No onko joku vaan lopettanut tupakoinnin? justiin jossaki väitettiin että 3-5% pystyy lopettamaan tupakoinin ilman apuvälineitä...
Taitaa olla puppua... luulen että pystyn lopettamaan tupakoinnin välittömästi kun niin päätän. En ole koskaan yrittänyt lopettaa ja olen poltellut n. 5vuotta..
Taitaa olla puppua... luulen että pystyn lopettamaan tupakoinnin välittömästi kun niin päätän. En ole koskaan yrittänyt lopettaa ja olen poltellut n. 5vuotta..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin minäkin luulin. Olen aina pitäny itseäni vahvana persoonana, mutta paskanmarjat!! Minä olen heikko paskiainen. Yksin on todella helppo olla polttamatta, mutta kun lähtee kahville tai kaljalle tai kouluun tai kaverille tai muuten vaan jonnekin missä tapaa kavereita, niin alkaa aina tekemään mieli tupakkia. PRKLE!!!!!
Onnistuu kyllä,sunnuntaista asti ollut polttamatta,melkein parikymmentä vuotta röökiä tuli kiskottua!Ja lopettaminen onnistui ihan nikotiini purkan avulla.Vieroitusoireita ei ole ollut,eikä röökiä tehnyt suuremmin mieli!Jotenkin tuntuu et tähän asti on ollut jopa ihan liian helppoakin.Joskus yrittänyt hampaat irvessä laastarin kanssa,mutta hermot kireellä tupakan himossa kieriskelyn jälkeen luovuttanut eli esim.nikotiinilaastari ei itselleni sovi.Kannattaa ihan kokeilla mikä tapa itselleen sopii ja ei muutakun yrittämään :)
...yli kymmenen vuotta vähintään askin päivässä.sitten lopetin noin vaan ilman mitään jippoja.se on vaan tapa.tai ainakin mulla oli.ei tee mieli edes humalassa.
Tuossa linkissä on kerrottu paljon erilaisia käytännön keinoja tupakoinnin lopettamiseksi:
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=235&ID=27
Kannattaa katsoa ne valokuvat sivun loppuun asti. : )
Toi oli hyvä sivu. Kannattaa käydä kattomassa!
Lopetin 12 vuotta sitten, polttelin 15v. Muutama vesiperä ennen ku viimeen päätös piti. Pitää oppia nauramaan ittellensä, pää sitä tupakkia kaipaa ei kruppi
Itse en ole koskaan polttanut, mutta kumppanini joka on polttanut 12-vuotiaasta asti eli noin 10 vuotta onnistui siinä lopulta kun tarpeeksi asiasta jäkätin. Vaikka eihän sen toisen sanominen koskaan auta, itsehän sitä täytyy haluta. Kumppanini on ollut muutamia sortumisia lukuunottamatta ilman tupakkaa jo monta kuukautta. Asiaa ei edistä että kaikki hänen kaverinsa polttavat, mutta on hän huomannut positiivisia muutoksia ja uskon/toivon että hän pysyy päätöksessään. Liian moni tuntemani ihminen on kuollut syöpään enkä kestäisi jos kumppanini päätyisi yhdeksi heistä. Tiedän ettei tupakoimattomuus suojele syövältä, mutta kaipa se nyt edes eduksi on.
Mä en ole lopettanut. Olen vaan ollut polttamatta yli kahdeksan kuukautta (kesäkuun 13pv:stä asti). Saman ajan olen ollut juomatta olutta. Kossua lipittelen joskus. Niinkuin nytkin ;)
suosittelen niin kuin itsellä onnistui . pidätte työpaikalla irti tupakasta projektin kaikille halukkaille,jos saatte vielä työnantajan mukaan tukemaan niin kuin meillä ,nikotiini laastareilla. itse olen ollut nyt 10 vuotta ilman tupakkaa,ennen poltin noin 25v.päivääkään en ole katunut.
Luin kyseisen jutun. Vähän ihmetytti että prosentti on noin pieni. Mutta kai se on niin että vaan noilla prosenteilla on tarpeeks tahdonvoimaa lopettaa se ilman apuvälineitä. Itse oon myös polttanu viitisen vuotta ja lopettaminen ei oo onnistunu vielä edes apuvälineillä... Oon kyllä moneen kertaan yrittäny,mut ehkä vielä joskus. :)
Lupaa se itsellesi. Itseäsi petät, jos lupauksen rikot. Itse sen tiedät, etkä voi mitenkään perustella lankeemustasi. Et voi valehdella. Kyllä aina muille voit keksiä syitä ja puolustuksia, mutta peilille et voi.
Olin polttanut 40 v. ja rupesin kasvattamaan itselleni tupakkakieltoa, ensin määrätyn kellonlyömän mukaan ja lopuksi vikkonpäivien. Sitten stumppasin tupakkani eräänä päivänä ja sanoin, että tämä on sitten viimeinen.
Siitä on nyt 4 v.
Pari kertaa olen nähnyt unen, että poltin tupakan. Olinpa onnellinen, kun heräsin painajaisesta.
Olen polttanut 15 vuotta ja nyt ensimmäistä päivää polttamatta, ja että on vaikeaa...! Koko päivä on ollu tupakki mielessä... Eniten pelkäsin fyysisiä vieroitusoireita, mutta uskon, että vaikeinta on päästä psyykkisiin tekijöihin liittyvistä tavoista eroon (aamurutiinitupakka jne.) Toivoa en menetä, sillä tiedän, että ensimmäiset 48 tuntia ovat vaikeimpia...
Olin polttanut kolmekymmentä vuotta, loppuvaiheessa toista askia päivässä, puolisoni samaten. Vuosi ja kolme kuukautta sitten lopetimme yhdessä. Käytimme purkkaa, imeskelytabletteja, laastareita - mitä milloinkin. Ensimmäinen puoli vuotta oli täyttä helvettiä; emme edes pystyneet puhumaan toisillemme normaalilla äänellä. Seuraavan puolivuotisen aikana aloimme jo nähdä savuttomuuden hyviä puolia: kunto parani kohisten, ihon väri muuttui ja rahapussin pohjalla rupesi näkymään muutakin kuin nöyhtää. Vuoden kohdalla tupakanhimo äityi ankaraksi, mutta sitten se hävisi kokonaan. Nyt matkustelemme ja shoppailemme tupakkarahoillamme. En ikinä olisi ryhtynyt savuttomaksi, jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa se on! Mutta: voi, kun olisin tehnyt tämän jo ajat sitten...