Meillä on ikäeroa muutama kymmenen vuotta. Itse olen aina ollut pienituloinen ja TK eläkkeellä nykyään. Tämä entinen ystäväni kuuluu ylempään keskiluokkaan ja hänellä on kolme eri asuntoa. Yksi Virossa ja kaksi täällä suomessa. Elämöntilanteemme on hyvin erilaisia ja elämme kahdessa täysin erilaisessa todellisuudessa. Olemme olleet tekemisissä vuodesta 2017 lähtien.
Minulla on psykoosipiirteinen persoonallisuus ja ystävien pitäminen on ollut hankalaa. Välillä haluan olla omassa rauhassa enkä kykene päivittäiseen soitteluun ja viestien vaihtoon. Olen sen hänelle kertonut ja selittänyt monesti ja hän on sanonut ymmärtävänsä asian.
Nyt kuitenkin torstaina aamulla laittoi minulle seuraavan viestin:
"Moro! Kohta hammaslääkäriin. Loppuviikonkin Tampereella. En halua toistaiseksi pitää yhteyttä, kun mulla muitakin kuvioita elämässä. Tilanne näyttää tosi hyvältä. Vointeja sulle"
Vastasin että " ok jep. Lähden tänään museoon hyvää vointia"
Johon tuli jo kiukkuisempi vastaus:
" En oo koskaan ymmärtänyt enkä pitänyt siitä, että pidämme välillä yhteyttä päivittäin ja välillä sinua ei kuulu pitkään aikaan. Ei mun tarvii enää jaksaa sellaista. Sulla hyvä sillälailla ja mulla toisenlaiset tavat. On aika mennä eteenpäin"
En oikein ymmärrä että on aikaisemmin sanonut ymmärtävänsä minun sairautta ja on tutkinut netistäkin millainen se on ja nyt ilmoittaa ettei milloinkaan ole ymmärtänyt asiaa.
Ei minua haittaa hänen yhteydenpidon loppuminen. Elämämme on niin erilaisia. Oikeastaan tunnen helpotusta.
Minulla on psykoosipiirteinen persoonallisuus ja ystävien pitäminen on ollut hankalaa. Välillä haluan olla omassa rauhassa enkä kykene päivittäiseen soitteluun ja viestien vaihtoon. Olen sen hänelle kertonut ja selittänyt monesti ja hän on sanonut ymmärtävänsä asian.
Nyt kuitenkin torstaina aamulla laittoi minulle seuraavan viestin:
"Moro! Kohta hammaslääkäriin. Loppuviikonkin Tampereella. En halua toistaiseksi pitää yhteyttä, kun mulla muitakin kuvioita elämässä. Tilanne näyttää tosi hyvältä. Vointeja sulle"
Vastasin että " ok jep. Lähden tänään museoon hyvää vointia"
Johon tuli jo kiukkuisempi vastaus:
" En oo koskaan ymmärtänyt enkä pitänyt siitä, että pidämme välillä yhteyttä päivittäin ja välillä sinua ei kuulu pitkään aikaan. Ei mun tarvii enää jaksaa sellaista. Sulla hyvä sillälailla ja mulla toisenlaiset tavat. On aika mennä eteenpäin"
En oikein ymmärrä että on aikaisemmin sanonut ymmärtävänsä minun sairautta ja on tutkinut netistäkin millainen se on ja nyt ilmoittaa ettei milloinkaan ole ymmärtänyt asiaa.
Ei minua haittaa hänen yhteydenpidon loppuminen. Elämämme on niin erilaisia. Oikeastaan tunnen helpotusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jospa sillä ystävälläsikin on jollain tavoin henkisesti vaikeampaa tällä hetkellä.
Vaikka ei kaikista ole ystäviksi.
Jos toinen tuolla lailla käyttäytyy, niin onko se ystävyyden arvoista lainkaan ?
On parempi jättää " ystävä " omiin oloihinsa, niin ei ainakaan rassaa omaa mieltä.
Yksinäisyyskään ei ole mukavaa, mutta ei ole kivaa, jos ystävät jättävät ja pettävät.
Tsemppiä sulle, elämän varrella sattuu ajoittain törmäämään ihmisiin, joista voi saada ihan hyviä ystäviä, kavereita ainakin.
Eihän teillä ole oikein mitään yhteistä pohjaa ystävyydelle, pelkät puhelinsoitot. En puhuisi ystävyydestä.
Sinun elämäsi on hyvin rajoittunutta, toisella on aivan toiset resurssit kaikkeen. Hänellä on toisenlainen elämä, sinä et pysty jakamaan hänen kanssaan mitään. Mitään yhteistä ei näytä olevan eikä tulevan. Anna olla!
Sinun pitäisi löytää ystävyyttä tai kaveruutta kaltaistesi parista. Kun olisi jotain yhteistä tilannetta, yhteinen harrastus, samankaltaiset resurssit, siitä voisi syntyä tasavertaista ystävyyttä. Ystävyydessä tasavertaisuus on perusvaatimus, muuten ystävyys on teeskentelyä.
No onpas luokitteleva vastaus.. mutta valitettavasti jotkut ajattelevat näin. Heidän menetyksensä.
Menetys??? Minkä menetys? Elämä toisaalla rikkaampaa kuin hankalan ystävän kanssa!
Tuo toinen viesti vaikuttaa siltä että tunsi syyllisyyttä. Siksi yritti kammeta lopettamistaan sinun syyksesi. Tuskin hän yhtään mieleltään sen vahvempi kuin sinäkään. Mitenkähän pärjää jos hänen "muut kuvionsa" oikenevat... En toki hänelle pahaa toivo ja sinulle hyvää ja voimia.
"Meillä on ikäeroa muutama kymmenen vuotta. Itse olen aina ollut pienituloinen ja TK eläkkeellä nykyään. Tämä entinen ystäväni kuuluu ylempään keskiluokkaan ja hänellä on kolme eri asuntoa. Yksi Virossa ja kaksi täällä suomessa. Elämöntilanteemme on hyvin erilaisia ja elämme kahdessa täysin erilaisessa todellisuudessa. Olemme olleet tekemisissä vuodesta 2017 lähtien."
Jo tuo ikäeronne ja erilaiset elämäntavat vaikuttavat siihen että auttamattomasti toinen tuosta kaveruudesta lähtee ja jatkaa elämäänsä omilla teillään, varsinkin kun ette tainneet läheisiä olla muutenkaan.
Omituista käytöstä hältä itseltään.
Miksi olette aikoinaan ystävystyneet jos teillä ei ole mitään yhteistä?
Varmaan jonkun järjestön kautta järjestetty "ystävyys". Esim Punaisesta Rististä voi saada ystävän tai tukihenkilön. Sellaisia järjestöjä on paljon. Itsekin olen ollut ystävänä, ei ollut helppoa se.
Ikävä puoli näissä järjestetyissä ystävyyksissä on se, että ystävän saaja useimmiten on hankala ihminen, joka ei itsestään ystävysty eikä pysty yhtään ylläpitämään ystävyyttä. Koko ystävyys on annetun ystävän varassa. Harvoin näillä ystävyksillä on mitään yhteistä. Sitä ei sitten vaan kauan jaksa, tulee vain hyväksikäytetty olo