Pääsin opiskelemaan 19 vuotiaana suoraan lukion jälkeen sairaanhoitajaksi ammattikorkeakouluun, jotenkin oli aina sellainen tunne, että se ei ole minun lopullinen ammatti, mutta jatkoin kuitenkin opintoja. Nyt 9 vuotta ammatinvalinnasta on jäänyt asia harmittamaan. Minusta tuntuu kovasti etten halua työskennellä sairaanhoitajana. Olen siis kokeillut eri työpaikkoja tehohoidosta, päivystykseen, lasten sairaanhoitoon jne. mutta mikään ei ole kokonaan napannut.
Hain nyt tänä keväänä opiskelemaan uutta alaa ja luin ahkerasti kokeeseen, mutta koska minulla on jo ammattikorkeakoulututkinto minua rangaistaan siitä ei-ensikertalaisena hakijana ja mahdollisuudet päästä yliopistoon on todella huonot.
Masentaa kun ei hoitsun hommat yhtään nappaa tämän 9 vuoden kokemuksen jälkeen. Jos olisin tiennyt, että tällä tavalla muuttuu tää korkeakouluihin hakeminen, en olisi hakenut sairaanhoitajaksi opiskelemaan heti 19 vuotiaana.
Hain nyt tänä keväänä opiskelemaan uutta alaa ja luin ahkerasti kokeeseen, mutta koska minulla on jo ammattikorkeakoulututkinto minua rangaistaan siitä ei-ensikertalaisena hakijana ja mahdollisuudet päästä yliopistoon on todella huonot.
Masentaa kun ei hoitsun hommat yhtään nappaa tämän 9 vuoden kokemuksen jälkeen. Jos olisin tiennyt, että tällä tavalla muuttuu tää korkeakouluihin hakeminen, en olisi hakenut sairaanhoitajaksi opiskelemaan heti 19 vuotiaana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moni uusi opiskelija korkeakouluissa aloittaa opinnot kolmekymppisenä, ja vanhempiakin löytyy joukosta. Jos mahdollisuudet on huonot, niin pitää yrittää kovemmin. Se ei ole mikään syy jättää hakematta. Paremminkin sitä hienompi juttu on kun sitten pääsee opiskelemaan... Jos se on mitä haluaa... Jos uskoo omaan epäonnistumiseen eikä yritä kunnolla, niin se ainakin sulkee ovet tulevaisuudessa varmuudella.
Etkös voisi lukea avoimessa opintoja ja sitä kautta päästä sisään? Ja rahoitat opintos tekemällä hoitajana keikkaa kun sulle sopii? Voithan sä hakea muitakin duuneja koulutuksestas riippumatta. Mä oon entinen hoitsu ja se oli kans virhe opiskella se, niin vaihdoin alaa työkokeilujen ja freelanceduunien kautta muualle. Nyt en oo 6v tehnyt hoitsun hommia ja eikä musta oo siihen
joo no mä kokeilen sitä avoimen kautta. onneks on vaihtoehtoja.
Kai olet tietoinen ettet ole oikeutettu avoimen aikana opintotukeen ja tuskin työttömyysetuuteenkaan koska sinulla on jo ammatti johon olet työllistynyt. Kysy ammattilaisilta ennen kuin teet yhtikäs mitään!
En kyl ajatellut elää millään tuilla jos opiskelen avoimessa. Ihan vaan töissä kävisin opiskeluiden ohella ja niin tein myös amk-opintojen aikana :D
Samoja ajatuksia ja hyvin sama tilanne. 11v sitten valmistuin sairaanhoitajaksi ja olen kokenut, etten löydä paikkaani alalla, jossa kaikki päivät tuntuvat samalta. Alalla ei ole edes mahdollisuuksia aitoon urakehitykseen. Kadun että nuoruuden maailmanparannus vimmassani valitsin hoitoalan.
Hain nyt yhteishaussa toista kertaa yliopistoon opiskelemaan. Pääsykokeisiin lukeminen oli jälleen haastavaa työn ja perheen ohella, mutta pakko yrittää jos niistä muutamista paikoista kilpailee.
Uudistus on jollainlailla ymmärrettävä, mutta kyllä se syö tätä naista jos tämänkään vuoden urakka ei tuota tulosta.
onneksi on myös muita, jotka ymmärtää mun tilanteen.
Mä oon lähihoitaja ja en voi sietää tätä työtä. Oon ollut vanhustyössä, kehitysvammaisten ja lasten kanssa. En tiedä mikä on ollut vähiten uuvuttavaa ja kurjaa työtä. Mietin alan vaihtoa joka päivä ja ensi yhteyshaussa aion hakea jonnekin. Ihan sama, vaikka en millekään korkeakouluun pääse. Kunhan voisi tehdä jotain aivan muuta kuin lähärin hommia.
Muutaman vuoden sairaanhoitajan työtä tehneenä kannustan teitä alanvaihdosta haaveilevia hakemaan uudelleen kiinnostaville aloille! Tsemppiä, toivottavasti saatte aikaa ja jaksamista pääsykokeisiin lukemiseen jostain. : )
Itse olen ajatellut irtisanoutua, jotta voin lukea pääsykokeisiin intensiivisesti. En näe muuta ratkaisua. En voi kuvitella tekeväni tätä työtä eläkeikään saakka, tämä vie terveyden ja yövuorojen tekeminen tuntuu aina vain vaikeammilta. Ymmärrän toki, että työpaikkavaihtoehtoja on paljon meillä. Olen tehnyt kolmivuorotyötä somaattisella puolella ja olen kurkkuani myöten täynnä huonoja työvuorolistoja (joihin ei itse ole saanut aina vaikuttaa), huonoa ja välinpitämätöntä johtamista, jatkuvien ilta- ja viikonloppuvuorojen vaikutusta sosiaaliseen elämään ja tuntuu, että työtehtäviä lisätään, vaikka palkka ei nouse, etkä saa enempää aikaa hommien tekemiseen. Työvuorot ovat myös usein niin kiireisiä ja rankkoja, että työt jäävät väkisin pyörimään mieleen kotiin tullessa.
Sairaanhoitajan työssä on paljon ihania puolia ja tuntuu hyvältä, kun potilaat kiittävät hoidosta. On palkitsevaa kun vaativissa tilanteissa saadaan tiiminä potilas voimaan paremmin. Työkaverit ovat yleensä olleet aivan mahtavia! Jokaisen pitääkin punnita, onko niitä hyviä puolia enemmän kuin huonoja...