Oletko nainen koskaan kohdannut kummitusta?

tumman pelottavan hahmon, päättelin että liikaa stressiä ja tekemistä, mielikuvitus temppuili ennen nukahtamista

Yksi haamu

En ole nähnyt koskaan mitään kummajaisia, mutta nauroin videolle.

Sellaisen yhdenlaisen tosi kertomuksen voin kertoa kuminaama kummituksesta...

Veljeni oli tuolloin semmone 15 vuotias nuorukainen, minä 4v nuorempi.
Yhtenä talvi iltana, kun olimme kahdestaan keittiössä, yhtäkkiä veli ikunaan katsoessaan muuttui kalpeaksi, kuin haamu, huusi vapisevalla ännellään "Äitiiiii! !!!" ja luikahti pöydän alle. Siellä hengästyneenä vapisi. Minä siinä ihmettelemään, että mistä on kyse. Meinasi naurattamaankin veljeni ilme ja yhtaikaa huolestutti. Pidin häntä siinä iässä oikein isona jo ja tuollainen käytös hämmästytti minua...
Kohta selvisi syy, kun veljeni kaverit tulivat sisälle naureskellen kuminaamari kädessään. Sellaista ruttuista, ei mitenkään miellyttävän näköistä vanhaa miestä kuvasi tuo naamari, kuin psykopaatti murhaajaa..Olibat ikkunastamme kurkkineet naamari päässä :D
Eli yhden kalpean haamun olen nähnyt elämässäni, veljeni..

olen ja kerroin siitä kerran hänelle, jota täällä kaipailin ajat sitten.. tuskinpa minua enää kaiken jälkeen kaipaa eikä varmaan tyhmiä juttujani muista.

ei ehken tarvitse vastata ;)

En ole tavannut...:) Vaikka mielessä kyllä kummittelee koko ajan yksi mörkö...:)))

Onni pelottelee kummituksilla

pötkin peiton alle piiloon

Joo. Katsoin kerran peiliin ja säikähdin.

Olin kylläkin ehkä unessa. Äitini kuoli. Hän saapui luokseni kummituksena tai jonkinlaisena sieluna. Ilmoitti lähtevänsä pois tästä maailmasta. Seurasin äitiäni sieluna. Äiti haamu tai sielu lähti Taivaaseen kirkaaseen valoon hautausmaan kappelissa, jossa hänet oli siunattu haudanlepoon. Tämä oli mitä ilmeisemmin unta, mutta tällä tavalla olen kohdannut kummituksen unessa, äitini.

Ehkä minulla oli äitiäni ikävä, sillä hän oli kuollut kolme viikkoa aikaisemmin. Ikävä purkautui unessa pois ja minä sain herättyäni ryhtyä nukkumaan kunnolla hyvin paljon onnellisena positiivisesta "unesta". Rakastin äitiäni, paljon, miksi oli häntä ikävä silloin ja vielä ajoittain nytkin.

Ei ne ole tärkeitä. Jeesus on. Mitä sä niistä välität?