Pakko kysyä että minkälaisia teidän 5v pojat on? Entä jos hällä on isompi sisar niin kuinka he tulevat toimeen?
Meillä 5v pojan kanssa meinaa usko loppua. Hän on arkisin päiväkodissa. Siellä menee hyvin ja hän on kiltisti. Kotona kun ollaan ilman siskoa, niin hän on kiltisti ja osaa käyttäytyä suht hyvin. Mutta kun sisko 7v on kotona, niin nämä nahistelevat ihan koko ajan. Toinen ärsyttää toista taukoamatta. Hirveetä kiljumista ja huutoa. Ei leikitä mitään rauhassa. Lyödään, revitään, ärsytetään kaikin tavoin. Myös tyttö ärsyttää poikaa, ei ainoastaan toisinpäin. Automatkoilla ärsytetään toinen toistaan ja pidetään hirveää meteliä. Kaupassa kun ollaan kaikki yhdessä, niin poika juoksee ympäriinsä ja villiinnyttää tytön samaan. Jos käyn ilman miestäni kaupassa lasten kanssa, niin usein menee hyvin, koska teen heille erittäin selväksi miten käyttäydytään. Toki sama tehdään heille selväksi myös silloin kun olemme kaikki siellä. Kaupassa ei uskota kun kielletään.. hävettää kun miehen raivo kuuluu välillä kauas. Toki jos siskolla/veljellä on jokin hätä, niin heistä huomaa että välittävät toisistaan.
Mutta sitten pojasta.. hän on tosiaan pvkodissa useimmiten kuin enkeli. Kotona hän sitten tekee kaikkea semmoista mitä ei saisi, ei usko yhtään mitään mitä sanotaan tai kun kielletään, ruokapöydässä tappelevat siskon kanssa kumpi saa istua äidin vieressä (isän vieressä ei kelpaa olla) , hän itkee aina kiukkuitkua kun ei jotain saa mitä haluaa. Kun mies kieltää niin hän nauraa vaan ja mieheltä palaa pinna. Mies ei vaan enää jaksa. Yksi ilta hän lähtikin menemään kun suuttui lapsille tosissaan. Toki hän takas tuli, mutta hän on itse useasti sanonut ettei jaksa.
Onko muilla tälläistä? Ja vinkkejä saa antaa millä saisi tuon itkuraivarin pois kun jokin ei mene halutunlaisesti? Ja millä ylipäänsä saa tottelemaan. Tuntuu ettei ole mitään kunnioitusta etenkään isää kohtaa. Onko tämä vaan jtn monta vuotta kestävää uhmaa..
En jaksa lukea kommentteja siitä, että miksi hankitte lapsia yms...
Meillä 5v pojan kanssa meinaa usko loppua. Hän on arkisin päiväkodissa. Siellä menee hyvin ja hän on kiltisti. Kotona kun ollaan ilman siskoa, niin hän on kiltisti ja osaa käyttäytyä suht hyvin. Mutta kun sisko 7v on kotona, niin nämä nahistelevat ihan koko ajan. Toinen ärsyttää toista taukoamatta. Hirveetä kiljumista ja huutoa. Ei leikitä mitään rauhassa. Lyödään, revitään, ärsytetään kaikin tavoin. Myös tyttö ärsyttää poikaa, ei ainoastaan toisinpäin. Automatkoilla ärsytetään toinen toistaan ja pidetään hirveää meteliä. Kaupassa kun ollaan kaikki yhdessä, niin poika juoksee ympäriinsä ja villiinnyttää tytön samaan. Jos käyn ilman miestäni kaupassa lasten kanssa, niin usein menee hyvin, koska teen heille erittäin selväksi miten käyttäydytään. Toki sama tehdään heille selväksi myös silloin kun olemme kaikki siellä. Kaupassa ei uskota kun kielletään.. hävettää kun miehen raivo kuuluu välillä kauas. Toki jos siskolla/veljellä on jokin hätä, niin heistä huomaa että välittävät toisistaan.
Mutta sitten pojasta.. hän on tosiaan pvkodissa useimmiten kuin enkeli. Kotona hän sitten tekee kaikkea semmoista mitä ei saisi, ei usko yhtään mitään mitä sanotaan tai kun kielletään, ruokapöydässä tappelevat siskon kanssa kumpi saa istua äidin vieressä (isän vieressä ei kelpaa olla) , hän itkee aina kiukkuitkua kun ei jotain saa mitä haluaa. Kun mies kieltää niin hän nauraa vaan ja mieheltä palaa pinna. Mies ei vaan enää jaksa. Yksi ilta hän lähtikin menemään kun suuttui lapsille tosissaan. Toki hän takas tuli, mutta hän on itse useasti sanonut ettei jaksa.
Onko muilla tälläistä? Ja vinkkejä saa antaa millä saisi tuon itkuraivarin pois kun jokin ei mene halutunlaisesti? Ja millä ylipäänsä saa tottelemaan. Tuntuu ettei ole mitään kunnioitusta etenkään isää kohtaa. Onko tämä vaan jtn monta vuotta kestävää uhmaa..
En jaksa lukea kommentteja siitä, että miksi hankitte lapsia yms...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.