Mitä sanotte tähän. Tapailen ihanaa naista ja vietettiin viikonloppuna pikkujouluja ja vaihdettiin pienet lahjat. Tuli joulun vietto puheeksi ja hän ehdotti, ettei hankita enää mitään lahjoja kun nyt jo ne lahjat vaihdettiin. En vastannut siihen vielä mitään kunnolla. Voiko noin tehdä tai sopia? Tai miksei voi, mutta onko kukaan sopinut?
(Ketju on suunnattu naisille)
(Ketju on suunnattu naisille)
Vastaukset 86
Vanhimmat
Lisään vielä että lähinnä mietin meneekö jotenkin latteaksi, jos ei edes osteta joululahjoja?
Ei mene. Olen sanonut miehelleni että hän on minulle lahja joka päivä.
Emme ole 25 vuoden aikana vaihdelleet lahjoja.
Mitäh?! Jo olisit vaivautunut lukemaan aloituksen, olisit huomannut 2 asiaa: ketjussa keskustellaan naisten keskisistä suhteista, ei heterosuhteista, ja toiseksi kyse on tapailuvaiheesta eikä 25 vuoden suhteesta. Lukekaa aloitusviesti ennen vastaamista.
En suosittele. Tulee käymään siten, että molemmat pähkäilette tahoillanne ostaako toinen kuitenkin jotain ja päädytte hankkimaan varalahjan. Ellei käy niin että toinen hankkii lahjan ja toinen ei, kiusallista. Vaikka ette kumpikaan hankkisi mitään jouluna alkaa kaduttaa. Ei tule toimimaan, kokemuksesta puhun.
Sopikaa että voi hankkia jotain pientä ja määritelkää suunnilleen mikä on pientä, että tulee vähän vastaavat lahjat.
Toki jos naisystäväsi ehdottomasti toivoo ettei enempää lahjoja osteta, ei kannata kiistelemäänkään alkaa. Sitten seuraa tuo pähkäilyvaihe...
Tämä on niin totta. Älkää vaan erehtykö sopimaan mistään lahjattomuudesta.
Samaa mieltä kuin edellinen!
Ehdota vaikka itsetehtyjä joululahjoja, kumpikin tekee sitten mitä haluaa ja osaa.
Olen samaa mieltä kuin edelliset, menee ehkä vähän vaikeaksi ja tylsääkin sopia jostain lahjattomuudesta. Sano vaikka että haluaisit mielelläsi hankkia jonkun pienen lahjan, koska se kuuluu joulutunnelmaan. Olisi hyvä mielestäni myös suurin piirtein sopia mitä pienellä lahjalla tarkoitetaan. Persoonalliset lahjat ovat hyviä, jos sellaisen keksii.
Lahjan pitää ehdottomasti olla persoonallinen, muuten lahjan antaminen on tyhjä ele.
Jos hän sitä itse ehdotti, mikset voisi suostua ehdotukseen. Ehkä ei pidä lahjojen ostosta tai vaivaantuu jatkuvista lahjoista. Toisaalta eipä kaikki ole niin kuin ääneen sanotaan. Keskustelkaa yleisemmin lahjapolitiikasta, jos siten saisit parempaa selkoa.
Lahjojen suuruudesta sen verran, että itse olen nähnyt toimivaksi sopia summasta. Ei toki eurolleen mutta esim. 40-50 euroa. Sekin menee yli, jos ostaa kalliin lahjan ennen kuin ollaan vakiintuneessa suhteessa. Vakiparina voi sitten vuosien kuluttua ostella kalliimpaakin jos kukkaro kestää ja siltä tuntuu.
Ymmärrän tuon vaivaantumisnäkökulmankin, mielestäni lahja ei voi maksaa liian vähän mutta voi maksaa liikaa. Itse en ainakaan tykkäisi, jos joku antaisi ylettömän joululahjan vaikka sekin olisi outoa jos ei antaisi mitään. Mikä sitten on yletöntä kenenkin mielestä, jos on hyvin erilaiset lähtökohdat asiasta voi olla eri käsitys. Itse en ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tätä olisi tarvinnut kauheasti ajatella.
Mielestäni esimerkiksi kirjalahjat ovat hyviä, jos on lukeva ihminen kyseessä ja jos tuntee toisen maun. Mitä tahansa kirjaa ei kannata ostaa umpimähkään. Kirjat maksavat noin 10- 40 euroa kirjakaupoissa ja antikvariaateissa. Ajattelen että 10- 20 euron lahja ei ole yletön, 40 euroa taas on jo aika paljon etenkin jos ollaan tunnettu vasta lyhyen aikaa. Joku voi kokea toisin ja pitää 20 euroa liiallisena.
Tämä lahja-aihehan onkin loppujen lopuksi aika merkittävä. Itselläni on myös aina ollut käsitys, että noista lahjojen suuruusluokista vallitsee yleinen konsensus. Yhdenkään kumppanin kanssa asiasta ei ole tarvinnut keskustella. Kaipa sitä pyörii omassa kuplassaan.
0-30 euron lahja on sopiva tapailuvaiheessa, 50 euroa olisi jo ehdoton katto mutta ei tosiaan ole tullut vastaan. 20:llä eurolla saa jo hyvän lahjan ostettuna, itse tehtynä paljon vähemmälläkin. Jos ei muista mitenkään jouluna, no antaa melko välinpitämättömän kuvan itsestään.
Hyvä aihe. Voisin väittää että valtaosalla Suomessa on yhteinen näkemys lahjojen suhteen. Yleisesti on tapana, ettei (aikuisten kesken) lahjoilla pröystäillä. Lapsille hankitaan nykyään suurempiakin lahjoja.
Tapailu on tutustumisvaihe, en odottaisi lahjaa lainkaan jos on tavattu muutamia kertoja. Jos on jo tapailtu/seurusteltu vuoden verran, näkisin että kuuluu asiaan muistaa jonkinlaisella lahjalla. Näin ainakin itse toimisin ja olen tähän saakka toiminut. Kirja on aina mieluisa lahja, villasukat myöskin. Liput kulttuuritapahtumiin ovat yleensä liian kalliita tapailuvaiheen lahjoiksi, vaikka muuten ovatkin hyviä lahjoja. Niitä voi hankkia vakiintuneessa suhteessa.
Sain kerran joululahjaksi itse tehdyn pipon, se oli aivan paras lahja. Sellaiset lahjat on muutenkin parhaita, joissa on nähty vaivaa, on mietitty ja käytetty aikaa.
Aina voi ostaa suklaata, jollei muuta keksi ja tietää toisen pitävän suklaasta. Tarkkaan mietitty lahja on tietysti huomaavaisempaa.
Hyvä lahja voi olla myös lahjoitus toisen puolesta tärkeän asian hyväksi.
Sopimaton lahja seurustelukumppanille voisi olla joulukukka. Liian neutraalia.
Täysin samaa mieltä joka kohdasta. Joulukukka olisi kyllä vähän lattea lahja seurustelukumppanilta, yleensä vanhemmille sukulaisille viedään joulukukkia.
Joulukukka annetaan naapurille tai mummolle ja vaarille.
Älkää ostako suklaata pliis, jos toinen vaikka yrittää laihduttaa.. Muutenkin pitäis laittaa aikaa siihen, että keksii just oikean lahjan rakkaalleen.
Mitenkä sen voisi tietää, jos laihduttamisesta ei ole koskaan ollut puhetta.
Niinpä, sekin on vähän kyseenalaista jos ilman muuta olettaa toisen laihduttavan. Vähän kuin sanoisi, että olet niin lihava että pitää laihduttaa.
Todellakin, vähänkö olis loukkaavaa..
Mä tykkäisin!!!!
Kannatan itse tehtyä lahjaa, jos suinkin jotain syntyy. Ostolahjakin on passeli.
Vai ettei mitään, se on vasta huono idea. Arvaas mistä tiedän...
Ei joulukukkaa sentään. Noin yleisesti kukat/suklaa ovat oheislahjoja, ei kai niitä yksinään anneta.
Menipäs väärään paikkaan.
Täällä ap, mahtavaa että moni on vastannut! Johtopäätös, on paras sopia että ostetaan lahjat;)
Lahjan hinta alkoi nyt myös kiinnostaa, oletteko siis kaikki sitä mieltä että sopiva lahja maksaisi maksimissaan 50 euroa, mutta sekin useimpien mukaan liikaa että mielellään paljon vähemmän? Onko täällä joku joka odottaisi kalliimpaa lahjaa ja pitäisi muuten pihinä?
Tiedoksi vielä että tapailu on kestänyt noin 4 kuukautta:)
Miten kukaan voisi pitää pihinä jos hankkii monen kympin lahjan, mahdoton ymmärtää. Neljän kuukauden tapailu on vasta alkua, siinä vaiheessa ei aikuinen ihminen muutenkaan vielä kummempia odottele. Jos parisuhde heti alusta alkaen perustuu rahan ja tavaran vaihtoon, ei voi jatkossakaan odottaa sen syvällisempää kontaktia.
Samaa mieltä, ihan hullua muutenkin joku viidenkympin lahja yhtäkkiä. Eri jos asutaan jo yhdessä ja kaikki on muutenkin yhteistä.
Neljä kuukautta on lyhyt aika ja tuossa vaiheessa 50 euroa lahjaan on ennemminkin liikaa kuin liian vähän. Itse pitäisin kyllä aika kummallisena, jos se olisi jonkun mielestä pihiä. Pihi on sellainen, joka ei voi tarjota teekuppiakaan ja pitää kirjaa joka eurosta.
Ei ole pihiä, en tiedä mitä kertoo suhteesta tai nykyajasta, että sitä pitää kysyäkään.
Eikö naapuripalstalla ollut jokin aika sitten lahjakeskustelu, jossa mainittiin kylpylämatkoja yms. Sen tapaiset kalliit lahjat kuuluvat vakiintuneeseen suhteeseen, ei suinkaan tapailuun jossa on tunnettu muutama kuukausi. Pysyvässäkin suhteessa hintavista lahjoista ja muistakin suuremmista hankinnoista pitäisi neuvotella.
Mitäs muuten jos jollakin on periaatteena, ettei osta ikinä kellekään joululahjoja? Tuli mieleen tästä aloituksesta. En nyt sitten tiedä miksi olisi, enkä tiedä ketään. Ihan ajatuksena vain.
Itse olen periaatteen nainen, joten pitäisi varmaan ymmärtää muidenkin periaatteita, jos niihin on joku järkevä syy. Ei joku joululahja muutenkaan ole elämää suurempi kysymys.
Mikä periaate, joku uskonto vai?
No vaikka, että ei halua osallistua kulutuspainotteisen jouluun ja boikotoi kaupallisuuden vuoksi koko joulua tai vastustaa ylipäätänsä kristilliseen arvomaailmaan liittyvää joulun viettoa. Toki monet uskonnolliset ja kulttuuriset traditiot eivät juhlista joulua. Tai niin kuin joku sanoi, että kokee joulun vain lasten juhlana lahjanvaihdon osalta.
Poliittinen vakaumus siis voisi olla myös kyseessä. Entäpä joulun vietto ylipäätään? Juhlisiko silloin jouluakaan?
Tunnen pakonomaista tarvetta oikaista virhekäsityksesi. Joulun vietto Suomessa pohjautuu kahteen eri traditioon, kristilliseen ja sitä edeltävään kekriin. Suurin osa jouluun liittyvistä tavoista liittyykin nimenomaan tuohon kekriin, esimerkiksi kekripukki edeltää joulupukkia. Suomalaiset siis viettävät joulua riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta.
Jatkan vielä, itse ainakin ymmärrän jos joku ei halua viettää joulua syystä tai toisesta. Minä taas en vietä synttäreitä, koska en ole ikinä tajunnut miksi vanhenemista pitäisi juhlia. En siis halua synttärilahjoja, mutta annan niitä kuitenkin muille jotka viettävät omia synttäreitään. Jokainen tehköön viettämisissä mielensä mukaan.
Kritisoin sitä että joulu tai joku muu juhla nähdään nimenomaan lasten juhlana. Mielestäni se on ankeuttamista, mitä Suomessa harrastetaan muutenkin jatkuvasti. Aikuisilla on ihan yhtä suuri oikeus iloon ja hauskuuteen kuin lapsillakin.
Näin juurikin, hämmentävää miten tietämättömiä osa on. Väittäisin suurimman osan viettävän joulua lähes tai täysin irti kristillisyydestä.
Koulussa ei opeteta tästä aiheesta paljoakaan, siksi monet ovat varmaan tietämättömiä. Tai sitten ovat eläneet tiiviisti jossakin uskonlahkossa ja kaikki tieto, joka siihen ei sovi on suljettu pois.
Öö onpas täällä taas kärkästä porukkaa liikenteessä. Tällainen ketju on aika kevyt paikka keskustella traditioiden syvyyksistä. Tiedän hyvin kekrin perinteen ja kyllähän sitä edelleenkin vietetään, hieman aikaisempaan ajankohtaan yleensä kai kuitenkin.
Itse vietän joulua aika tavalliseen tapaan lahjoja, ruokaa ja koristeluja myöten. Onhan ulkona pimeää ja kylmää. Iloa ja touhua on silloin kivempi harrastella sisällä. Ns uskonnollisiin tapahtumiin osallistun harvemmin.
En tiedä mitä tarkoitat kevyellä paikalla, tykkään asiakeskustelusta ja näköjään moni muukin. Tuo mitä sanot ei muuta sitä tosiasiaa, että kekri ja joulu ovat sulautuneet yhteen. Kekriä on alettu uudelleen viettää erikseen, mutta kyse on hyvin pienimuotoisesta ilmiöstä. Ei tosiasioissa ole mitään kärkästä, ne ovat neutraaleja.
Itse tykkään mennä kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin, mitä tänä vuonna ei tietenkään tule tapahtumaan :(
Niin onhan se kiva että täällä on myös asiakeskustelua kaiken muun vastapainoksi. Minulla vaan omassa elämäntilanteessani taitaa järjen puoli vähän takuta edelleen niin kuin ne muutkin puolet..
Nuo perinteiden eri kerrostumat ovat itsestäni kiva juttu, ja hyvä ymmärtää :) Itse olen joskus käynyt jouluaamun kirkossakin tavan vuoksi isäni seurana vaikka kirkosta olinkin eronnut. On mielenkiintoista olla perillä siitä mitä kirkossa saarnataan. Joululaulutilaisuudet ovat kauniita osallistua tunnelmallisissa kirkoissa.
Mullekin tulisi tosi omituinen fiilis, jos olisi vasta jotain tapailua ja toinen ostaisi jonkun kalliin lahjan. Mun mielestä viiskymppiä tai neljäkymppiäkin on ihan järkyttävän paljon joululahjaan. Ja ihan olen töissäkäyvä, jos joku nyt miettii sitä. Eri tosiaan jos asutaan yhdessä, mutta en tajua silloinkaan mitään ylikalliita lahjoja, reissuja tmv mihin menee kaikki rahat. Viiskymppiä ei olisi silloin liikaa.
Pari-kolme kymppiä olisi varmaan sopiva summa.. Olen kyllä tehnyt kerran elämässäni poikkeuksen lahjan suuruuden suhteen, mutta siihen liittyi paljon tunnetta ja hankala tilanne.. Eihän se oppikirjan mukaan mennytja sotki varmaan enemmän kuin oli hyväksi.. Ilmeisesti oikein kovasti ihastuneena sitä hurahtaa, mutta siitä oppineena osaa huomioida ja säädellä tunteitaan hyvässä ja pahassa..
Joo monesti asiat sotkeentuu tosi pahasti jos tulee jotain ylilyöntejä. Mulle ei helposti tule ostoksissa, oon tosi tarkka rahasta mutta muuten on tullut. Tunteissa tulee välillä ylilyöntejä, jos ne pakkautuu sisälle eikä saa heti sanottua. Enää ei noita purkauksia tule kuin joskus, ikää jo sen verran että tajuaa useimmiten puhua ajoissa kaikesta.
Joululaulutilaisuudet ovat tosi tunnelmallisia, itselleni tunnelma on tärkeä yleensäkin. Olen myös kiinnostunut historiasta, kansanperinteestä ja uskomuksista, vanhoista tavoista yms.
Jatkan tähän samaan, toivottavasti aloittajaa ei haittaa.. Voiko ihastukselle ostaa yllärijoululahjan vaikkei olla mitenkään yhdessä? Vai onko ihan friikkiä? Jotain pientä siis..
Jos tunnet hänet muulla tavalla hyvin esimerkiksi ystävänä, varmaan silloin voi. Vieraalle tai puolitutulle olisi mielestäni outoa alkaa antamaan lahjoja. Toinen voi myös kokea kiusallisena, jos ei ole vastalahjaa. Itse en antaisi yllätysjoululahjoja.
Älä missään nimessä anna yllätyslahjaa jouluna eikä muulloinkaan. Se on todella kiusallista ja saattaa lahjan saajan hankalaan asemaan. Todennäköisesti hän myös hämmästyy ja jää pohtimaan mistä on kyse. Joulukortin voi lähettää.
Samaa mieltä, aika hyvä idea myös olisi laittaa salaa joulukortti, jossa on merkityksellinen runo, jonnekin mistä toinen varmasti löytää ja allekirjoitukseksi joku arvoituksellinen.
Ei mitään tollasta, ite ainakin sekoisin jos pitäis koko joulu miettiä keltä se on.
Arvaileminen onkin koko jutun pointti, mutta pitäisi tietysti tietää että toinen on ainakin vähän kiinnostunut ennen kuin tekisi mitään tuollaista. Muuten varmaan voisi ärsyttää tai olisi kiusallista. Eikä tuon tyyliset jutut ole tietenkään kaikkien makuun.
Saisinpa häneltä joulukortin kuvaimellanne tavalla runolla. Se pelastaisi jouluni. En vain tiedä kuinka hän sen minulle toimittaisi..
Eiköhän toimitustapa aina löydy jos on toimitettavaa, tuskin teillä tietymättömillä elelet.
Samaa mieltä, turha tehdä elämää liian vaikeaksi.
ota puu kalikka ja vuole siitä dildo , itse tehty lahja on arvokkain.
Sovit tietenkin, että ostatte molemmat kalliit lahjat ja sitten jätät ostamatta. Yllättyy varmasti.
Ihana yllätys.
Tässä joitakin vältettäviä joululahjaideoita seurustelukumppanille:
- sisustustavarat jotka ei ole erityisesti kenenkään makuun, tyyliin valmispakatut kynttilä lautasliinat
- edellisiä vastaavat valmispakatut tuoksu kasvovoidesysteemit
- friikit seksivälineet tai asusteet
Valmispakatut on kyllä aika mitäänsanomattomia ja niitä on kaupat pullollaan joulun aikaan. Sisustustavarat ei muutenkaan ole tarpeeksi henkilökohtaisia rakastetulle, sopivat paremmin vaikka tupareihin.
Seksiliikkeiden valikoimasta tuskin kukaan valitsee seurustelukumppanin joululahjaa. Vähän kaukaa haettua.
Noi joulupakkaukset viestii " en jaksa ajatella sua joten ostan mitä ekana marketissa näen"
Vaatteet on muuten kans tosi riskaabeli ostos ja korut, mut ne onki liian kalliita jossain tapailuvaiheessa.
Koruja ostellaan vasta kun ollaan oltu vuosia yhdessä.
Minö tykkäisin noista kaikista! Ehkä olenkin vähän outo. Kynttilät ja lautasliinat käyttöön! Tuoksujutut ihania ja jostain friikistä seksilelusta voisi saada vuoden naurut. Työskentelen vaativassa asiantuntija tehtävässä ja työssä on paljon vastuuta. Olisi helpottavaa heittäytyä vapaalle ja ottaa arjessa juhlat kevyemmin mielin.
Kevyemmin mielin voi ottaa vaikkei lautasliinoista lahjana perustakaan. Mutta olet varmaan helppo lahjottava, jos kaikki käy ja hyvähän se vain on.
Yksi hyvä lahjaidea on, että kirjoittaa korttiin jonkin jutun mistä toinen tykkää mutta itse ei ja lupaa tehdä sen. Tyyliin lähden kanssasi futismatsiin. Voi olla myös joku palvelus tyyliin teen sulle kampauksen tai pesen ikkunat.
Joku tuollainen palvelusjoululahja olisi varsinainen unelmalahja. Sitä en oikein ymmärrä miksi pitäisi toisen vuoksi lähteä jonnekin mistä ei itse tykkää, en haluaisi minnekään harrastukseen ketään vastentahtoista mukaani.
Hei kumman muuten ottaisitte mielummin lahjaksi, jos kumppani lupaisi hieroa hartioita vai lupaisi vaikka pyyhkiä pölyt?
Joo ja noi on siitäkin hyviä, että ne on ilmaisia eikä haittaa vaikka olisi työtön tai muuten vähän rahaa.
Hieronnan tietenkin.
Minä ottaisin mieluummin pölyjen pyyhinnän, vaikka hierontakin on kivaa.
Sama täällä.
Vaikea päätös, varmaan sen kumpaa tulee yhdessä tehtyä vähemmän. Siis että minä tykkään hieroa ja olla hierottavana joten todennäköisesti teen aloitteita hieronnan suhteen enemmän ja ehkä saan myös vastapalvelukseksi hierontaa. Siivoamisesta en taas niin perusta vaikka sekin on vaihdellu eri aikoina, mut että sen pölyjen pyyhinnän varmaan valitsisin :)
Voisin valita ikkunoiden pesun, mikä oli aluksi tarjolla. Jos sitä ei saa, otan pölyjen pyyhkimisen. Hierontaa ja muuta kosketusta saa parisuhteessa ilman lahjojakin tarpeeksi.
Parisuhteessa on tosiaan se etu, että kosketusta saa aina halutessaan ja liikaakin välillä. Eipä tullut koskaan mieleen enempää lahjaksi pyytää. Näin vapaana naisena tilanne on toki toinen, mutta menee tässä ilmankin.
Samaa mietin jo aikaisemmin, mutta en viitsinyt sanoa. Jotenkin vieras ajatus, että saisi seurustelukumppanilta kosketuslahjan. Suhteeseenhan kuuluu muutenkin jatkuva koskettelu, en ainakaan itse ole koskaan kaivannut suhteessa ollessani enempää koskettamista kuin olen saanut. Jos taas on jokin hierontaa vaativa vaiva, on parempi mennä ammattihierojalle.
Entä joku peli?
Mikä peli? Kai pelit on hyviä lahjoja jos pelaa.
Sellainen parisuhdepeli on hauska, missä pitää tietää mitä toinen vastaisi kysymyksiin, en muista sen nimeä enää. Siinä pitää olla toinenkin pari pelaamassa tai enemmän. Mutta on se peli kyllä myös potentiaalinen riidanaihe.
Tuttu on, en saa päähäni nimeä. Varsinainen huuto-itku-mökötys, "etkö tunne mua ollenkaan" jne
Antakaa yksin pelattavia pelejä.
Juu, kyllä miekin tuon pelin tiiän. Nimi ei myöskän tuu just tähän hetkeen mieleen.. Niin, että onko se vika kysymyksissä vaiko vastauksissa?
Niitä kysymyksiä voi muokata tai tehdä omat kysymykset. Ei sillä, sama lopputulos;)
No sittenhän sitä silti oppii jotain uutta toisesta siinä pelatessa ja oppii myös pyytämään anteeksi ja tekemään sovintoa ☺
Anteeksi pitää osata pyytää jo ennen kuin mitään suhdetta aloittaakaan tai sitten on käyttäydyttävä niin, ettei anteeksi pyytämisen tarvetta tule.
Näinhän se on. Uudessa suhteessa (jossa tämä aloittaja kertoi olevansa) ollaan aina yhdessä kokemassa, tekemässä ja pyytämässä myös anteeksi ensimmäistä kertaa, vaikka taidot olisivatkin molemmilla hallussa. Ja uuden suhteen alussa tällaisen pelin kautta pääsee luomaan ja oppimaan vuorovaikutusta juuri kyseessä olevan ihmisen kanssa, sillä eihän asiat ikinä täydellisesti kokoajan mene. Ihmisyyteen kuuluu mielestäni sellainen erehtyväisyys.
Totta tuokin, mutta älkää ottako pelejä noin vakavasti. Aina sattuu ja tapahtuu.
Leffaliput molemmille johonkin valittuun näytökseen, tiedettävä tietysti toisen maku ja aikataulut. Erittäin sopiva ja hyväksi koettu lahja tapailuvaiheessa. Leffan jälkeen mennään viihtyisään kahvilaan tai ravintolaan puimaan katsottua.