Minä kohtaan ihmisiä vapaaehtoisesti. Juttelen heille ja pidän seuraa.
Pari kaveriani on mukana ihmisten pelastamisessa. He pitävät minun toimintaani lässynlässyn ämmien hommana ja miksen menisi miesten hommiin.
Ei muuta.
Pari kaveriani on mukana ihmisten pelastamisessa. He pitävät minun toimintaani lässynlässyn ämmien hommana ja miksen menisi miesten hommiin.
Ei muuta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Punaisellaristillä olen tehnyt vapaehtoistyötä. Mitenkään ei ole joulunaikaan kiitetty ja saatikka muistettu tehdystä työstä. Mutta niinhän sitä sanotaan että punainen risti auttaa eniten mamuja. Kyllä meillekin kelpais ruokakortti mutta mamut menee etusijalle. Taidan lopettaa vapaehtoistyön
Moni lääkärikin on lopettanut samasta syystä PR:n vapaaehtoistyön.
Vapaaehtoistyö täyttää myös tyhjiön. Jos henkilöstöjohtaja siirretään toimitusjohtajan määräämään erityistehtävään eli saa käytännössä kenkää, niin hieno tapa on ottaa itse loparit ja täyttää elämä vapaaehtoistyöllä. Peitehomma ja kukaan ei huomaa mistä on kyse.
Aloitin vapaehtoistoiminnan SPR.n Ea-ryhmässä vuonna-78.Toimien siinä 10v.Suorittaessani Ea-3 kurssin toimin joitakin kertoja myös kotikunnassani SPR.n sairaankuljetuksessa tuuraamalla heitä lomien aikana.Paikallisyhdistyksen hallituksessa oli kolme vahvaa vaikuttajaa,joita aluetoimikunta muisti loppuvuodesta erilaisin kunnianosoituksin.Mihinkään varsinaiseen toimintaan kuten keräyksiin Ea-päivystyksiin sun muuhun heiltä ei aikaa riittänyt.Alueellisiin ja valtakunnallisiin kokouksiin kyllä riitti aikaa.Muuttaessani nuoren perheeni kanssa vuokra-asuntoon paloaseman naapuriin pyysi silloinen palopäällikkö minua VPK:hon.En miettinyt hetkekään vaan liityin mukaan.Ea-ryhmässäkin olin vielä mukana mutta kyllä se pikkuhiljaa jäi sillä VPK.n toiminnassa oli alussa kursseja tiheään,että kelpasi hälytystehtäviin.VPK.ssa toimin 35-vuotta.Siitä ajasta jäi pelkkiä hyviä muistoja vaikka oli tosi rankkojakin tehtäviä sekä fyysisesti,että henkisesti.Tämä kotipaikkakunta kun on pieni,niin täällä tulevat ihmisetkin tuntemaan sekä minut,minä heidät.Jäätyäni eläkkeelle vaimoni kysyi kerran kun paloautot meni taloni ohi.Että kaipaanko minä hälytyksille mukaan?.Sanoin että en kaipaa hälytyksille mutta kaipaan sitä yhteenkuuluvaisuutta ryhmähenkeä mikä hälytysosastossa sain tuntea.Nyt tässä olen miettiny mitä vapaaehtoistoimintaa sitä vielä vois aatella kun terveyttä ja aikaa on.Asun Etelä-pohjanmaalla.Antakaa mulle vinkkejä jos tarviitte minunlaista "höpsöä"
Yksin asuvat ihmiset varmasti haluaisivat juttuseuraa. Voisitko perustaa ryhmän jossa halukkaat kävisivät jututtamassa yksinäisiä? Käydä vaikka kävelylenkillä tai opettamassa netin käyttöä? Sinä olisit täydellinen perustamaan ja aikaansaamaan jotain tuollaista.
Kyllä ihmiset tulevat mukaan kun vain joku tekee aloituksen.
Sinua rohkastakseni.Ole oma itsesi ja ennenkaikkea jatka siitä mitä teet.Mitä taas tulee "MIESTEN JA NAISTEN"hommiin se ajattelu joutaa romukoppaan.Ei ole enää esim.palomiehiä vaan pelastajia sillä siinä ammattikunnassa on sekä miehi että naisia
Vapaaehtoistyö on myös hyvä konsti kiillottaa kilpeään taakse jääneestä virkaurasta.
Varsinkin jos on saanut kenkää.
Kaikki vapaaehtoistyö on hienoa!! Jatka vaan! Minä kerään roskia ja vien maksulliset tölkit ja pullot pullonpalautukseen ja lahjoitan tuotot hyväntekeväisyyteen. Parempi vähän, kuin ei laisinkaan. Arvostan kaikkien työtä!
Olin vastaan otto keskuksessa vapaaehtoistyötä tekemässä enkä saanut palkkaa. Ei edes ruokaa. Nyt laitan palkkaturvan kautta hakemuksen. Luuleeko ne että ilmaiseksi töitä tehdään.
Maamme itsenäisyyspäivän juhlaan on kutsuttu vapaaehtoityötä tekeviä joten kyllä maassa ymmärretään vapaaehtoistyön merkitys .
Toivottavasti kutsutut ovat ruohonjuuritason puurtajia eivätkä menneisyyden kilven kiilloittajia.
Pitkä virkaura työelämässä yhdistettynä vapaaehtoistyöhön on todella arvokasta yhteiskunnan rakentamista.
Itse olen koko aikuisikäni ruohontasojuuri auttanut muita. Vaikka olut työelämässä.Nyt olen 69v.nainen. Yrttänyt huolehtia vain itsestäni. 4 vuotta myös opetellut sanomaan ei.En jaksa enää auttaa,olen lähes 70v. Aika on vain pitää huolta oma elämäni.Olen sitten outo ja kumma.Keräsin ihmisiä ympärille jotka käytivät hyväksi minua. Hoida lapsia ja ne lapset tuotin työni jälkeen minulle.Kuin ei ole rahaa ruokaan. Samat ihmiset risteilvät lomailivat .minä en. Myös elämääni kului vanhuksia suvusta ja ystäväpiiristä.Heidän lähiomaiset kiire,mene auta. Ilmasta työvoimaa siis olin. 3 hetä oli ja ovat jo nurmen alla. Uusia tulokaita en ota edes suvusta.Homani olen tehnyt. Nyt näen vihdoin en arjessa kärsi puutetta,kun ketään en laske kukarolleni syömään. Joten vapaaehtois työ tehkää se järjestöjen kautta,älkä itsenäisesti!Muten kun annatte pikkurillin ystäville ja sukulaisille Vievät tuhkatkin pesästä.16.12.22. Itä Helsinki
Jokainen elää kohdalleen joten kannattaa oppia sanomaan "ei" .
Olen pannut merkille, että Harvinaiset sairaudet ry:ssä eli Harso ry:ssä toiminan vetäjänä on henkilö, joka ei aivan puoluettomasti tuo esiin harvinaissaurauksia, vaan oman vammaisen tyttären sairautta hyväksi käyttäen tuo esille oman edun ja huomion tarvettaan puhumattakaan suvustaan. Tyttären harvinaisella sairaudella siipeillään. Hän tuo esille usein vain oman tyttären sairastamaa tautia. Hän ajaa omaa etua toimimalla vapaaehtoistyössä.
Jep. Kannattaa katsoa esim. Harso ry ns. gaalajuhlia Tampereella 3.12.22. Siellä nepotismi kukoisti: joukossa mummot, ¨miehet, lapset ja lasten siipat mukana siipeilemässä. Aika kornia käyttää yhteisiä vammaisten varoja tuollaiseen....
Kukaan ei vapaaehtoisesti jätä johtajan postia ja siirry palkattomaan vapaaehtoistyöhön . Liian isot saappaat on todellinen syy .
Sitten 68 vuotiaana yli 40 v työuran jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla tehdä vapaaehtoistyötä . Terveet alle 60 vuotiaana työnsä jättäneet ovat todellisuudessa saaneet kenkää .
Kuinkahan moni vapaaehtoistyössä irtopisteitä keräilevä on tuntenut nahoissaan "quiet firing" . Siitähän ei voi kieltäytyä .
Sanotaan, että vapaaehtoistyö on arvokasta. Minäkin olen tehnyt vapaaehtoistyötä vuosikymmenien ajan, siis sellaista vapaaehtoistyötä, josta en ole saanut muuta korvausta kuin ns. hyvän mielen.
Nyt lopetan hyväntekeväisyyden. Miksi poliitikot (valtuustoissa, hallituksissa ym. toimielimissä) nauttivat kokouspalkkioista yms. eduista? Eihän heidän "työ" ole sen arvokkaampaa, kuin meidän tosiasiallista vapaaehtoistyötä tekevien/tehneiden?
Hienoa että teet! Mun naapuri, entinen helluntailainen, nykyinen ilmestysmajalainen, kehuu olleensa Intiassa auttamassa kehitysvammaisia lapsia. Ompelija, kielitaidoton ja varaton, elää tukien varassa. En oikein usko että joku muu kuin helluntailaiset tuollaista kustantaisi ja maksaisi. Ihmetyelin miks ei täällä tee mitään...
Menisin heti takaisin töihin terveydenhoidon pariin, koska vajausta siellä on. Siis vaikka vapaaehtoisena hoitamaan juoksevia hommia, mutta kyselyistä huolimatta en ole päässyt, Työt tekee nyt hoitsut omien töidensä lisäksi, ainakin sen minkä ehtivät. Turhaa siis valittaa ettei tekijöitä ole kun ilmainenkaan työ ei kelpaa. Eläkeellä nimittäin on tylsää kun yksin on.
Siirtyköhän Pathrushev Venäjällä tekemään myös hyväntekeväisyystyötä eli jakamaan leipäpusseja kuten vastaavat Suomessa kenkää saatuaan .
Kuinkahan paljon vapaaehtoistöissä häärii sekunda-akateemisia, joilla ei ole ollut riittävää osaamista eikä järkeäkään suoriutua työtehtävistä ?