Muistelen aikaa, jolloin henkilökohtaiselle avustajalle oli kokopäiväisiä töitä. Vai muistanko väärin? Siinä oli tietysti henkilökemiat koetuksella, jos avustettavan kanssa tuli ongelmia. Ja varmaan on myös jollakin avustettavalla tullut avustajan kanssa ongelmia kun ihmisiä kuitenkin ollaan. Joku on hyvän avustettavan löytäessään saanut hyvän työpaikan. Itselläni ei yleensä ollut näin hyvää tuuria. Joku mukava avustettava tuli joskus vastaan, mutta heitä pääsin avustamaan vain vakituisen avustajan lomittajana.
Nykyään avustustyötä tuntuu useimmiten olevan vain muutama tunti joinakin päivinä. Jotkut avustettavat sitten valittavat että on vaikea saada "vakituista" avustajaa, jota ei jatkuvasti tarvitsisi neuvoa. Aika vaikeaa on sitoutua muutamaan tuntiin silloin tällöin. Ei kai kukaan tätä työtä huvikseen tee, vaan pitäisi myös saada palkkaa elämiseen ja laskujen maksuun. Käytännössä tarvitsee olla joku toinenkin työ tai toinen elättäjä, että näillä tienesteillä pärjää.
Nykyään avustustyötä tuntuu useimmiten olevan vain muutama tunti joinakin päivinä. Jotkut avustettavat sitten valittavat että on vaikea saada "vakituista" avustajaa, jota ei jatkuvasti tarvitsisi neuvoa. Aika vaikeaa on sitoutua muutamaan tuntiin silloin tällöin. Ei kai kukaan tätä työtä huvikseen tee, vaan pitäisi myös saada palkkaa elämiseen ja laskujen maksuun. Käytännössä tarvitsee olla joku toinenkin työ tai toinen elättäjä, että näillä tienesteillä pärjää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinpä. Jos ei kokopäiväisesti ole työtä tarjolla (harvalla on), menee kyllä aika silputuiksi hommat. Paras vaihtoehto on jos saa muutaman avustettavan säännöllisillä työajoilla sovitettua kalenteriin. Ei siinä paljon joustonvaraa kyllä ole ja välimatkat ei voi olla kovin pitkiä.