Miksi asiat ratkaistaan vihalla, vaikka ainoa asia, jota tarvitsisimme on rakkaus?
Olen kyllästynyt vihaamaan itseäni. En voi ominaisuuksilleni mitään. Tykkään olla kateellinen. Kateuteni johtuu siitä, että tahtoisin olla tietynlainen, vaikkapa älykäs, jotta saisin rakkautta. Ja jos en ole suorittamassa, teen jopa niin pitkälle, että itsemurhan teen, jos nykyinen elämä ei onnistu. On aina helppoa ajatella, että voisi syntyä uuteen elämään aina, kun jokin ei minua miellytä. Itsemurhasta on tullut ajatus, jonka survon tehtävälistalleni jokaisen vastoinkäymisen tullessa eteeni. Inhoan autistisen robottimaista käytöstäni. Olen lammasaivoinen. En osaa ajatella itsenäisesti.
Paljon olisi asiaa, mutta verbaaliset taitoni eivät riitä ilmaisemaan kaikkea kuin vähän kerrallaan. Tunnen kyllä tietynlaisia tunteita tietynlaisista asioista, mutta että tekstiä osaisin väsätä kaikesta siitä?? Varmaan minulta tulee useampikin viesti tähän asiaan liittyen näköjään, kun en osaa ilmaista itseäni. Jos jotain ajattelen, ajatukseni katkeutuu kumminkin. Kirjoitelmien tekeminen on aina ollut raastavaa. En koskaan keksi mitään ja usein onkin jäänyt palauttamatta lukiokursseille tarvittavia tehtäviä. Minulla oli kyllä asiaa liittyen otsikkoon, mutta eipä näköjään ollutkaan.
Olen kyllästynyt vihaamaan itseäni. En voi ominaisuuksilleni mitään. Tykkään olla kateellinen. Kateuteni johtuu siitä, että tahtoisin olla tietynlainen, vaikkapa älykäs, jotta saisin rakkautta. Ja jos en ole suorittamassa, teen jopa niin pitkälle, että itsemurhan teen, jos nykyinen elämä ei onnistu. On aina helppoa ajatella, että voisi syntyä uuteen elämään aina, kun jokin ei minua miellytä. Itsemurhasta on tullut ajatus, jonka survon tehtävälistalleni jokaisen vastoinkäymisen tullessa eteeni. Inhoan autistisen robottimaista käytöstäni. Olen lammasaivoinen. En osaa ajatella itsenäisesti.
Paljon olisi asiaa, mutta verbaaliset taitoni eivät riitä ilmaisemaan kaikkea kuin vähän kerrallaan. Tunnen kyllä tietynlaisia tunteita tietynlaisista asioista, mutta että tekstiä osaisin väsätä kaikesta siitä?? Varmaan minulta tulee useampikin viesti tähän asiaan liittyen näköjään, kun en osaa ilmaista itseäni. Jos jotain ajattelen, ajatukseni katkeutuu kumminkin. Kirjoitelmien tekeminen on aina ollut raastavaa. En koskaan keksi mitään ja usein onkin jäänyt palauttamatta lukiokursseille tarvittavia tehtäviä. Minulla oli kyllä asiaa liittyen otsikkoon, mutta eipä näköjään ollutkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minähi mieluummin kirjootan kuin puhun. Yksinpuhelu toki onnistuu, mutta sekin on enimmäkseen kiroilua
Mulla on samaa vikaa.. mulla on vaikeuksia matikan kanssa myös.. saaks sitä aivon osaa joka hoitaa noita verbaalisia kykyjä ja esim matikkaa aktivoitua jollain aineella tai tavalla että yhtäkkiä oppisikin uusia taitoja? semmosenkun keksisi niin kelpaisi
Jeesus kykeni saamaan sokeat näkeviksi ja kuurot kuuleviksi. Eli ehkä aivoja voi muokata parapsykologialla. Jotkut ovat saaneet savant-kykyjä pelkällä kolahduksella päähänsä. Jos voisin, irtautuisin ruumiistani ja eläisin vapaata elämää. Ei tarvitsisi miettiä, mistä saisi rahaa tai ruokaa, sillä ne ovat vain materiaalisen kehon ongelmia. Materiaalisen kehon ylläpito tarvitsee materiaalista ravintoa. Eikä edes tarvitsisi tehdä töitä! Ainut probleema tässä on se, etten tiedä, onko se mahdollista. Tiedän kyllä, että kehostapoistuminen on mahdollista, mutta onko se mahdollista lopullisesti? En tiedä. En nimittäin tahtoisi tuottaa läheisilleni pettymystä. Jostain kyllä luin, että on mahdollista vaihtaa sielua eli joku kehoton henki voisi tulla asuttamaan kehoani. Pitäisi vain tietää, miten henkiä kutsutaan paikalle. Ja vaikka olenkin lukenut, se ei tarkoita, että se olisi ollut totta. Mutta kyllä minä henkiin ja kehostapoistumiseen uskon. Se riittää minulle.
Maailman sairaudesta:
Aktiivimalli on sellainen. Olen jo tällä hetkellä niin suuressa syrjäytymisvaarassa, että ei huvittaisi jatkaa huonoa elämää. Valtio ei aio edes minua tukea, joten miksi minun täytyisi olla täällä kärsimässä? Sitäkö yhteiskunta tahtoo? Miksi ilo ei ole tärkeintä elämässä vaan itsensä korottaminen muiden yläpuolelle, jotta voisi pärjätä elämässä? Onko itsekkyys muka oikeasti totuus? Ihmiset yrittävät menestyä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka, kaikkien olisi helpompi elää ja ihmiset saavat tarpeeksi ruokaa elääkseen? Ehei. Mutta silti tätä menestymistä tuutataan totuudeksi. Onko se muka hienointa elämässä? Ja raha? Materialismi tietenkin!