Oma kanini kuoli tänään. Oli ollut syömätön jo pari päivää eikä tehnyt papanoita. Tosin on monesti ennenkin sattunut samaa ja on aina toipunut itsekseen.
Niin ei osattu ajatella, että tilanne on niin vakava. No tänään kuitenkin meni ihan veltoksi ja kuoli käsiimme. Olen vähän järkyttynyt, että tämä tapahtui näin nopeasti.
Meillä kyllä on ollut kiirettä, emmekä ole ehtineet tarkkailla kanimme vointia. Itseasiassa se vähentänyt syömistä jo paljon aikaisemmin. Gi staasi kehittyykin hitaasti useiden päivien kuluessa. Kun puputarinoista saa sen käsityksen, että se on äkillinen juttu.
Ehti olla meillä 5 vuotta ja eli vapaana olohuoneessa. Joten on tottumista siinä, ettei se enää juoksentele vapaana. Niin osa jokapäiväistä elämää. Halusi loputtomasti silityksiä.
Niin ei osattu ajatella, että tilanne on niin vakava. No tänään kuitenkin meni ihan veltoksi ja kuoli käsiimme. Olen vähän järkyttynyt, että tämä tapahtui näin nopeasti.
Meillä kyllä on ollut kiirettä, emmekä ole ehtineet tarkkailla kanimme vointia. Itseasiassa se vähentänyt syömistä jo paljon aikaisemmin. Gi staasi kehittyykin hitaasti useiden päivien kuluessa. Kun puputarinoista saa sen käsityksen, että se on äkillinen juttu.
Ehti olla meillä 5 vuotta ja eli vapaana olohuoneessa. Joten on tottumista siinä, ettei se enää juoksentele vapaana. Niin osa jokapäiväistä elämää. Halusi loputtomasti silityksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan osaa.
Kokemuksesta kerron että ajan kanssa lemmikin kuoleman aiheuttamasta surusta toipuu.
Onhan se aluksi hyvin kurjaa kun heti ensimmäinen ajatus herättyä on että lemmikki on poissa, vähän väliä päivällä se käy mielessä ja ennen nukkumaan menemistä.
Ja vielä jos syyllistää itseään ja ikävää oloa sillä pahentaa. Virheistä tosin hyvä ottaa opiksi jos olisi voinut paremmin toimia mutta usein on jossittelua, ilman aihetta.
(Laitan tähän vielä että kanille pienikin paasto on vaarallinen joten ei kannata jäädä seurailemaan tilannetta. Ja, kanilla on hyvä olla kanikaveri koska on yhdyskuntaeläin.)
Kun aikaa menetyksestä on kulunut eikä hirveä suru vaivaa enää alati on mukavaa muistella lemmikkiä hyvällä ja voi olla kiitollinen yhteisestä ajasta.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa vaikka ei varmaan nyt siltä tunnukkaan.