Mistä tulee kirjakielen ensimmäinen persoonamuoto minä?
Käytetäänkö sitä muotoa jossain suomen murteessa. Itse olen kuullut käytettävän vain muotoja: mä, mää ja mie.
Käytetäänkö sitä muotoa jossain suomen murteessa. Itse olen kuullut käytettävän vain muotoja: mä, mää ja mie.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Savolaismurteissa persoonapronominit ovat minä, sinä, (se?), myö, työ, hyö.
... savolaismurteiden alue on aika laaja. Pohjois-Karjalassa ja ns. Itä-Savossa (Savonlinnan kieppeillä) kuulee kyllä mietäkin. MIten lienee siellä savokaiskiilassa POhjanmaalla?
Ainakin Ähtärissä on tapana sanoa mää. Tosin olen kuullut, että vanhan polven edustajat ovat olleet sitä mieltä, että vain lampaat määkivät. Siksi tulisi sanoa minä. En tiedä, kuuluuko tuo minä murteeseen vai onko se vain pyrkimystä puhtaaseen suomeen. Onhan sanottu, että Keuruun seudun murre on puhtainta suomea.
Minä, sinä, se/hän,
me, te, ne/he.
Jos se on puhasta kieltä nii hyvä on.
Ja lampaat vaan sannoo: mää :)
>>>savokaiskiilassa POhjanmaalla?>>>
Meillä savokaiskiilassa sanotaan: MINÄ-MULLE-MULLA-MUM´Mielestä jne...
Näin Etelä-Pohjanmaan järviseudulla ja murre on toki savolaisvoittoista, mutta vaihtelee pitäjittäin aika tavalla. Rantaruotsalaisten vaikutus paikalliseen murteeseen on yhtä suuri kuin savolaisuudella.
Varsinaisesta etelä-pohjalaisesta murteesta ei ole täällä juuri tietoakaan. Aika kumma juttu...
rovaniemellä ainakin. tosin siellä käytetään aika kirjavasti muitakin muotoja tuosta yksikön ensimmäisestä persoonasta, niinku toisestaki jne.
Kylläpä vaan vanhat rovaniemeläiset käyttävät vain mie ja sie muotoja. Iteltäni se on karissut matkan varrella, mutta veljeni ja serkkuni käyttävät pelkästään mietä ja sietä.
Näinköhän tietäjänainen on syntyperäisiä rovaniemeläisiä tavannut?
sanottiin ennen,minä. En tiedä nykykäytäntöä.
miä, siä, hää, myö, työ, hyö
Miä sanotaan Kotkassa eikä muualla. (Ja kyllä diftongien pitäisi avartua monikossakin.)
... "miä" sanotaan muuallakin Kymenlaaksossa kuin Kotkassa.
Etelä-Savossakin, Mikkelin seudulla
Mä uskosin et se on vaan 'minä' kirjakielellä. Me ainakin tääl poris sanotaan 'mä' tai 'mää'
kyllä sitä ollaan käytetty ennen kirjakielen luomistakin. kirjakieli kehitettiin yhdistelemällä eri suomen murteita. ja tosiaan, rovaniemellä sitä ainakin käytetään. pori ei ole yhtä kuin koko suomi o_O
niin kyllä Porissakin käytetään sitä yleiskielistä muotoa. Kokeile vaikka.
Oudompi ilmiö minusta on sanan 'toine' käyttö, kun puhutaan itsestä.
"Toine raataa ko hullu ja sää vaa makkaat"
Onkohan ruotsin peruja?
...mahdetaan sanoa? Taitaa savossakin taipua minä, mulle, multa?
Olin tässä pari viikoa Nilsiässä ja Iisalmessa, ja kuuntelin "sillä korvalla". "Minä, sinä, se, myö työ, hyö/ne" ovat kyllä edelleen murteen peruspronominit varsinaista murretta puhuville.
"Mulle, multa jne." en kuullut kertaakaan, paitsi sen tapaisissa kuin "mullei(j)oo = minulla ei ole.
Olisi tietysti kiva, jos joku Savossa asuva asiasta innostunut savolainen toisi lisää valaistusta. Ei kai Suomessa kannata ihan antropologiksi alkaa saman kielen muunnelmia ihmetelläkseen :-).
Minä, mulle, multa.
'minäkin' on 'minnäe'
'minullakin' on 'mullakii'
'minustakin' on 'minustakkii'
Meilläpäen Ylä-Savossa suatettaan sannoo joko mulle tahi minulle, riippuu vähän tilanteesta ja puhujasta. Nuori polvi ja keski-ikäiset yleensä sanovat mulle. Vuan minullehhiin (34 vee) on ihan tuttuja semmosettiin tilanteenkömpsykät, jossa tulloo sanottua ihan kirjakielen mukasesti.
Imatralla syntyneenä ja kasvaneena olen mie. Ja mie tulin töiden perässä P-Karjalaan ja olen edelleen sama mie. Miun äiti oli Joutsenosta ja miun isä Lauritsalasta. Ja kun Riitta Uosukainen opetti minnuu (ja muitakin lukiossa) niin kyllä nämä peroonapronominit istuvat miun suuhun hyvästi. Terveisin mamma 69v Kitee
Pohjois-Savossa sanotaan minä.