Olen jo ihan aikuinen, alle 30. Mulla on melkeen 10v sitten todettu lievä masennus joka on mielestäni mennyt jo vuosia sitten ohi. En koe et mulla ois koskaan ollut mitään sen vakavampaa mielenterveysongelmaa.
Pelottaa tuo yhteydenotto terveyskeskukseen. En tiedä mitä sanoa, leimataanko mut mielenterveysongelmaiseksi, tai suhtaudutaanko muhun vähättelevästi.
Oon syntynyt naisen kehoon, ja kokenut olevani väärässä kehossa ihan lapsesta asti. Silloin puhuin tästä jonkin verran, mutta mulle sanottiin höpö höpö. Teini-iässä osasin jo hävetä asiaa, mut kerroin kuitenkin yhdelle kaverille joka vastas vaan että hyi.
Sen jälkeen en oo suoraan puhunut kellekkään, paitsi netissä vaikka asia on vaivannut hirveesti. Oon tarkoituksella hakeutunut työhön missä mun ei tarvi kohdata ihmisiä jatkuvasti ja tulla nähdyksi väärin.
Tuntuu et elämä ois vaan niin paljon parempaa kun saisin olla siinä kehossa missä mun kuuluis olla. En vaan saa aikaseksi edes sitä ensimmäistä askelta kun olen vuosia odottanut päivää et kehtaan nöyrtyä hakemaan apua tähän.
Kokemuksia? Tai vaikka vaan ideoita mitä mun kuuluis sanoa?
Pelottaa tuo yhteydenotto terveyskeskukseen. En tiedä mitä sanoa, leimataanko mut mielenterveysongelmaiseksi, tai suhtaudutaanko muhun vähättelevästi.
Oon syntynyt naisen kehoon, ja kokenut olevani väärässä kehossa ihan lapsesta asti. Silloin puhuin tästä jonkin verran, mutta mulle sanottiin höpö höpö. Teini-iässä osasin jo hävetä asiaa, mut kerroin kuitenkin yhdelle kaverille joka vastas vaan että hyi.
Sen jälkeen en oo suoraan puhunut kellekkään, paitsi netissä vaikka asia on vaivannut hirveesti. Oon tarkoituksella hakeutunut työhön missä mun ei tarvi kohdata ihmisiä jatkuvasti ja tulla nähdyksi väärin.
Tuntuu et elämä ois vaan niin paljon parempaa kun saisin olla siinä kehossa missä mun kuuluis olla. En vaan saa aikaseksi edes sitä ensimmäistä askelta kun olen vuosia odottanut päivää et kehtaan nöyrtyä hakemaan apua tähän.
Kokemuksia? Tai vaikka vaan ideoita mitä mun kuuluis sanoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei "kuulu" sanoa mitään erityisesti, kerrot vaan totuuden tuntemuksistasi. Voi olla ettei terveyskeskuksessa osata kirjoittaa asianmukaista lähetettä transtutkimusyksikköön, vaan yritetään tarjota mielenterveyspuolen arviointia. Tätä ei pidä hyväksyä, mutta jos ei muuten saa lähetettä, on "otettava vauhtia" yksityislääkäriltä. Transtutkimusyksikössä kyllä tutkitaan onko vielä masennuksesta vaikutusta (ohjataan silloin asianmukaiseen erilliseen tutkimukseen).
Kiitos vastauksesta. Jonot on kyllä näköjään aika pitkät et pääsee lääkärille.
Mietin et jos saisin sen lähetteen yksityiseltä, niin korvaakohan kela matkakuluja sitten..
Kela korvaa matkakulut Tampereelle tai Helsinkiin, en tiedä minkä verran tänä päivänä, mutta aikoinani 9 euroa ylittävältä osalta.