Täytin vähän aikaa sitten 18 ja nyt alkaa tuntua siltä että oon aika epäonnistunu elämässä. Koulu ahdistaa, en tee siellä mitään välillä ja hoidan sen huonosti koskaa pelkään epäonnistumista. Oon tosi ujo, varsinkin tyttöjen seurassa ja mulla on tosi huono itsetunto. Mä en oo ikinä seurustellut joten tytöistä ei oo mitään kokemusta. Ja musta tuntuu että tilanne menee vaan vuosi vuodelta pahemmaks enkä ikinä pääse eroon näistä ongelmista. Oon yrittäny puhua mun ongelmista esim. mun läheisille mut ne aina sanoo että kun sitä ikää tulee niin kyllä sun itsetuntobparanee. Mut tää on nyt jo menny niin huonoks tää tilanne että en usko että pääsen ikinä pois tästä tilanteesta. Mä tiedän että oon vielä nuori mutta onhan tää nyt jo ihan sairaalloisen huono juttu että koulu menee paskasti itsetunnon takia, en uskalla lähestyä tyttöjä ollenkaan ja vielä se että oon tosi hidas oppimaan ja musta tuntuu että en osaa mitään. Mun kaveriporukassa kaikki muut on paljo sosiaalisempia ja tekee asioita jotka mulle olis ihan mahdottomia. Eniten mua se ahdistaa että mitä jos mä en ikinä löydä tyttöystävää tän takia. Mitä jos mua ei oo vaan tarkotettu selviämään tähän maailmaan?? Enhän mä kuitenkaan ite tällästä kohtaloo ole valinnut.
18v huonon itsetunnon omaava poika
Anonyymi-ap
1186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla sama onkelma. Sain terapian kautta ssri lääkityksen, joka on auttanut ainaki tähä mennessä. Sain sen ahistukseen, mutta itsetuntokin oli samanlainen ku sulla. Mutta tuon avulla ahistusta on tottakai vieläkin, mutta se ei niinku oo niin "pahaa" enään ja on semmone olo että ei oo mitää hätää. Ennen en ees kauppaan uskaltanut mennä. Ja itsetunto hommaan se teki sen, että mua ei niinko ahista enään puhua muille enkä kokoajan pelkää mitä muut ajattelee musta. Ennen oli päinvastoin. Yritin kyllä kaikkee muutaki ennen lääkityksen alotusta esim jokku hengitysharjotuksen mut ne ei ny auttanu ollenkaa kysyin lääkettä koska olin oikeest väsyny koko menoon, mut onneks nykyään on vähä helpompaa elää.