pelkuri ettei saa tehdyksi mitään vaan makaa vain kotonaan. Jos on väsynyt ja sairaalloinen, se onkin aika helppoa. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu tarmokkaiksi aikaansaajiksi jotka harrastavat noin kymmentä eri harrastusta ja pyyhältävät tapahtumasta toiseen ja joilla on enemmän ystäviä kuin mistä muistaa pitää lukua.

kai mulla on kolmenkympin kriisi. sitä tajuaa että nyt, JUURI NYT, täytyy tehdä elämälleen jotain tai kohta on liian myöhäistä. Mitä kauemmin unelmoi ja suunnittelee tekevänsä asioita, sitä suurempi homma on sitten aikanaan, kun todella pitäisi ottaa härkää sarvista ja todella tehdä jotain. Se on vähän sama kuin jos eläisi velaksi: aikanaan tulee laskun paikka ja kuitin tuoja on viikatemies.
3426
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Terveppää vaan mitä mun täytyis tehä jos mä ajattelen koko ajan vaan sitä että ostan käsi aseen ja ammun itteltäni aivot pellolle mut aina välil musta tuntuu siltä. Kertoisitko mitä voisin tehdä asialle??

Äänestä
  • Mä voisin tohon yrittää vastata omalta kannaltani, koska ite en oo koskaan tommosta ajatellu, mutta kaveri teki itsemurhan 1994 ja siskolla oli saman suuntaisia ajatuksia silloin päässä, mutta onneks sai suunsa auki ja alko puheleen mun kaa. Helpotti kuulema, että ei muuta kun suu auki ja jonkun kaa juttelemaan oli se sit joku sukulainen, kaveri tai vaikka ammattilainen. Ympäristö kuitenkin jää suremaan, vaikka mitä ite ajattelis...

    Äänestä

  • Lene kirjoitti:

    Mä voisin tohon yrittää vastata omalta kannaltani, koska ite en oo koskaan tommosta ajatellu, mutta kaveri teki itsemurhan 1994 ja siskolla oli saman suuntaisia ajatuksia silloin päässä, mutta onneks sai suunsa auki ja alko puheleen mun kaa. Helpotti kuulema, että ei muuta kun suu auki ja jonkun kaa juttelemaan oli se sit joku sukulainen, kaveri tai vaikka ammattilainen. Ympäristö kuitenkin jää suremaan, vaikka mitä ite ajattelis...

    http://users.utu.fi/lietzen/michael/helmi2000.html

    Tässä on mielestäni mielenkiintoinen teksti luettavaksi. Itseäni aihe kiinnostaa, joten sen lukeminen oli helppoa. Sinulle (siis kenelle tahansa joka lukee tätä) aihe saattaa tuntua oudolta, vastenmieliseltä, kiinnostavalta jne. miltä tahansa (en voi sitä tietää) mutta suosittelen lukemaan tuon tekstin varsinkin loppuun asti.

    En halua kenenkään teistä lukevan sitä väkisin sillä tarkoitukseni on vain antaa ajatuksen aihetta.
    Omaan elämän palapeliini tunsin saavani tuosta tekstistä jotakin lisää joka tuntuu hyvältä ja oikealta. (OMASTA MIELESTÄNI!! HUOM! SINÄ TEET OMAT JOHTOPÄÄTÖKSESI ITSE)

    Löysin kyseisen tekstin pari päivää sitten ja kun satuin lukemaan viestejänne, niin ajattelin laittaa sen muidenkin luettavaksi. Onnea palapeleihinne, toivottavasti pystyin antaa jollekkin jotakin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


survivor kirjoitti:

oma elämän käännekohtani oli, kun todella ymmärsin, että joku päivä kuolen ja kaadun kuten puut tekevät, ja sitten kukaan ei enää muista että oon koskaan ees elännytkään tällä pallolla, ja että se "joku" päivä ei suinkaan ole jossain ultra-kaukaisessa tulevaisuudessa välttämättä. Kuinka nopeasti yksikin vuosi vierähtää! Kun on nuorempi, teini-ikäinen, sitä aina miettii että "mitä sitä tekee isona", ja sitä unelmoi päivät, kesät, syksyt talvet, mutta on niin saamaton ja pelkuri ettei saa tehdyksi mitään vaan makaa vain kotonaan. Jos on väsynyt ja sairaalloinen, se onkin aika helppoa. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu tarmokkaiksi aikaansaajiksi jotka harrastavat noin kymmentä eri harrastusta ja pyyhältävät tapahtumasta toiseen ja joilla on enemmän ystäviä kuin mistä muistaa pitää lukua.

kai mulla on kolmenkympin kriisi. sitä tajuaa että nyt, JUURI NYT, täytyy tehdä elämälleen jotain tai kohta on liian myöhäistä. Mitä kauemmin unelmoi ja suunnittelee tekevänsä asioita, sitä suurempi homma on sitten aikanaan, kun todella pitäisi ottaa härkää sarvista ja todella tehdä jotain. Se on vähän sama kuin jos eläisi velaksi: aikanaan tulee laskun paikka ja kuitin tuoja on viikatemies.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu