Kuka oli tämä sankari joka välitti kaljaa alaikäiselle kihniössä? Ylä-Satakunnan mukaan kauppias
soitti poliisit paikalle. Hatun nosto kauppiaalle. Tämän välittäjän ajatusmaailma on vinoutunut kun
pitää lasten kanssa kaljoitella. Soittakaa poliisille jos tapaatte tällaista käytöstä.
soitti poliisit paikalle. Hatun nosto kauppiaalle. Tämän välittäjän ajatusmaailma on vinoutunut kun
pitää lasten kanssa kaljoitella. Soittakaa poliisille jos tapaatte tällaista käytöstä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä ei tiedä muka kukaan mitään. Olisko että oliskin jonkun uskonlahkon tai sitten selaisen muka
silmää tekevän tuttava joka hakee kaljaa alaikäisille? Kauppiaalle suuri kiitos että käräytit tän loisen.
Kaikki tuki hänelle.
Muistakaa Hakumiestä!
Mää join kaljaa ekan kerran kun olin 13v. Joskushan se on harjoteltava, ja joskus se kuitenkin alkaa. Älkää kukkahatut vinkuko. Kaikkihan me ollaan oltu nuoria. On otettu kaljaa, tai tehty kiljua. Aivan normaalia, ja niin se on aina ennenkin ollut.
Totta puhut..ite otin esimmäisen kännin 9- vanhana isän kiljupöntöstä salaa ja ajelin vielä mopolla kylillä naapurin vesisaavit nurin...vanhemmat ukot joskus piruuttaan juotti kiljujaan ja aamulla oi sitte "maha kipee"..ei tarvinnu kouluun lätee..ei minusta kuitenkaan juoppoa tullut 16 vuotiaasta asti olin työelämässä metsä hakkuilla ym. ja nyt vietän hyvin ansaittuja eläke påiviä ja kaitsen lasten lapsiani päivisin...en kuitenkaan kannusta ketään alaikäsille alkoholia ostamaan enkä hyväksy sellasta
Sinä 42 isomahainen pullonpohjalasien takaa maukan pihaa seuranneena. Sinunlaisista ei tämä paikka
nouse. Toki sinulla on oikeus olla juoppo . Mutta lapset ovat lapsia ja se pitäis ymmärtää ja tuntea vastuu.
Tässä vähän purtavaa. Elettiin vuotta -93 . Me pojat olivat päättäneet vähän juhlia. Oli talvi ja pakkaskelit, ja piilotetut kaljat jäätyivät hankeen.
Harmittelimme tapahtunutta ja juhlatunnelmakin hieman lopahti. Isäni joka oli silloin 35 vuotias, sai tietää touhuistamme jostakin. Kun seuraavan kerran puhuin yökylään lähdöstä , poikien luo, isäni tokaisi. Onko kaljat jo ostettu, ja etteivät vaan jäätyisi. Menin sanattomaksi, mutta sopersin että ei meillä mitään...... Siihen isäni sanoi että kotoa saat reissuusi kaljat , kunhan olette kunnolla. Hämilläni kerroin tarinani kavereilleni, jotka ihmettelivät isäni käytöstä. He kertoivat kotonaan isäni kommentista, josta seurasi että.... Vanhempiemme suostumuksella meillä oli kaveripiirissä , aina kun tarvitsimme juotavaa. Homma pysyi hallinnassa ja otimme ensihumalat hyvillä mielin, vanhempiamme kunnioittaen. Kaveriporukka johon kuuluin elää normaalia elämää. Kaikilla on työ, perhe , eikä ongelmia alkoholin kanssa. Joskus aina tapaamme , ja illan aikana tarina käy kääntämässä vanhempiemme mukavassa suhtautumisessa . Nyt nelikymppisenä kahden lapsen isänä, ihmettelen myrskyä vesilasissa. Joitain vuosia vielä ja otan isäni opit käyttöön.
Kyllä niillä kaljareissuilla tuli vainajiakin kihniössä. Et ei ne nyt niin hienosti mennyt.
Ei tässä ole mitään myrskyä vesilasissa. Tuollaiset kauppojen nurkilla norkoilevat lapsille kaljaa ja tupakkia välittävät hakijat tekevät siksi että saavat puhua ja haukkua kuinka huonoja toiset ovat.
Ja jotka haluavat aina jotain pahaa toisille.
Paskat. Antakaa nuorison pitää lystiä.
"Onks tietoo?"
Voi voi! Menee pian kullanmurujen maha kaljasta ruikulille, kun on pontikkaan tottunut.