Näkee objektiivisesti alusta loppuun.
Hänellä on taitoa jättäytyä sivuun kaikesta.
Kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän.
Hänellä on taitoa jättäytyä sivuun kaikesta.
Kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän.
Hindu näkee elämän katoavuuden
Anonyymi-ap
1231599
9Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 52 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Seuraavaksi annan sinulle linkkejä, ehkä sinulle on jotakin hyötyä niistä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17952847/maya---maailma-virtuaalitodellisuutena
MAYA. Maailma virtuaalitodellisuutena
Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.
Jotkut ihmiset idässä ymmärtävät joitakin asioita paljon paremmin.
Totta.
Materiaalinen maailma
Kirjat > Bhakti Rakshaka-vani
1. Aineelliset asiat eivät voi koskaan olla onnellisuuden lähde. Sopimuksemme kuoleman maailman kanssa ei kykene tyydyttämään meitä; se saa meidät vain menettämään voimamme.
2. Olemme nyt vieraassa maassa, ja mielemme on täynnä vieraita asioita. Heittäydymme avuttomasti puolelta toiselle. Ainoa toivomme on Jumalan sanansaattajien armo.
3. - Missä neljä vihollista (sanskrit) - syntymä, kuolema, vanhuus ja sairaus - ovat läsnä, ei voi olla todellista onnea.
4. Me emme ole tästä petollisesta maailmasta. Meitä inhottaa sen petollisuus, joka päihdyttää meidät ja pakottaa meidät elämään petollisuuden kastelemalla maalla. Se, mikä nyt edustaa jotakin, ei hetken kuluttua ole mitään. Meidän on jätettävä se taaksemme ja tavoiteltava jotain todellista, cam, chit, anandam - ikuista olemassaoloa, tahratonta tietoisuutta ja lopulta jotain, joka täyttää kaikki syvimmät tarpeemme ja täyttää koko olemuksemme.
5. Luominen, tuhoaminen, luominen, tuhoaminen - ja niin jatkuvasti tässä väärän ymmärryksen maailmassa. Ja samaan aikaan on olemassa toinen maailma, joka on ikuinen. Meidän on päästävä sinne, löydettävä kotimme sieltä, missä kukaan ei putoa kuoleman leukoihin, missä ei ole kärsimystä.
6. "Minun on yritettävä vapautua nykyisestä kärsimyksestäni ja tiedusteltava maailmaa, jossa voisin elää onnellisesti." Tultuamme tähän johtopäätökseen meidän on etsittävä tämän korkeamman maailman todellista välittäjää ja neuvoteltava hänen kanssaan, miten voimme vapautua nykyisestä ei-toivotusta ympäristöstämme.
7. Olemme pieniä sieluja, ja monet asiat tuntuvat meistä ihmeellisiltä. Joogit ja mystikot voivat näyttää monia ihmeellisiä asioita ja vetää meitä puoleensa niillä. Pienen sielun on helppo joutua erilaisten ihmeiden vietäväksi. Ja maailmassa on monia voimakkaita ihmeidentekijöitä. Jumala varjelkoon meitä joutumasta heidän käsiinsä.
8. Koska olemme äärettömän pieniä, pitäisikö meidän ajatella, että ääretön on meidän hallussamme ja että kaikki tapahtuu vain meidän takiamme? Tämä on kieroutuneinta ja vastenmielisintä, mitä voidaan kuvitella, ja me kärsimme tällaisesta sairaudesta.
9- Tämä maailma on täysin suhteellinen. Emme saa antaa itsemme joutua pessimismin vaikutuksen alaisiksi minkään täällä tapahtuvan tapahtuman vuoksi. Meidän on kuljettava luottavaisesti eteenpäin liikkeessämme kohti totuutta. Voimme epäonnistua milloin ja missä tahansa, mutta sillä ei ole väliä. Se voi olla Mestarimme tahto. Silti meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää saada Hänen armonsa, Hänen suosionsa.
Kṛṣ̌ṇṇa-lӣlā ei ole historiatieteen aihe. Tapahtumat tapahtuvat historiassa: ne tapahtuvat kerran eivätkä voi koskaan tapahtua uudelleen. Se on ikuinen virta, ja jos jokin siinä menee menneisyyteen, se ei koskaan palaa takaisin. On olemassa sanonta "historia toistaa itseään". Mutta sillä viitataan tapahtumien samankaltaisuuteen, ei itse tapahtumiin; historia toistaa itseään tapahtumien olemuksessa, mutta se, mikä on mennyt ohi, ei palaa. Kun jotain on kerran tapahtunut - se on mennyt ikuisesti. Mutta kṛḥṇa-lӣlassa, ikuisuuden maailmassa, näin ei ole. Siinä sama asia voi tapahtua joka hetki, joka hetki. Siksi sitä kutsutaan nitya-lӣlaksi, ikuisiksi peleiksi, - jotka ylittävät historian rajoitukset ja voimat. Historiassa menneisyys on kuollut. Mutta Herran pelit ovat ikuisia, nitya, ne ovat jatkuvia. Jokainen lӣlā tapahtuu ikuisesti; Hän voi ilmentää itseään ikuisissa kuvissaan samanaikaisesti. Siksi Hänen menneisyydessään, nykyisyydessään ja tulevaisuudessaan kaikki tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti. Kun Krishna astuu Kamsan areenalle, läsnä olevien ihmisten eri ryhmät näkevät Hänet eri tavoin. Yhdenlaiset ihmiset näkevät Hänet yhdellä tavalla, toiset näkevät Hänet eri tavalla luonteensa mukaan. Jopa sokea ihminen voi halutessaan nähdä Hänet. Jos Hän haluaa paljastaa Itsensä kenelle tahansa, sokeakin voi nähdä Hänet selvästi, sillä hän ei tarvitse lihallisia silmiä nähdäkseen Hänet. Hän voi paljastaa Itsensä kenelle tahansa yksin tahdostaan.
"Se, joka hallitsee tunteensa, pystyy helposti puolustamaan itseään".
Ilmeisesti tässä tarkoitetaan:
"Se, joka hallitsee AISTINSA, pystyy helposti puolustamaan itseään".
Muinaiset olivat viisaita.
Aloittaja on oikeassa.
https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SearchForSriKrishna/SearchForSriKrishna-06-Fossilism-vs-Subjective-Evolution.php
Edellä olevat englanninkieliset tekstit ovat Srila Sridhar Maharajan kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"!
https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SubjectiveEvolutionOfConsciousness/index.php
Subjective Evolution of Consciousness
Ja jotkut edellä olevat suomennokset hänen kirjastaan
Bhakti Rakshaka-vani jne.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Ja muistakin kirjoista!
ISKCONilla on suomeksi materiaalia ja kirjoja todella paljon. Riittää, kun ostaa tai lainaa kirjastosta.
Itse välitän paljon myös SCS Mathin materiaalia, ja se on pääosin samaa kuin ISKCONilla, vaikka joitakin eroavaisuuksia onkin.
Itse välitän SCS Mathin materiaalia, ja se on pääosin samaa kuin ISKCONilla, vaikka joitakin eroavaisuuksia onkin.
Kyse ei kuitenkaan ole ”pelastukseen" liittyvistä opillisista eroavaisuuksista.
En kuulu mihinkään uskonnolliseen järjestöön, mutta olen kuitenkin rakastunut juuri SCS Mathiin
Suomessa ei ole SCS Mathia!
Śrīla Prabhupādan kirjoissa on kovin paljon filosofiaa!
Nykyinen digitaalinen arkisto ilmoittaa yli 34 400 sivua Prabhupādan alkuperäisiä kirjoja.
Hän on kyennyt selittämään äärimmäisen syvällistä ja vaikeaa filosofiaa niin selkeästi ja yksinkertaisin sanavalinnoin, että jopa aloitteleva materialisti voi ymmärtää sen merkityksen. Filosofia itsessään on kovin vaikeaa, mutta Prabhupādan erityinen lahjakkuus on siinä, että hän osasi tehdä kaikkein syvällisimmistäkin totuuksista helposti lähestyttäviä ja ymmärrettäviä.
Juuri tämän vuoksi Śrīla Prabhupādaa voidaan pitää oikeutetusti suurena hengellisenä opettajana ja messiaanisena hahmona.
Hänen asemaansa voidaan lisäksi tarkastella śaktyāveśa-avatāran käsitteen kautta. Hänen tehtävänsä ja vaikutuksensa ovat poikkeuksellisia, ja hänen tulemistaan sekä tehtäväänsä koskevia ennustuksia on hänen seuraajiensa mukaan löydettävissä eri teksteistä
Juuri tämän vuoksi Śrīla Prabhupādaa voidaan pitää oikeutetusti suurena hengellisenä opettajana ja messiaanisena hahmona.
Hänen asemaansa voidaan lisäksi tarkastella śaktyāveśa-avatāran käsitteen kautta.
Śrīla Prabhupādan kirjallinen tuotanto on noin 23 000–38 000 sivua syvällistä tekstiä riippuen laskutavasta ja painoksista.
“Śrīla Prabhupāda’s activities during the years 1968 through 1971 establish him as a śaktyāveśa-avatāra, and he fulfills the predictions of the scriptures.”
Mutta tiedätkö, jos en olisi aiemmin tutustunut Prabhupādan luentoihin ja materiaaleihin, en olisi koskaan ymmärtänyt mitään SCS Mathista. Sen filosofia on niin vaikeaa ja tieteellistä kieltä käyttävää, että ilman edellä mainittuihin materiaaleihin tutustumista en olisi ymmärtänyt siitä yhtään mitään.
Jos en olisi jo vuosien ajan tutustunut Prabhupādan luentoihin ja hänen kirjoittamiinsa materiaaleihin, en olisi koskaan ymmärtänyt SCS Mathin filosofiaa. Sen filosofia on niin vaikeaa, abstraktia ja tieteellistä kieltä käyttävää, että ilman Prabhupādan opetuksiin tutustumista en olisi ymmärtänyt siitä käytännössä yhtään mitään. Juuri Prabhupādan selitykset ovat auttaneet minua ymmärtämään myös kaikkein vaikeimpia filosofisia käsitteitä.
Prabhupāda selittää kaiken, ottaen kuulijan tason huomioon, niin selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä, että hänen opetuksiaan voidaan ymmärtää hyvin myös lännessä.
Mutta SCS Mathin perustaja, Śrīdhar Mahārāj, puolestaan käyttää niin tieteellistä ja monimutkaista kieltä, että jotkin hänen luennoistaan ovat jopa akateemisesti erittäin korkeasti koulutettujen ihmisten vaikeita ymmärtää. Śrīdhar Mahārāj puhuu hyvin tieteellisesti ja käsittelee asioita erittäin abstraktilla ja filosofisella tavalla.
Mutta SCS Mathin perustaja, Śrīdhar Mahārāj, puolestaan käyttää niin tieteellistä ja monimutkaista kieltä, että jotkin hänen luennoistaan ovat jopa akateemisesti erittäin korkeasti koulutettujen ihmisten vaikeita ymmärtää. Śrīdhar Mahārāj puhuu hyvin tieteellisesti ja käsittelee asioita erittäin abstraktilla ja filosofisella tavalla.
Ja niin kuin sanoin, minä olen rakastunut SCS Mathiin. Rakastan juuri sen abstraktiota, monimutkaisuutta ja syvällistä filosofiaa.
Joten kumarrun syvästi Śrīla Prabhupādan edessä ja osoitan hänelle syvimmän kunnioitukseni.
Samoin kumarrun syvästi Śrīdhar Mahārājan edessä. Olen todella rakastunut hänen filosofiaansa, sen tieteellisyyteen, syvyyteen ja monimutkaisuuteen. Arvostan syvästi sitä, kuinka syvällisesti hän käsittelee filosofisia kysymyksiä.
Prabhupāda ja Śrīdhara Mahārāja olivat ystäviä ja jopa luennoivat joskus yhdessä.
Prabhupāda puolestaan arvosti Śrīdhara Mahārājan syvällistä filosofista ymmärrystä ja hänen tapaansa käsitellä Gauḍīya-vaiṣṇava-opetuksia erittäin hienostuneella ja analyyttisellä tavalla.
Prabhupāda osasi esittää vaikeatkin filosofiset totuudet hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi suurelle yleisölle, kun taas Śrīdhara Mahārāja tunnettiin erityisen syvällisestä, abstraktista ja filosofisesta esitystavastaan.
Siksi heidän opetustensa välillä ei ole mitään ristiriitaa. He lähestyivät samaa hengellistä filosofiaa erilaisista aspekteistä ja erilaisilla esitystavoilla. Itse arvostan molempia: Prabhupādan selkeyttä ja valtavaa vaikutusta sekä Śrīdhara Mahārājan filosofista syvyyttä ja hienostuneisuutta.
Śrīla Prabhupāda kī jaya!
Śrīdhara Mahārāja kī jaya!
En ole koskaan kuullut mitään niin syvällistä kuin Śrīdhara Mahārājan luennot. Niille ei löydy vertaista koko universumista. Hänen filosofinen ymmärryksensä, syvyys ja tapansa käsitellä kaikkein hienovaraisimpia filosofisia kysymyksiä ovat jotain aivan ainutlaatuista.
En ole koskaan kuullut mitään niin syvällistä kuin Śrīdhara Mahārājan luennot. Niille ei löydy vertaista koko universumista. Hänen filosofinen ymmärryksensä, syvyys ja tapansa käsitellä kaikkein hienovaraisimpia filosofisia kysymyksiä ovat jotain aivan ainutlaatuista.
----------------
Edellä olevat englanninkieliset tekstit ovat Srila Sridhar Maharajan kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
https://scsmathinternational.com
Aloittaja on oikeassa. Hindu näkee elämän katoavuuden ja tarkastelee sitä ikään kuin ulkopuolelta – alusta loppuun.
Hän pyrkii irrottautumaan kaikesta eikä takerru tapahtumiin tai kokemuksiin. Kun mikään ei vaadi jatkuvaa vastustamista tai tavoittelua, myös voimaa kuluu äärimmäisen vähän.
Kaikki muuttuva – keho, tunteet, ajatukset, ihmissuhteet ja saavutukset – nähdään väliaikaisena. Kärsimystä syntyy helposti siitä, että ihminen yrittää pitää kiinni siitä, mikä väistämättä muuttuu.
Jättäytyminen sivuun: Tämä ei välttämättä tarkoita elämästä vetäytymistä. Pikemminkin ihminen oppii olemaan samaistumatta kaikkeen, mitä mielessä ja elämässä tapahtuu. Hän voi nähdä ajatuksen ajatuksena ja tunteen tunteena ilman, että hänen täytyy toimia jokaisen impulssin mukaan.
Erityisesti Advaita Vedanta -ajattelussa tehdään ero muuttuvien kokemusten ja niiden tietoisen havainnoijan välillä. Ajatus on suunnilleen: minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni; koen tunteita, mutta en ole pelkästään tunteeni.
Voiman säästyminen: Jos ihminen ei jatkuvasti taistele todellisuutta vastaan, tavoittele mielihyvää tai torju epämiellyttävää, psyykkistä energiaa kuluu vähemmän. Kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän kuvaa takertumattomuutta.
Elämä muuttuu ja katoaa. Minun ei tarvitse vastustaa sitä. Voin nähdä sen tapahtuvan ja osallistua siihen takertumatta.
Takertuva ihminen käyttää energiaa sekä elämiseen että elämän vastustamiseen.
Takertumaton käyttää energiaa lähinnä itse elämiseen.
Takertumaton ihminen ei käytä voimaansa jatkuvasti todellisuuden vastustamiseen. Tavallinen mieli kuluttaa paljon energiaa siihen, että se haluaa asioiden olevan toisin kuin ne ovat: se tavoittelee miellyttävää, torjuu epämiellyttävää, puolustaa minäkuvaansa ja yrittää pitää kiinni siitä, mikä väistämättä muuttuu. Kun tästä sisäisestä vastustamisesta hellitetään, energiaa ei enää kulu samalla tavalla jatkuvaan kamppailuun elämän kanssa.
Ihminen voi edelleen toimia, tehdä päätöksiä ja vaikuttaa asioihin, mutta toiminnan taustalla ei ole yhtä voimakasta takertumista lopputulokseen. Hän näkee ajatukset, tunteet, halut ja tapahtumat niiden tullessa ja mennessä eikä rakenna jokaisesta niistä kysymystä omasta itsestään. Tässä mielessä hän kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän: hän ei käytä itseään siihen, että yrittäisi jatkuvasti hallita sitä, mitä ei voi hallita. Hän osallistuu elämään, mutta ei taistele koko ajan elämää vastaan. Takertuva ihminen käyttää energiaa sekä elämiseen että todellisuuden vastustamiseen, kun taas takertumaton käyttää energiansa lähinnä itse elämiseen.
Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa, vaan kuolema kohdataan rauhallisin mielin, sellaisena kuin se tulee.
Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa. Kuolema ei ole sen arvoinen, että sen ympärille pitäisi rakentaa valtava tunnekuohu tai menettää mielenrauha. Se kuuluu elämään yhtä luonnollisesti kuin syntyminenkin.
Kuolema ei ole sen arvoinen, että sen ympärille pitäisi rakentaa valtava tunnekuohu tai menettää mielenrauha.
Siksi se voidaan kohdata hiljaisesti ja rauhallisin mielin, ilman turhaa dramatiikkaa. Kun ihminen ymmärtää elämän katoavuuden, kuolema ei enää näyttäydy jonakin sellaisena, jota pitäisi kauhistellen vastustaa. Se vain tulee, ja se otetaan vastaan.
Totta kai on vaikeaa jättää hyvästit läheisilleen ja tietää, että tässä elämässä ei enää kohdata. Se voi herättää syvää surua ja haikeutta. Mutta kuolemaan suhtaudutaan silti yleisesti rauhallisesti. Ei vaivuta paniikkiin, ei tehdä siitä suurta meteliä eikä hysteeristä tapahtumaa, vaan hyväksytään se rauhallisin mielin. Ihminen voi surra läheisiään ja tuntea luopumisen tuskan syvästi, mutta samalla kohdata kuoleman tyynesti. Siinä on jotakin hyvin voimakasta: suru saa olla olemassa, mutta paniikkiin ei tarvitse mennä. Kuolema kohdataan sellaisena kuin se on.
Totta kai on vaikeaa jättää hyvästit läheisilleen ja tietää, että tässä elämässä ei enää kohdata. Se voi herättää syvää surua ja haikeutta. Mutta kuolemaan suhtaudutaan silti yleisesti rauhallisesti.
Minä en itse ymmärrä sitä jatkuvaa meteliä, jota kuolemasta tehdään.
Mutta onko kuolema silti sen arvoinen, että siitä täytyy nostaa niin suuri meteli?
Minä en itse ymmärrä sitä jatkuvaa meteliä, jota kuolemasta tehdään.
Minä en itse ymmärrä sitä jatkuvaa meteliä, jota kuolemasta tehdään.
Vaikka kuolema on raskas asia, erittäin epämiellyttävä ja kivulias tapahtuma. Silti kuolemaa ei tarvitse kieltää, pelätä hysteerisesti tai tehdä siitä jatkuvaa meteliä. Se on raskas tapahtuma, mutta se voidaan kohdata tyynesti ja rauhallisin mielin.
En ymmärrä sitä voimakasta tunneilmaisua ja dramatisointia, jota kuolemaan usein liitetään.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Minä en itse ymmärrä sitä jatkuvaa meteliä, jota kuolemasta tehdään.
Ruumiinsa jättämään valmistautuvan henkilön auttaminen on ainutlaatuinen kokemus toisesta ihmisestä huolehtimisesta, jonka kautta voimme saada korvaamatonta kokemusta, tulla vakavammiksi, oppia korostamaan olemusta ilman, että ulkoinen kikkailu häiritsee meitä.
Voimme todella ymmärtää, emmekä vain nähdä, että kehoon väliaikainen ja että jokaisen meistä on ennemmin tai myöhemmin läpäistävä tämä tärkeä koe.
Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä Krishnaan.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.
TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.
TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
VEDOJEN MUKAAN IHMISELLÄ ON TIETOA VAIN SILLOIN, JOS HÄN NOUDATTAA KUULEMAANSA TAI LUKEMAANSA JOKAPÄIVÄISESSÄ ELÄMÄSSÄÄN.
Mitä hyötyä pitkästä elämästä on, jos se menee hukkaan eivätkä eletyt vuodet lisää kokemusta?
On parempi elää yksi hetki, mutta täydessä tietoisuudessa, sillä siitä hetkestä alkaa elämän korkeimman hyvän etsiminen.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Pelkomme syy on väärä käsitys itsestämme, eli samaistuminen kehoomme, joka on syntynyt tiedon puutteesta, eli tietämättömyydestä. Tietämättömyys aiheuttaa kipua. Tunnemme kipua sen mukaan, kuinka paljon tietämättömyys peittää meidät ja kuinka usein toimimme sen vaikutuksen alaisena. Mitä enemmän elämässämme on tietämättömyyttä, sitä enemmän kipua esiintyy.
Tietämättömyyden vastakohta on tieto.
Hankkimalla Veda tietoa voimme pysyä tässä pelottomuuden tilassa. Todellinen tieto tuhoaa kaiken tietämättömyyden pimeyden aivan kuten valo hälventää pimeyden.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Älkää pelätkö kuolemaa.
Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.
Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.
Tervetuloa, kuolema!
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.
Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.
Ei mikään yksittäinen tapaus.
Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.
Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.
Ei mikään yksittäinen tapaus.
Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.
EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..
Ihminen ei ole tämä ruumis vaan ikuinen sielu. Sielu synny eikä kuole; kuolema on vain kehon vaihtaminen.
Siksi sodat, sairaudet ja yhteiskunnalliset mullistukset eivät ole meille lainkaan lopullisia katastrofeja, vaan aineellisen maailman luonnollista vaihtelua.
Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.
Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.
Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.
Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Meille kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.
Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.
Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.
Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.
Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.
Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen.
Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.
Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.
Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.
Tämä tieto ei ole pelkkää teoriaa tai uskomusta, vaan vuosien harjoituksen, mietiskelyn ja kokemuksen kautta syventynyttä ymmärrystä.
Kun opetukset sielun ikuisuudesta, karmasta ja Jumalan armosta eivät ole enää vain sanoja, vaan elettyä todellisuutta, pelko menettää otteensa luonnollisesti.
Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.
Siksi rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.
Siksi rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
धर्मो रक्षति रक्षितः
Dharmo rakṣati rakṣitaḥ
Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa
Ajatus on, että kun ihminen elää oikein, oikeudenmukaisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti (dharmaa noudattaen), itse tuo moraalinen järjestys “suojelee” häntä.
ṛta (kosminen järjestys)
Kosminen järjestys (ṛta) – universumin moraalinen ja luonnollinen laki
Dharma – tämän järjestyksen inhimillinen ilmentymä (oikea toiminta)
Lause “Dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.
Tämä ei ole taikausko tai lupaus siitä, että oikein elävälle ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa. Se on syvempi väite siitä, miten todellisuus on järjestynyt vedalaisessa ajattelussa.
Veda-teksteissä puhutaan kosmisesta järjestyksestä, jota kutsutaan nimellä ṛta. Se tarkoittaa, että maailmalla on oma sisäinen lakinsa: aurinko nousee säännöllisesti, vuodenajat vaihtuvat, syy seuraa seurausta. Myöhemmin tämä ajatus tiivistyy käsitteeseen dharma, joka tarkoittaa samaa järjestystä ihmisen elämässä – oikeaa toimintaa, velvollisuutta, totuudenmukaisuutta ja tasapainoa.
Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.
Dharma nähdään koko maailman tasapainoa ylläpitävänä periaatteena. Kun ihminen suojelee dharmaa teoillaan, hän samalla asettuu sen suojaan.
Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.
Vedalaisessa ajattelussa todellisuus ei ole neutraali kenttä, jossa teot vain “tapahtuvat”. Se on läpäisty järjestyksellä. Tätä varhaisissa Vedoissa kutsutaan nimellä ṛta – kosminen laki, jonka varassa niin tähdet, vuodenajat kuin moraalinenkin elämä pysyvät koossa. Myöhemmin sama periaate ymmärretään ihmisen tasolla dharmana.
Kun sanotaan, että “järjestys ei käänny häntä vastaan”, kyse ei ole siitä, että jokin ulkoinen voima palkitsisi tai rankaisisi. Kyse on rakenteellisesta yhteensopivuudesta.
Lue lisää
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa, vaan kuolema kohdataan rauhallisin mielin, sellaisena kuin se tulee.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.
Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.
Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.
Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.
EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..
Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.
Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.
Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.
Kuolema tuhoaa kaiken, mikä ei ole todellista; kuolema näyttää meille todelliset ystävämme; kuolema paljastaa todelliset prioriteettimme; kuolema tuo viisauden esiin; kuolema valistaa meitä peloistamme ja heikkouksistamme; mutta mikä tärkeintä, kuolema muistuttaa meitä siitä, että nämä aineelliset kehot ja aineelliset universumit eivät ole kotimme.
Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.
Loppujen lopuksi hän on Krishnan oikeudenmukainen, uskollinen ja kuuliainen palvelija.
(J. Favors)
Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.
Kuolemanpelosta puhuttaessa on syytä mainita, miten se vaikuttaa mieleemme ja kehoomme. Pelon kokemisen fyysinen vaikutus on se, että kaikki ihmisen elimet ja mieli alkavat jännittyä. Pelon vaikutuksesta menetämme kykymme suorittaa joitakin alkeistoimia, jotka suoritamme rauhallisesti luonnollisessa, rentoutuneessa tilassa.
Kun pelkäämme jotakin, lakkaamme ajattelemasta normaalisti, ja mitä enemmän pelkoa koemme, sitä enemmän mielemme ja kehomme kiristyvät.
Rakkaus avaa sydämen, rakkaus tekee ihmisestä avoimen, vapaan ja onnellisen. Pelko sulkee sydämemme, se on kuin kietoisi meidät koteloon.
Mielemme kutistuu ja havaintokykymme vähenee. Siksi, jotta ihminen voi ottaa vastaan uutta tietoa, hänen on avauduttava, päästettävä se sisäänsä ja annettava sille mahdollisuus toimia siellä.
Mutta jos ihminen on sulkeutunut, jos hän on haarniskassa, piilossa kotelossa, on epätodennäköistä, että hän pystyy ajattelemaan normaalisti ja ottamaan vastaan hänelle tulleen tiedon.
Jotta näin tapahtuisi, on välttämätöntä voittaa pelko, päästä eroon kuolemaa koskevista kielteisistä ajatuksista, avata sydän ja mieli, avautua uudelle tiedolle.
Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa
Mutta se, että hän menettää halunsa kasvaa henkisesti, on se, mikä häntä todella pelottaa.
Mikään ei ole pelottavampaa kuin menettää usko omaan polkuunsa. Tämä johtaa jo fyysistä kuolemaa vakavampiin seurauksiin, sillä se pakottaa sielun syntymän ja kuoleman loputtomaan kiertokulkuun - samsaraan.
Jopa tavallinen ihminen, joka on saavuttanut aineellisen elämän pohjan, joka on kärsinyt ja joutunut oman typeryytensä piinaamaksi, lakkaa pelkäämästä kuolemaa, sillä hän ymmärtää, että se tuo hänelle uudistumisen.
Kuolema on meidän ymmärryksessämme se, joka rajoittaa mahdollisuuksiamme, mutta joogisessa ymmärryksessä kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.
KIPU ON TIETENKIN HYVIN EPÄMIELLYTTÄVÄ ASIA, KUN HIENOJAKOINEN KEHO IRROTTAUTUU FYYSISESTÄ KEHOSTA KUOLEMAN PROSESSIN AIKANA. KUN KAIKKI DOSHAT MENEVÄT SEKAISIN, MUTTA MITEN MUUTEN?
Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen
Vedat ovat kosmisen tiedon ja henkisten totuuksien aarreaitta.
Aineellinen maailma, jossa elämme, on eräänlainen koulu, jolla on hyvin tarkka tarkoitus.
Tämä koulu vie jokaisen kaikkien tarvittavien luokkien läpi - viimeiseen kokeeseen ja koulutuksen onnistuneeseen loppuun saattamiseen.
Joskus teemme samoja virheitä, mutta lopulta opimme läksymme, teemme oikeat johtopäätökset ja jatkamme eteenpäin.
Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen
Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa
kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.
Niin!
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Ihminen ei ainoastaan reagoi ympäristöönsä, vaan kykenee tarkastelemaan itseään, tunnistamaan virheitään ja muuttamaan ymmärrystään. Elämänkokemukset voivat kasvattaa viisautta, jos ihminen kykenee oppimaan niistä.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.
Tämä on filosofisesti merkittävä erottelu. Karma ei tässä tarkoita ulkoista tuomaria, joka palkitsee tai rankaisee, vaan syyn ja seurauksen periaatetta: teoilla, aikomuksilla ja tottumuksilla on seurauksia, joiden kautta ihminen voi ymmärtää toimintansa luonnetta.
Karma ei siis pakota ihmistä muuttumaan. Se luo olosuhteita, joissa muutos ja oivallus voivat tulla mahdollisiksi.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.
Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?
Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.
Tämä ei tarkoita, että pelko olisi ihmisen oma syy tai että rohkea ihminen ei tuntisi pelkoa. Pikemminkin pelko voi vahvistua silloin, kun ihminen alkaa pelätä itse pelon kokemusta. Rohkeus puolestaan merkitsee kykyä kohdata epävarmuus ilman, että antaa sen kokonaan määrätä toimintaansa.
pelko voi vahvistua silloin, kun ihminen alkaa pelätä itse pelon kokemusta.
Ihmisen vapautuminen ei ala olosuhteiden täydellisestä hallinnasta, vaan oman ymmärryksen muuttumisesta.
Kun ymmärrys syvenee, myös suhtautuminen tekoihin, niiden seurauksiin ja kuolevaisuuteen voi muuttua. Ihminen ei enää opi pelkästään kärsimyksen kautta, vaan alkaa nähdä selvemmin, mikä kärsimystä ylläpitää ja mistä todellinen vapaus voisi muodostua.
Ihminen ei ole robotti, vaan tietoisuutensa syventämiseen kykenevä oppija. Karma ei ole rangaistusjärjestelmä, vaan syyn ja seurauksen laki, jonka kautta ihminen voi vähitellen ymmärtää tekojensa, asenteidensa ja kiintymystensä seuraukset. Kokemukset voivat kasvattaa ymmärrystä ja johdattaa kohti syvempää oivallusta.
Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.
Henkisen viisauden näkökulmasta pelon juuret ovat usein tietämättömyydessä, väärässä samaistumisessa ja kiintymyksessä katoavaiseen. Kun ihminen alkaa ymmärtää oman olemuksensa syvemmin, hän ei enää tarkastele elämää pelkästään menettämisen, epävarmuuden ja kuoleman kautta.
Rohkeus ei merkitse pelon kieltämistä, vaan sen juurien ymmärtämistä. Kun tietoisuus syvenee ja sisäinen ymmärrys vahvistuu, pelko menettää vähitellen otettaan.
Karma tarjoaa kokemuksia, viisaus paljastaa niiden merkityksen ja henkinen oivallus vapauttaa tietämättömyyden kahleista.
Seuraavaksi:
https://www.youtube.com/watch?v=iTMBdEsfbqs
Transkriptio täältä:
Kertomus vapaudesta
https://www.youtube.com/watch?v=iTMBdEsfbqs
Transkriptio täältä:
Kertomus vapaudesta
Kerran kuninkaalle kerrottiin, että hänen valtakunnassaan asui ihmeellinen erakko, joka oli tunnettu uskomattomasta viisaudestaan ja kaukonäköisyydestään. Ihmiset rakastivat erakkoa suuresti ja tulivat pyytämään häneltä neuvoja jopa kaukaisimmista kylistä. Kateellinen kuningas ei kuitenkaan halunnut, että tavallinen kansa saisi nauttia näin kuuluisan viisaan opetuksista. Niinpä hän lähetti sanansaattajan kutsumaan erakkoa palatsiinsa. Kuningas halusi, että valtakunnan viisaimmat ihmiset asuisivat hovissa ja palvelisivat yksinomaan häntä. Viisas ei kuitenkaan hyväksynyt kuninkaan kutsua, vaan ilmoitti sanansaattajalle rakastavansa vapautta niin paljon, ettei vaihtaisi sitä mihinkään palatsiin. Jos kuningas tarvitsisi neuvoja, hän voisi itse tulla viisaan luokse. Kuultuaan näin uhmakkaan vastauksen kuningas raivostui ja käski vartijoidensa tuoda tottelemattoman erakon väkisin hänen eteensä. Kun sotilaat saapuivat paikkaan, jossa viisas asui, he löysivät hänet istumasta puun alla meditaatiossa. Mikään yritys ei kuitenkaan onnistunut palauttamaan häntä transsitilasta. Eivät melu eivätkä fyysiset keinot auttaneet. Kuninkaan käsky oli silti täytettävä. Niinpä lootusasennossa istuva erakko nostettiin kantotuoliin ja kuljetettiin kuninkaan luo. Mutta jopa kuninkaan edessä viisas pysyi saavuttamattomana. Hän istui liikkumattomana kuin kivinen jumalankuva, autuas hymy kasvoillaan, aivan kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Henkisistä asioista kaukana oleva ja omahyväinen kuningas ei kyennyt ymmärtämään erakon syvän transsitilan merkitystä. Hän luuli viisaan pilkkaavan itseään, raivostui entisestään ja käski heittää tämän vankilaan kaltereiden taakse. Siellä saisi istua, kunnes tulisi järkiinsä. Seuraavana päivänä vankilan päällikkö saapui kuninkaan luo ilmoittamaan, että viisas oli palannut meditaatiostaan. Kuningas lähti vankilaan odottaen näkevänsä erakon katuvana ja nöyrtyneenä, mutta yllättyi löytäessään tämän hyväntuulisena. Viisas istui jälleen lootusasennossa ja hyräili mantroja aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei edes kiinnittänyt huomiota arvovaltaiseen vieraaseensa. ”Sanoit arvostavasi vapautta enemmän kuin mitään muuta”, kuningas puhutteli viisasta. ”Mitä sanot nyt, kun istut vankilassa? Miltä uusi kotisi tuntuu?” Viisas nousi verkkaisesti, käveli kaltereiden luo, hymyili arvoituksellisesti ja kysyi kuninkaalta: ”Mistä päättelit, että minä olen vankilassa?” ”Etkö sinä ole kaltereiden takana?” kuningas huudahti suuttuneena moisen röyhkeyden vuoksi. ”En”, viisas vastasi rauhallisesti. ”Silmäni kertovat minulle aivan muuta. Minä näen, että sinä olet kaltereiden takana.” Viisas katseli kuningasta lapsenomaisen viattomasti. ”Typerys!” kuningas karjaisi. ”Olet menettänyt järkesi! Minä olen vapaa. Voin lähteä täältä milloin tahansa, mutta sinä pysyt vankilassa, kunnes päätän vapauttaa sinut.” ”Sinäkö olet vapaa?” viisas ihmetteli. ”Salli minun selittää sinulle muutama asia.” Viisas painoi kämmenensä nöyrästi yhteen ja sanoi: ”Ensinnäkin, anna minulle anteeksi, kuningas, jos loukkasin sinua kieltäytymällä kutsustasi. Totuus ei alistu voimalle eikä vallalle. En tee eroa tavallisen talonpojan ja kuninkaan välillä. Totuuden edessä kaikki ovat samanarvoisia. Viisaus ei voi palvella vain kuninkaita, vaan se kuuluu kaikille. Juuri siinä piilee sen suurin arvo. Viisas, joka on riippuvainen kuninkaan almista, ei ole enää viisas. Hänestä tulee kuninkaan myötäilijä. Toiseksi, kukaan ei voi riistää minulta vapautta, eivät edes jumalat. Sinusta puhumattakaan. Meistä kahdesta vain minä olen todella vapaa. Mietipä itse. Aamusta iltaan joudut hoitamaan lukemattomia tehtäviä, joihin olet jo kauan sitten kyllästynyt. Hartioillasi lepää kokonaisen valtakunnan paino ja vastuu. Sinun on huolehdittava puolustuksesta, oikeudenkäynneistä, kylvöistä, valtionkassan kartuttamisesta ja lukemattomista muista asioista. Sinulla ei ole rauhaa päivällä eikä yöllä. Sinua ympäröivät sekä ulkoiset että sisäiset viholliset. Pelkäät joka hetki, että joku iskee sinua petollisesti selkään. Kaikki alamaisesi, jopa kaikkein läheisimmät ihmiset, ovat tekopyhiä ja haluavat sinulta vain aineellisia etuja. Istut palatsissasi vuorokauden ympäri etkä voi edes käydä tarpeillasi ilman vartijoita. Ruokasikin tarkistetaan myrkyn varalta. Kutsutko sinä sitä elämäksi? Olet oman palatsisi, kehosi, mielesi, tunteidesi ja asemasi vanki. Minä puolestani kuljen kevyin askelin sinne, minne haluan. En pelkää ketään enkä mitään, en villejä petoja enkä edes rosvoja. Minulla ei ole huolia, ja olen täysin tyytyväinen elämääni. Koko maailma on kotini, ja kaikki elävät olennot ovat ystäviäni. Tietenkin voit sulkea ruumiini tähän vankilaan, mutta minua, henkeäni ja tietoisuuttani et voi rajoittaa millään tavoin.
https://www.youtube.com/watch?v=iTMBdEsfbqs
Transkriptio täältä:
Kertomus vapaudesta
jatkuu:
Minulla ei ole huolia, ja olen täysin tyytyväinen elämääni. Koko maailma on kotini, ja kaikki elävät olennot ovat ystäviäni. Tietenkin voit sulkea ruumiini tähän vankilaan, mutta minua, henkeäni ja tietoisuuttani et voi rajoittaa millään tavoin. Meditaatiossa voin matkustaa paikkoihin, joita sinä et pysty edes kuvittelemaan. Ruumiilla ei ole minulle ratkaisevaa merkitystä. Se on vain sielun väliaikainen majapaikka. Tee sille mitä haluat. Minä pysyn silti aina vapaana, sillä todellinen vapaus on sielun vapautta.” Kuunneltuaan viisaan puhetta kuningas ymmärsi toimineensa typerästi ja katui tekoaan. Hän vapautti erakon. Vaikka kuningas oli ylpeä, kuten kshatriya-soturikastiin kuuluvat usein olivat, hän onnistui hillitsemään ylpeytensä ja antamaan järjen voittaa tunteensa. Hän ymmärsi, kuinka ainutlaatuinen ihminen hänen niin sanottu vankinsa todella oli. Itse asiassa yksikään hänen neuvonantajistaan ei ollut edes tämän erakon pikkusormen arvoinen. Viisas lähti kaupungista rauhallisin askelin. Hän oli jo melkein ehtinyt kaupungin porteille, kun hän kuuli takanaan kavioiden töminää. Kääntyessään hän näki kuninkaan ratsastavan häntä kohti. Kuningas laskeutui nopeasti hevosen selästä, kumarsi viisaalle kädet nöyrästi yhteen painettuina ja sanoi: ”Kunnioitettu viisas, pyydän sinua opettamaan minulle, kuinka voin olla vapaa. Olen valmis luopumaan valtakunnastani vaikka heti ja palvelemaan sinua niin kauan kuin haluat.” Viisas hymyili ja vastasi kuninkaalle: ”Sinun ei tarvitse luopua velvollisuuksistasi eikä dharmastasi, omasta tehtävästäsi ja elämäntehtävästäsi, saavuttaaksesi vapauden. Pysy kuninkaana, hallitse viisaasti ja oikeudenmukaisesti ja huolehdi siitä, mikä on uskottu vastuullesi, mutta älä kiinny mihinkään äläkä kehenkään. Tämä on ensimmäinen opetukseni. Kun hallituskautesi päättyy, nimeä arvoisesi seuraaja ja lähde itse metsään viettämään jäljellä oleva elämäsi itsetuntemuksen etsimiseen. Kun pohdit ahkerasti sielun olemusta ja meditoit kaiken olemassa olevan alkulähdettä, vapaudut lopullisesti mayan eli harhan vaikutuksesta. Kun ruumiisi kuolee, saavutat ikuisen vapauden, mokshan.” Tämän sanottuaan viisas siunasi kuninkaan, kääntyi ja jatkoi matkaansa. Kuningas puolestaan palasi velvollisuuksiensa pariin, mutta hän ei ollut enää sama ihminen kuin ennen.
Edellä ei ole minun tekstini, vaan:
https://www.youtube.com/watch?v=iTMBdEsfbqs
Transkriptio täältä:
Mitä me tästä opimme?
Kertomuksen keskeinen oivallus on, ettei ulkoinen valta merkitse sisäistä vapautta. Ihminen voi hallita valtakuntaa mutta olla silti pelkojensa, ylpeytensä, halujensa ja riippuvuutensa vanki.
Toisaalta ulkoisesti rajoitetuissakin olosuhteissa ihminen voi säilyttää tyyneytensä ja sisäisen riippumattomuutensa.
Ja lisäksi todellinen vapaus ei tarkoita vain sitä, ettei mikään ulkopuolinen voi horjuttaa minua. Se tarkoittaa myös vapautumista väärästä käsityksestä itsestämme ja suhteestamme muihin eläviin olentoihin.
Kertomuksen erakko osoittaa, ettei viisautta voi omistaa vallan avulla eikä todellista rauhaa saavuttaa ulkoisilla saavutuksilla.
Mitä me tästä opimme?
Aaineellinen kiintymys ja väärä minäkäsitys sitovat tietoisuutta. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita kylmyyttä, välinpitämättömyyttä tai rakkaudesta luopumista. Se tarkoittaa rakastamista ilman omistamisen tarvetta ja vastuunkantoa ilman, että oma arvo riippuu saavutuksista.
Todellinen viisaus ei tarvitse valtaa
Erakko ei suostu muuttumaan kuninkaan hovin koristeeksi tai vallankäytön välineeksi. Hän muistuttaa, että viisauden arvo ei riipu siitä, kuka sitä kuuntelee tai kuinka vaikutusvaltainen kuulija on.
Hän kykenee puhumaan totuudellisesti myös silloin, kun vastassa on häntä voimakkaampi ihminen.
Velvollisuuksista ei tarvitse paeta
Kertomuksen lopussa erakko ei kehota kuningasta hylkäämään valtakuntaansa. Hän neuvoo tätä hoitamaan tehtävänsä viisaasti mutta takertumatta asemaansa.
Tämä on erityisen tärkeä oivallus. Sisäinen kasvu ei edellytä, että ihminen luopuu perheestään, työstään tai yhteiskunnallisesta vastuustaan. Olennaista on se, millaisella tietoisuudella hän toimii.
Tämä liittyy dharmaan ja kiintymyksettömään toimintaan, mutta myös myötätuntoon ja palvelevaan asenteeseen.
Kuka meistä on todella vapaa?
Voimme omistaa paljon, saavuttaa asemaa ja saada muut tottelemaan meitä. Silti saatamme olla omien pelkojemme, ylpeytemme ja hyväksynnän tarpeemme vankeja.
Todellinen vapaus ei riipu yksin siitä, mitä meille tapahtuu, vaan myös siitä, miten suhtaudumme tapahtumiin. Se ei tarkoita vastuun välttelyä eikä tunteiden tukahduttamista. Se tarkoittaa kykyä toimia viisaasti ilman, että jokainen menetys tai pettymys ottaa meistä vallan.
Viisas ihminen ei tarvitse valtaa hallitakseen muita. Hän pyrkii hallitsemaan omaa ylpeyttään, toimimaan oikeudenmukaisesti ja kohtelemaan ihmisiä arvokkaasti heidän asemastaan riippumatta.
Meidän ei tarvitse paeta maailmaa löytääksemme rauhan. Voimme tehdä työmme, kantaa vastuumme ja rakastaa läheisiämme samalla, kun opimme luopumaan tarpeesta omistaa, hallita ja kontrolloida kaikkea.
Ehkä tärkein kysymys ei olekaan, kuinka paljon vapautta meillä on ulkoisesti, vaan kuinka paljon sisäistä vapautta olemme valmiita kasvattamaan.
Vapaus alkaa siitä, kun emme enää anna pelon ja takertumisen päättää puolestamme, millaisia ihmisiä olemme.
Jīvanmukta on henkilö, joka on saavuttanut vapautumisen jo fyysisen elämänsä aikana.
Hänellä on edelleen keho, hän syö, nukkuu, puhuu ja toimii maailmassa. Hänen tietoisuutensa suhde aineelliseen olemassaoloon on kuitenkin muuttunut perusteellisesti.
Tämä liittyy erityisesti ajatukseen, että ihminen ei ole aineellinen ruumis vaan ikuinen yksilöllinen sielu, jīva,
Vapautuminen ei tässä tarkoita pelkästään kärsimyksestä eroon pääsemistä tai persoonallisuuden häviämistä
Jīvanmukta tarkoittaa ihmistä, joka on vapautunut jo eläessään. Hänellä on edelleen keho, ajatuksia ja tunteita, mutta hän ei enää samaistu niihin samalla tavalla kuin ennen.
Vapautuminen merkitsee sisäistä riippumattomuutta ja oman todellisen olemuksen syvempää ymmärtämistä.
Tämä ei tarkoita persoonallisuuden katoamista, tunteettomuutta tai vetäytymistä elämästä. Ihminen voi edelleen toimia, rakastaa, ajatella ja kohdata vaikeuksia, mutta hänen sisäinen vapautensa ei ole yhtä riippuvainen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu.
Vapautunut ihminen voi edelleen tuntea kipua, väsymystä, surua tai ruumiillista sairautta.
Jīvanmukti ei välttämättä tarkoita sitä, että hermosto lakkaisi reagoimasta tai että ihminen olisi jatkuvasti euforisessa tilassa.
Ero liittyy siihen, miten kokemukset ymmärretään ja miten niihin kiinnitytään.
Esimerkiksi:
Tavallinen ihminen saattaa ajatella: ”Minä olen kärsimykseni, eikä minulla ole muuta identiteettiä.”
Sielun todellisuuden oivaltanut ihminen voi ymmärtää: ”Koen kärsimystä tässä ruumiillisessa elämässä, mutta koko olemassaoloni ei rajoitu tähän kokemukseen.”
Tämä on havainnollistava vertaus, ei tarkka määritelmä jokaisen vapautuneen ihmisen kokemuksesta.
Lisäksi sitä ei arvioida pelkästään tyyneyden, kivuttomuuden tai poikkeuksellisten kokemusten perusteella.
Jīvanmukti tarkoittaa vapautumista jo elämän aikana. Syvimmällä tasolla kyse on siitä, miten ihminen ymmärtää oman olemassaolonsa, suhtautuu kokemuksiinsa ja vapautuu sisäisestä pakosta määritellä itsensä kaiken sen kautta, mitä hänelle tapahtuu.
Kipu ja kärsimys eivät ole sama asia
Kipu voi olla kehollinen reaktio. Kärsimykseen voi puolestaan liittyä se, miten mieli tulkitsee kivun ja millaisia merkityksiä se sille antaa.
Sisäisesti vapautuneempi ihminen voi kokea saman kivun mutta suhtautua siihen toisin. Hän tunnistaa kivun yrittämättä kieltää sitä. Hän voi hakea hoitoa, levätä ja pyytää apua ilman, että hänen koko minuutensa romahtaa kokemuksen ympärille.
Vapautuminen ei siis välttämättä poista kipua, vaan se voi muuttaa ihmisen suhdetta kipuun.
Tämä ei tarkoita, että kaikki kärsimys olisi vain ajattelun seurausta. Sairaus, trauma, köyhyys ja väkivalta voivat aiheuttaa todellista kärsimystä, jota ei voi ratkaista pelkällä asennemuutoksella.
Kokemus ei ole sama asia kuin kokija
Tässä on yksi jīvanmukti-käsitteen keskeisistä filosofisista kysymyksistä.
Ajattele kolmea asiaa:
Kehossa tapahtuu jotakin.
Mielessä syntyy ajatuksia ja tunteita.
Ihminen muodostaa käsityksen siitä, kuka hän on näiden kokemusten perusteella.
Esimerkiksi suru voi muuttua ajatukseksi: ”Olen surullinen, joten elämäni on epäonnistunut.”
Tällöin hetkellinen tunnetila alkaa määrittää koko identiteettiä.
Syvemmässä itseymmärryksessä ihminen voi huomata, että suru on todellinen kokemus, mutta se ei välttämättä kerro koko totuutta hänen olemassaolostaan.
Hän voi tunnistaa surun ilman, että hänen täytyy rakentaa siitä pysyvää käsitystä itsestään.
Tämä ei edellytä tunteiden tukahduttamista. Päinvastoin, niiden tunnistaminen voi muuttua tarkemmaksi, kun niitä ei tarvitse jatkuvasti puolustaa, selittää tai paeta.
Mitä tapahtuu minuuden tunteelle?
Tavallisesti ihminen rakentaa käsitystään itsestään monista asioista:
omasta kehostaan ja ulkonäöstään;
muistoistaan ja menneisyydestään;
jne.
Nämä asiat eivät sinänsä ole ongelma. Vaikeus syntyy silloin, kun niiden ajatellaan määrittävän ihmisen koko olemuksen.
Sisäisen vapautumisen myötä tällainen riippuvuus voi heikentyä.
Hänellä on edelleen persoonallisuus, historia ja yksilölliset ominaisuutensa. Muutos koskee sitä, kuinka ehdottomasti hän pitää niitä oman olemassaolonsa perustana.
Vapaus ei tarkoita ajatusten katoamista
Keskeinen muutos on siinä, ettei jokaisen ajatuksen tarvitse muuttua käskyksi tai totuudeksi.
Jos mieleen nousee ajatus ”minä epäonnistuin”, ihminen voi havaita sen ajatuksena eikä välttämättä lopullisena kuvauksena itsestään.
Syvin filosofinen kysymys: kuka minä olen?
Jīvanmukti ei tarkoita kaikissa filosofisissa suuntauksissa samaa.
Advaita-vedantassa painotetaan todellisen Itsen (ātman) ja perimmäisen todellisuuden ymmärtämistä. Tässä näkökulmassa vapautuminen liittyy perustavanlaatuisen tietämättömyyden poistumiseen.
Gaudiyassa puolestaan korostetaan sielun ikuista yksilöllisyyttä ja sitä, ettei sielu ole sama olento kuin perimmäinen persoonallinen todellisuus. Vapautuminen merkitsee myös väärän samaistumisen ja aineellisen kiintymyksen ylittämistä.
Näitä käsityksiä ei pidä sekoittaa keskenään. Ne lähestyvät eri tavoin kysymystä siitä, mikä ihmisen todellinen olemus on.
Niitä yhdistää kuitenkin kiinnostus siihen, voiko ihminen vapautua tietämättömyydestä, joka saa hänet ymmärtämään oman olemassaolonsa liian kapeasti.
VAPAUTUMINEN EI OLE TÄYDELLISEKSI TULEMISTA
JĪVANMUKTIN KÄSITETTÄ EI TARVITSE YMMÄRTÄÄ AJATUKSENA IHMISESTÄ, JOSTA ON TULLUT EREHTYMÄTÖN, TUNTEETON TAI JATKUVASTI ONNELLINEN.
SYVEMPI TULKINTA ON, ETTÄ HÄNEN SUHTEENSA OMAAN OLEMASSAOLOONSA ON MUUTTUNUT PERUSTEELLISESTI. HÄN EI ENÄÄ RAKENNA KOKO MINUUTTAAN JOKAISEN AJATUKSEN, TUNTEEN, MENETYKSEN TAI ULKOISEN OLOSUHTEEN VARAAN.
VAPAUS EI TARKOITA SITÄ, ETTEI MIKÄÄN ENÄÄ SATUTA. SE TARKOITTAA, ETTEI JOKAINEN SATUTTAVA KOKEMUS ENÄÄ MÄÄRITÄ KOKO SITÄ, KUKA IHMINEN ON.
KÄRSIMYKSEN JATKUMINEN EI OSOITA HENGELLISTÄ EPÄONNISTUMISTA, EIKÄ RAUHALLINEN KÄYTÖS YKSIN TODISTA SYVÄSTÄ VAPAUTUMISESTA.
EIKÄ RAUHALLINEN KÄYTÖS YKSIN TODISTA SYVÄSTÄ VAPAUTUMISESTA.
VOIT OLLA EI-TÄYDELLINEN JA SILTI VAPAA.
VAPAUTUMINEN EI OLE TÄYDELLISEKSI TULEMISTA
JĪVANMUKTIN KÄSITETTÄ EI TARVITSE YMMÄRTÄÄ AJATUKSENA IHMISESTÄ, JOSTA ON TULLUT EREHTYMÄTÖN, TUNTEETON TAI JATKUVASTI ONNELLINEN.
VAPAUTUMINEN EI OLE TÄYDELLISEKSI TULEMISTA