No siinä se tulikin. Olen 30v mies ja ensi viikolla menen neurologin luo keskustelemaan lääkityksestä.
Huolestuttaa ja jopa pelottaa. Muutunko lääkityksen myötä, mitä jos se ei auta, miten ilmenee mahdolliset haittavaikutukset. Tietenkin puhun näistä lääkärille, mutta kertokaa te.
Huolestuttaa ja jopa pelottaa. Muutunko lääkityksen myötä, mitä jos se ei auta, miten ilmenee mahdolliset haittavaikutukset. Tietenkin puhun näistä lääkärille, mutta kertokaa te.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen muuttunut mielestäni ihmisenä pääosin melko vähäisesti lääkityksen myötä, mutta ne muutokset mitä on, ovat olleet pitemmässä juoksussa merkittäviä, jotkut lyhyemmässäkin.
Tietenkin ylipäätään keskittyminen, tarkkaavaisuus ja lähimuistin/muistin toiminnan parantuminen auttaa arjessa, jollon sitäkin kautta on lunkimpi ja paremman tuulinen, mutta lisäksi lääkitys tuntuu fiksaavan filttereitä ja puskureita aivojen prosesseissa, joten ei tule oltua niin vittumainen/ajattelematon kun vastaa ihmisille, pinna kestää ylipäätään oleellisesti paremmin. Malttia on tylsissä tilanteissa sen verran enemmän, että toki esim. jonotus yhä on ikävää hommaa, mutta ei sentään sietämättömän ärsyttävää. Lisäksi hinku aiempiin dopamiinia nostaviin kotilääkityksiin on pienempi/olematon lääkkeen ollessa päällä, ts. ei tupakanhimoa, ylensyömistä...
Tiivistettynä, olen mielestäni yhä sama ihminen, samat ilot ja surut, asiat on vaan paremmin, kevyempää, ja sitä kautta hyvin luonnollisen oloista parempaa oloa ja eloa.
Haittavaikutuksia oman lääkkeeni kanssa on ollut aika vähäisesti. Suuta taisi alussa kuivata tavallista enemmän.