Kysyin transsukupuoliselta naiselta tutulta, kuinka vaatteet vaihtuivat. Hän vastasi, että yhtenä ainoana päivänä hän otti vaatekomerosta kaikki miesten vaatteet pois, vei ne roskikseen, osti tilalle komeron täyteen naisten vaatteita ja asusteita, otti pois ne miesten vaatteet, jotka päällä oli käynyt ostamassa naisten vaatteita ja oli iloinen kun jo seuraavana päivänä tuli roska-auto joka vei miestenvaatteet kaatopaikalle.
Onko samoja muistoja muilla transnaisilla?
Onko samoja muistoja muilla transnaisilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaista "laaki ja vainaa" toimintaa en käyttänyt. Vuosien kuluessa komeroon ilmestyi vähitellen naistenkin vaatteita. Naisten alusvaatteita pystyi käyttämään helposti ja päällysvaatteistakin sellaisia joita ei tunnistanut erityisesti naisten vaatteiksi (onhan paljon myös unisexvaatteita). Vieläkin löytyy joitakin miesten vaatteita. Esimerkiksi miksi heittää menemään täysin käyttökelpoisia pitkiä housuja ja vaikkapa villapaitoja. Samoin kengät, talvikengätkin voivat olla melko samanlaisia. Tavisnaisten pukeutumistyyli on nykyisin aika lähellä miesten tyyliä, joten tällainen täydellinen kaapin sisällön vaihto ei ole tarpeen.
Ehkäpä joillakin se vanha elämä on ollut niin rankkaa, ettei halua pienimmänkään vaatekappaleen muistuttavan entisestä elämästä.
Vastaan miehenä, että nuoruudessani kun kaikki pukeutuivat lähinnä leviksiin ja Adidaksen t-paitoihin, ei ollut ongelmaa vaatteiden kanssa (juhlavaatteiden kanssa sitten olikin). Ainoa, mihin tuli muutos oli kirjoitusten jälkeen, kun vihdoin annoin itselleni luvan käyttää miesten alushousuja. Rahaa ei ollut ja olin vanhempien lompakon varassa, joten asia eteni siten, että sitä mukaa, kun pikkuhousut rispaantuivat ne heitettiin pois eikä uusia enää ostettu, vain kalsareita.
Tuo alushousujuttu oli muuten ihan älyttömän iso juttu. Oli todella korkea kynnys antaa se lupa itselle, vaikka jälkeenpäin ihmettelen ainoastaan miksen tehnyt sitä aiemmin. Osa malleista sopii myös aivan hyvin kuukautissuojien kanssa. Äitini hyväksyi prosessini täysin, mutta aidosti ihmetteli, kun ilmoitin, ettei minulle osteta enää yksiäkään naisten pikkuhousuja ja sanoi ajatelleensa, että niihin siirrytään vasta "leikkauksen jälkeen". Nyt yli 40-v partaäijänä en ole käynyt "leikkauksessa" edelleenkään, mutta hänen logiikallaan pitäisi painella menemään pikkareissa :D Toki hän sittemmin alkoi hahmottaa transsukupuolisuutta paremmin, ja nykyisin miehuutta, enhän transsukupuolinen ole ollut enää vuosiin.
Tuosta tuli mieleen eräs juttu menneisyydestä. Kävin vuosia sitten pitkään psykiatrisella sairaanhoitajalla ennen kuin uskaltauduin lähtemään prosessiin. Kerroin kuitenkin hoitajalle jo ensimmäisellä käynnillä suoraan, että olen kokenut itseni tytöksi varhaislapsuudesta asti ja tämä asia on pysynyt muuttumattomana koko elämäni (olin käynnit aloittaessani 22), en vain ole kertonut asiaa kenellekään. Käytyäni vastaanotolla muutaman vuoden olin jo hakenut lähetteen ja muutenkin oli jo täysin selvää, että olin menossa prosessiin. Tuli puheeksi alushousut ja hoitaja kysyi milloin aioin vaihtaa naisten alushousuihin. Katsoin häntä hölmistyneenä ja kerroin käyttäneeni niitä jo useita vuosia.
Minulla on nykyisin enää ainoastaan naisten vaatekappaleita. Aloitin muutamia vuosia sitten vaihtaa vaatevarastoni naistenvaatteisiin pikkuhiljaa. Ostin naisten vaatteita ja vein samaan aikaan joitakin miestenvaatteita Konttiin, kierrätykseen tai sekajätteisiin. Niin pääsin sitten hiljalleen kalsareista ja pikkutakeista. Nyt onkin sitten jo pakko käyttää naisten vaatteita, koska muita ei enää ole. Minusta se ei ole yhtään vastenmielistä...